Oviedo

Yö Espanjassa meni ihan mukavasti ja olimme paikallista aikaa ennen kahdeksaa hereillä virkeinä ja innokkaina kohtaamaan mielenkiintoisen matkapäivän. Huoneemme oli oikein hyvä, mutta muutama asia jäi ihmetyttämään. Pesuhuoneen lavuaarit olivat oikein tyylikkäät, mutta käsien pesu oli niissä melkein mahdotonta, koska hanat olivat asetettu tyylikkäästi hyvin matalalle. Enkä ole aiemmin hotellissa ottanut television kaukosäädintä paperipussista, johon se oli sijoitettu sterilisoinnin jälkeen.

Leppeässä aamussa kävelimme lyhyen matkan Cervantesin aukiolle, jossa kävimme eilen syömässä. Sieltä löysimme kahvilan, josta saimme kahvit ja täytetyn croissantin sekä avokadopatongin. Aamulla ei satanut eikä ollut viileää, joten kiertely hyvin vanhassa yliopistokaupungissa oli mukavaa. Hieman tasapaksun vaikutuksen kaupunki minuun jätti, mutta kyllä yliopiston päärakennuksen julkisivua kelpasi katsella.

Golfin ylöspito parkkihallissa tuli maksamaan kahdeksan euroa, mikä oli kohtuullinen korvaus. Alcalá de Henaresista poistuminen vaati monta liikenneympyrää, mutta auringon valossa niistä ajeli huomattavasti huolettomammin kuin illan pimeydessä. Alkumatkan kohti pohjoista ajelimme pienempää tietä pitkin ohittaen Madridin esikaupunkien teollisuusalueita ilman kaunista katseltavaa. Muutaman kymmenen kilometrin jälkeen nousimme moottoritielle, jolloin matkan teko lähti toden teolla käyntiin. Päivä oli ihan mukavan lämmin, mutta sadekuurot toistuivat koko päivän ajan. Yhdessä vaiheessa meidät ympäröi hyvin sankka sumu eikä näkyvyyttä ollut sataa metriä enempää. Onneksi alle kymmenessä minuutissa sumu katosi ja ajaminen oli jälleen paljon tuvallisempaa. Pitkän ajomatkan vuoksi ajoimme suurimman osan moottoriteitä pitkin, mikä nopeutti huomattavasti etenemistä. Ajaminen olikin hyvin leppoisaa ja mukavaa, mitä ajaminen tosin aina tuppaa olemaan. Alkumatkasta etenimme korkealla ylängöllä, mikä oli kuitenkin yllättävän tasaista. Vihreätä oli vain harvakseltaan ja päävärit olivatkin keltainen ja ruskea. Loppumatkasta Asturian entisen kuningaskunnan mailla oli huomattavasti kivamman näköistä. Siellä oli hyvin mäkistä ja suurimmat kohoumat lähentelivät vuoria. Siellä täällä oli metsiäkin, mutta suurimmaksi osaksi katseen täyttivät harmaa kallio satunnaisten pensaiden täplittämänä. Vasta Oviedon lähellä oli tien molemmin puolin asutusta. Ennen sitä olimme ajaneet enimmäkseen asumatonta seutua pitkin.

Ensimmäisen ja ainoan välipysähdyksen teimme Burgosissa. Olin suunnitellut reitin etukäteen, mutta yksi missattu risteys vei meidät kaupungin väärällä puolella. Sieltä jouduin sompailemaan keskustan ruuhkassa monien kiemuroiden ja lukuisten liikenneympyröiden kautta vanhaan kaupunkiin, jonka hyvin kapeilla kujilla jouduimme seikkailemaan yllättävän pitkään ennen kuin saimme auton pysäköityä. Burgosissa on aivan mahtava katedraali, jonka rakentaminen aloitettiin jo 1000-luvulla. Rakentaminen kesti pitkään eikä ihme, sillä rakennus on valtava ja siinä on todella runsaasti pieniä yksityiskohtia, joiden näkertämiseen on mennyt hyvin paljon työtunteja. Tosin tunnit eivät ole menneet hukkaan, sillä lopputulos on häkellyttävän hieno. Katedraali on hyvin merkittävä paikka paikallisille jo sekin takia, että siellä on kansallissankari El Cidin hauta. Lounaan nautimme katedraalin kupeessa olevassa ravintolassa, jonka henkilökunta ei minulta saanut hymynaamaa. Seija söi muna-makkara-peruna-annoksen, joka oli hyvää, kunnes liika rasva laski arvostelua. Minä otin kalakeiton, missä ei ollut yhtään palaa kalaa. Sen sijaan tunnistin sieltä simpukoita, katkarapuja ja mustekalan paloja. Sen sijaan kummallisia pehmeitä oudon makuisia möykkyjä en tunnistanut, mutta nekin menivät alas.

Ajomatkamme päättyi Oviedoon, Asturian pääkaupunkiin. Hotellimme Gran Hotel España sijaitsee aivan kaupungin keskustassa, joten sijainti on hyvä, mutta ajo sinne hivenen haasteellinen. Onneksi kartanlukija antoi neuvot jämptisti ja kuski noudatti niitä kiltisti, joten Golf pysähtyi hotellin eteen ilman harha-ajoja. Seija kävi kirjautumassa sisään. Saimme paikan hotellin omasta parkkihallista, joka sijaitsi kymmenen metriä taaksepäin paikasta, mihin olin pysäköinyt auton. Harmillisesti katu oli yksisuuntainen eikä peruutus ollut mitenkään mahdollinen ilman suuremman laajuuden kaaosta. Niin meidän piti kiertää useamman kilometrin lenkki, että pääsimme takaisin samaan kohtaan, miinus kymmenen metriä. Parkkihalli oli pieni, mutta erittäin hienosti ahdettu täyteen pysäköintipaikkoja niin, ettei yhtään turhaa tilaa jäänyt. Halli oli jo melkein täynnä, mutta sain tungettua Golfin taskuparkkiin kahden pylvään väliin monien venkslausten jälkeen.

Oviedo oli paljon kauniimpi kaupunki kuin ennalta arvelin. Siellä on oikein paljon kauniita rakennuksia, jotka miellyttivät niin Seijaa kuin minuakin. Harmiksemme sade haittasi ihastelua melkein koko kävelyn ajan, mutta 22 asteen lämpö toi lohdutusta. Pyörimme ihastuttavassa vanhassa kaupungissa katsellen kivoja rakennuksia ja etsien lukuisia patsaita, joista kaupunki on tunnettu. Patsaat eivät olleet muinaisten kenraalien patsastelua vaan kivoja esittäviä veistoksia monenmoisista aiheita. Emme unohtaneet käydä tutustumassa paikallisiin baareihin. Seija oli jo eilen todennut, että täkäläinen siideri ei ole siideriä vaan ylikäynyttä omenamehua, joten hän otti viinilasillisen. Minä en ottanut liikaa riskejä ja tilasin paikalliskieltä noudattaen cervezan. Sateen hiipuessa laskeutui pimeys, mikä ajoi meidät hiljalleen hotellille odottamaan huomista päivää.