Doha ei kovin ihmeitä
tarjonnut. Lämmintä oli, illallakin vielä lähes kuumaa, mutta jos ei kaipaa
rannalla loikoilua, niin Dohaan riittää yksi päivä. Tai minun kohdalla yksi
ilta. En tosin kiertänyt kuin ihan keskustassa, joten jollekin enemmän kaupunkia
kiertäneellä saattaa olla eri mielipide. Minun mielipide kuitenkin on, että
yhden illan kiertely Dohassa on ihan riittävä sellaiselle, joka menee meren
rannalle ainoastaan katselemaan mitä olioita meressä näkyy.
Menin Dohan keskustaan
lentokentältä yleisellä bussilla. Se sujui ihan hyvin, vaikka en kovin tarkkaan
tiennyt missä minun olisi kannattanut jäädä pois. Oli minulla idea missä olisi
kannattanut jäädä pois, mutta missään ei näkynyt bussipysäkkejä. Aikanaan joku
halusi jäädä pois ja kuski pysäytti siihen kohtaan leveän kadun varteen. Se
pysäkeistä. Minä nousin samalla pois ja hilppaisin noin kilometrin ylimääräisen
matkan hotellille. Se ei haitannut, koska nautin reilun 30 asteen helteessä ja samalla
sain katseltua ensimmäisiä kosketuksia arabimaassa.
Manor Horizon hotelliin
pääsi ainoastaan metallinpaljastimen läpi ja joka kerta, kun kuljin siitä,
paljastin päästi todella ilkeän vinkunan. Hymyilevä vartija viittasi minulle
joka kerta, että mene vaan. Ehkä en ole uhkaavan näköinen, mutta mitä lystiä on
metallinpaljastimesta, jos vieras pääsee räminästä huolimatta sisään ilman
mitään tarkastusta. Jos en ollut vaarallisen näköinen niin ainakin uupuneen
oloinen, sillä heti respan tiskille päästyäni minulle kiikutettiin lasillinen
appelsiinimehua. Huone oli suhteettoman suuri, mutta siitä huolimatta Suomen
hintatasoon nähden huokea.
Kello oli vaille kuusi,
kun lähdin kävelemään keskustaan. Aurinko meni muille maille, joten oli pimeää,
mutta edelleen hyvin lämmintä ellei jopa kuumaa. Pyöriskelin keskustan tuntumassa
ja kiersin Souq Waqif basaarialueella, joka oli ihan mukava, mutta kaukana
Istanbulin basaarin autenttisuudesta. Join kahvin ja virvoitusjuoman alueen kaikkein
tylsimmässä paikassa, tai siltä se ainakin vaikutti. Lahden poukamassa kävin
kuvaamassa toisella puolella lahtea olevia pilvenpiirtäjiä ennen kuin palasin
hotellille.
Päätin pistäytyä hotellin
yökerhossa oluella, vaikka oikeasti yö ei vielä ollut lähelläkään. Täällähän ei
alkoholia saa juuri muualta kuin turistihotelleista. Enhän minä mitenkään perso
alkoholille ole, mutta ihan vain kokemuksen takia menin katsomaan millainen Qatarin
yökerho on. Kokemus se olikin. Sisään ei päässyt ellei ollut passia, jonka
oviheppu sitten skannasi. Tiedä millä listoilla sitä nyt on? Kesti pitkään ennen
kuin kukaan otti minulta tilausta, mutta lopulta Stellan sain tilattua. Minua
kävi useampi naispuoleinen ihminen noin puolen tunnin aikana tervehtimässä, mutta
ei meillä ollut oikein yhteisiä intressejä. Minun läsnäolo kiinnosti tarjoilijoita
saatuani yli kymmenen euron oluen juotua, mutta minä tiedän rajani ja lähdin
nukkumaan. Ehdin kuitenkin kuunnella puolenkymmentä kappaletta
korealaisyhtyeen esityksiä länsimaisista hiteistä. Roxette ei kuulostanut ihan
samalta koreanenglanniksi.
Nyt olen jo Kathmandussa,
mutta siitä yritän ehtiä kirjoittaa huomenna. Meno sinne oli luksusta ja Kathmandu
on vähintäänkin jännittävä.
