Santiago de Compostela

Oviedossa meitä nukutti oikein hyvin, toivottavasti myös oviedolaisia. Rauhallisten aamutoimien jälkeen laskeuduimme kerroksen alemmaksi aika suureen aamiaistilaan. Tarjolla oli mukavan runsas aamiainen, jonka lämpimät osuudetkin olivat maittavia. Paitsi kahvi. Se oli laihaa kuin olisi käytetty eilisiä poroja ja niitäkin vain puolikas tavallisesta määrästä. Reppujen pakkaamiseen ei mennyt kauan eikä myöskään niiden viemiseen kellarin autotalliin. Poistuminen ahtaasta hallista oli paljon helpompaa kuin sinne ajaminen.

Oviedon aamuliikenne oli kovin rauhallista eikä kaupungista poistuminen tuottanut ongelmia. Päädyimme pian moottoritielle, jota etenimmekin kolme tuntia ilman pysähdyksiä. Tie kulki ensin pohjoiseen rannikon tuntumaan ja siitä länteen pitkään rannikkoa seuraten. Seutu oli kovin vuoristoista, joten tie eteni ison osan matkasta joko tunnelissa tai sillalla. Täällä oli mukavan vihreää, mikä oli huomattava muutos eiliseen. Mäet ja laaksot toivat kivaa katseltavaa, mutta asutuksen tie kiersi lähes täydellisesti. Vasta lähestyessämme A Coruñaa kulki tie niin, että ympärillä oli asutusta. Ajoimme kaupungin läpi laajan lahden rantaa seuraten. Tännekin oli saatu laitettua liikenneympyröitä paikkoihin, joihin ne eivät minun mielestäni olisi kuuluneet. Niistä huolimatta pääsimme keskustan ohitse aivan Atlanttiin ulottuvan niemen kärjen tuntumaan.

Niemellä sijaitsee maailman vanhin roomalaisten rakentama majakka, joka on edelleen käytössä. Herkuleen torni kohoaa 57 metriä korkean kukkulan harjalla ja on opastanut laivoja välttämään karikoita jo melkein 2 000 vuotta. Torni on 55 metriä korkea, josta tosin ylin 21 metriä on restauroitu 1700-luvulla. Nelikulmainen majakka oli erinomaisen komean näköinen vaaleasta kivestä tehty torni. Se hallitsi koko niemen nokan aluetta ja oli nähtävissä myös kaukaa maalta käsin.

Jouduimme aika pitkään etsimään parkkipaikkaan Golfille, mutta lopulta se löytyi Maritimo Alcalde Francisco Vázquez -kadun varrelta. Ulkona oli 24 astetta lämmintä, mutta tuuli oli hyvin voimakas. Voimakkuutta kuvastaa se, että majakka oli suljettu vierailijoilta nimenomaan kovan tuulen vuoksi. Vähän minä ihmettelin, että jos majakka on pysynyt pystyssä melkein 2 000 vuotta niin tuskin tämä puhuri, vaikkakin voimakas, sitä kaataisi. Ehkä sulkeminen johtui jostain muusta varotoimesta. Nousimme tornin juurelle ja ihmettelimme sen kaunista muotoa sekä ympäröivää Atlanttia, jonka vedet velloivat kallioiden ympärillä. Tornin lisäksi meitä hämmästytti tuulen voimakkuus. Välillä se meinasi viedä meistä hennomman mennessään, mutta onneksi Seija piti minusta kiinni. Paikalla oli yllättävän paljon turisteja, jotka kulkivat meidän tapaamme tornia ja sen ympäristöä katsellen.

Vaikka A Coruña olisi ollut tarkemman tutustumisen arvoinen päätimme kuitenkin ohittaa sen ja ajaa suoraan Santiago de Compostelaan, mikä oli paikka, jota Seija odotti eniten. Nyt jätimme moottoritien muille ja huristimme reilu 50 kilometriä kuuluisaan pyhiinvaelluskohteeseen pienempää tietä pitkin. Reitti kulki muutaman pienen kaupungin halki, mutta enimmäkseen ympärillämme oli metsää ja vähän peltoja. Tulimme kaupunkiin melkein varkain ja yllättävän nopeasti olimme hotellimme Ciudad de Compostela edessä. Seija kävi jälleen hoitamassa kirjautumisen minun odottaessa autossa valmiina siirtämään auton pois luvattomasta paikasta. Saimme parkkipaikan hotellin omasta parkkihallista, joka oli rakennuksen kellarissa. Hämmästyttävää, että niin pienessä ja ahtaassa kellarissa pysäköin automme paikkaan numero kahdeksan.

Lähdimme saman tien tutustumaan Santiago de Compostelaan. Meillä oli noin kilometrin kävely kaupungin keskustaan, jossa kuuluisa pyhiinvaelluskohde eli komea katedraali sijaitsee. Tulimme keskustaan kultaisilla simpukkakuvioilla merkittyä pyhiinvaeltajien reittiä pitkin. Kulkijoita oli varsin paljon ja he näyttivät olevan hyvin innostuneita saavutettuaan määränpäänsä. Päädyimme katedraalin, joka on Espanjan pyhin kirkko, sivuportille. Samalla alkoi sataa, joten menimme sisään kirkkoon. Olimme sopivasti johonkin kappeliin johtavan oviaukon kohdalla tai niin ainakin luulimme. Kuljimme kahden rouvan perässä tarkasti nauhoitettua reittiä pitkin. Ensin laskeuduimme alas pieneen huoneeseen, jossa oli pyhän Jaakobin hauta. Siitä kiersimme takaisin ylös ja nousimme alttarin taakse. Tulimme pieneen huoneeseen, missä oli tilaa kolmelle ihmiselle ja niistä yhden tilan vei vartija. Edelläni kulki vanhempi rouva, joka pysähtyi kirkkoon päin katsovan patsaan eteen ja laittoi kätensä sen hartioille. Arvelin tämän olevan joku katolilainen tapa saada jotain anteeksi tai hankkia onnea tulevaisuutta varten. En halunnut olla epäkunnioittava toisten uskoa kohtaan enkä syleillyt patsaan hartioita vaan jatkoin matkaa. Kuikuilin kuitenkin patsaan hartioiden sivuitse kirkkoon päin.

Ulkona oli sade kiihtynyt, joten päätimme mennä nyt syömään ja katsella kaupunkia sateen tauottua. Katedraalin viereltä löysimme ihan kivan ravintolan. Siellä söimme molemmat crepesit, joskin eri täytteillä. Ne jättivät hieman toivomisen varaa, mutta molemmat söivät lautasensa tyhjiksi. Sitten palasimme ulos innokkaina tutustumaan Santiago de Compostelan kovasti kehuttuun vanhaan keskustaan. Vesisade oli kiihtynyt ja tuuli voimistunut.

Ehkä minun olisi pitänyt halata patsasta, jotta meillä olisi ollut suosiollisempi sää tutustua kaupunkiin. Tosin hieman epäilen, että pelkkä halaus oli siirtänyt sadepilvet pois Galician yltä, mutta siitä emme saa ikinä varmuutta. Optimismimme ei kuitenkaan kadonnut vaan harpoimme märän pihan ylitse ja menimme sisälle katedraaliin. Romaaniseen ja barokkityyliin rakennettu katedraali oli tietenkin hyvin komea. Minua vähän kummeksutti alttarin hyvin koristeellinen tyyli ja siellä etenkin valtavat kerubit, jotka kannattelivat kattoa.

Tutustuimme kirkkoon rauhassa, mutta sekään ei auttanut, sillä poistuessamme sade jatkui eikä se näyttänyt hiipuvan. Emme kuitenkaan luopuneet toivosta vaan kuljimme kauniilla kapeilla kujilla vesivirtoja vältellen vähän matkaa eteenpäin ja menimme pieneen kahvilaan. Minä otin Estrella Galicia -oluen ja Seija sai kermaliköörin, vaikka hänen pyytämäänsä Baileystä ei ollutkaan.  Ei auttanut, vaikka nautin oluen hitaasti (Seijan kermalikööri ei lojunut lasissa minuuttiakaan), vaan sade jatkui voimakkaana. Meidän oli pakko luovuttaa ja kävellä hotellille. Matkaa hotellille oli toista kilometriä, mutta paljon ennen perille pääsyä olimme aivan läpimärkiä.

Sade jatkui koko illan, joten meillä ei ollut mitään mahdollisuutta palata katselemaan kaupunkia. Aina ei käy toiveiden mukaan eikä Espanja ole aina aurinkoinen.