Heräsin seitsemän jälkeen ja poikkeuksellisesti lähdin melkein saman tien ulos kävelemään. Perimmäinen syy oli mennä laittamaan kolikoita pysäköintimittariin, mutta lähdin huomattavan aikaisin tarkoituksena katsella aamuista Porto Venereä sekä Välimerta. Aamu oli varsin viileä ja tuulinen, joten oli hyvä, että olin ottanut takin mukaani. Kävin niemen äärimmäisessä kärjessä, mihin on rakennettu pieni kirkko. Meri on aina katselemisen arvoinen ja niin oli tänäkin aamuna. Kiertelin myös toiselle puolelle kylää ja katselin hetken vanhan miehen kalastavan, mutta saalista ei tullut. Sain pysäköintiaikaa riittävästi ja palasin yöpaikkaan, missä olikin sopivasti aamiaisaika. Se tarjoiltiin terassilla, mistä avautui maisema merensalmelle, missä aurinko välillä kimmelsi ja välillä jäi pilven taakse odottelemaan. Jos ilma olisi ollut lämpimämpi, olisi parempaa aamiaispaikkaa ollut vaikeata löytää.
Autoilu päättyi tänään Firenzeen, mihin oli noin kahden tunnin matka. La Spezian läpi pääsimme helposti eikä moottoritielläkään ollut ongelmia. Noin tunnissa saavuimme Pisaan ja kuljetin auton suoraan kuuluisan Kaltevan tornin liepeille. Kävin tornia katsomassa melkein 20 vuotta sitten, ja se on edelleen yhtä kallellaan. Tornin vieressä oleva katedraali sekä kastekirkko ovat häkellyttävän komeita ja kokonaisuus on todella hieno ilman tornin kallistumistakin. Emme menneet rakennuksiin sisään vaan katselimme niitä ulkoa kauniissa auringon paisteessa.
Viimeinen etappi Firenzeen kesti vajaan tunnin ja sujui samassa kiireessä kuin muutkin ajot moottoriteillä. Ennen yhtä pysäköin Skodan autovuokraamon parkkipaikalle eikä tarkastuksessa löytynyt mitään vahinkoja. Kilometrejä tuli ainoastaan reilu 1 400, mikä on kovin vähän normaalimatkoillani, joskin nyt päiviäkään ei kovin montaa ollut. Ajaminen sujui hyvin, kun tottui italialaiseen tapaan edetä liikenteessä. En tietenkään tunkenut pieniin väleihin kuin täkäläiset, mutta opin jo pitämään puoliani, jotta eteneminen sujui kuin muillakin. Pelottavin tilanne tapahtui moottoritiellä, kun edellä ajavan auton alta lensi noin metri kertaa metri kokoinen levy, joka taisi olla pahvia. Se leijaili edessäni eikä minulla ollut mitään mahdollisuutta väistää sitä tai jarruttaa riittävästi. Onneksi levy laskeutui auton eteen ja vain ajoin sen ylitse eikä mitään tapahtunut. Se olisi voinut laskeutua tuulilasillekin.
Siirryimme raitiovaunulla Firenzen keskustaan. Naiset majoittuivat hotelliin lähelle rautatieasemaa. Poika lähti luennolle ja minä odottelin vajaa kaksi tuntia junani lähtöä. Naiset ja minä kävimme syömässä lähellä hotellia olevassa ravintolassa. Hienoa olla taas turistipaikassa, missä voi syödä silloin, kun on nälkä. Kävelimme ruokailun jälkeen Piazza della Repubblicalle, missä nautittiin minun matkan päättymisen kunniaksi kahvit, juustokakkupala sekä olut. Sitten minä astelin asemalle ja vaimo sekä anoppi kiersivät hiljalleen hotellille. Heidän matkansa jatkuu Firenzessä vielä pari päivää, kun minun pitää palata takaisin Suomeen.
Matkustin nopealla junalla Milanoon, missä majoittauduin lähellä asemaa olevaan hotelliin. Nopean majoittautumisen jälkeen ajoin metrolla Duomolle. Olen jo aiemmin käynyt Milanossa, joten tämä käynti rajoittui välietapiksi huomiselle lennolle. Duomo on oikein komea, mutta liian pitsimäinen kilpaillakseen Firenzen vastaavan kanssa. Ja kupoli on kuitenkin se, mikä Firenzen tuomiokirkon erottaa kaikista muista. Kiertelin vähän aikaa Torinoakin vilkkaammassa kaupungissa ja katselin elämän menoa. Palasin kuitenkin melko aikaisin hotellille enkä varmaan jaksa kovin myöhään valvoa eikä siihen ole syytäkään.
Huomenna lennän Helsinkiin ja sieltä kotiin. Korona-ajan jälkeinen ensimmäinen matka sujui oikein hyvin. Yksin oli oikein kiva kulkea junalla ja katsella uusia kaupunkeja. Laivamatkan peruuntuminen oli iso pettymys, mutta sellaisia ei voi ennakoida. Autolla oli jälleen oikein kiva ajella ja oli myös kiva, että matkan teossa oli seuraa mukana.