Montevideo

Kävin tänään vajaan 50 kilometrin päässä olevassa Atlantidassa katsomassa maailmanperintölistalla olevaa kirkkoa. Reissun tein bussilla molempiin suuntiin.

Yritin jälleen panostaa aamiaiseen, koska kestäisi jälleen pitkään ennen seuraavaa ruokailua. Kahvi on täällä ollut kovin tummaa, mutta siitä huolimatta mukavan pehmeätä. Aamiaisen jälkeen katselin Suomen uutiset ja valmistauduin päivän retkeen laittamalla riittävästi rasvaa naamaan. Ennen yhdeksää Montevideo oli jo herännyt, vaikka meno ei vielä kovin rivakkaa ollutkaan. Bussiasemalla etsiskelin Atlantidaan meneviä busseja ja linja 710 näytti toteuttavan toiveeni. Minun ei tarvinnut odotella kuin viitisen minuuttia, kun linjan 710 bussi tuli laituriin. Nousin linja-autoon varmistaen määränpään ja kysyen paljonko matka maksaa. En saanut selvää hinnasta, joten aikaisempaan matkaan perustuen ojensin kuskille 200 setelin. Se kelpasi ja sain takaisin 77 pesoa. Menin istumaan tyhjän bussin hieman avoinna olevan ikkunan ääreen. Vauhdin kiihtyessä viima alkoi olla hieman liikaa, joten liu’utin ikkuna kiinni. Aamu oli aurinkoinen ja lämpötila 20 mukavammalla puolella.

Vajaan 50 kilometrin matkaan meni toista tuntia, sillä kyseessä oli paikallisbussi, joka pysähtyi toistuvasti. Reitti meni lentokentän ohitse, joten alkumatka oli sama kuin tullessani Montevideoon. Kyytiin tuli muitakin matkustajia, mutta aika väljää bussissa oli. En tiennyt tarkalleen, minne Atlantidassa bussi menisi, mutta tiesin minne itse halusin mennä. Kun bussi alkoi edetä väärään suuntaan, nousin pois.

Lähdin saman tien tarpomaan kohti pohjoista. Kadun varrella oli ihan kelvollinen kävelyreitti, vaikka välillä pitikin kulkea hiekalla. Ympäristö oli hieman tylsää, sillä tie kulki asuinalueen halki, joskin kovin tiiviisti asuttua se ei ollut vaan harvakseltaan omakotitaloja sijaitsi tien varrella. En edes ollut ainoa kävelijä ja pyöräilijöitä oli huomattava määrä. Lintuja lenteli ympärillä mukavan paljon. Otin niistä kuvia myöhempää tunnistamista varten, joskin kovin hyviä kuvista ei tullut, kun tiput eivät suostuneet rauhassa poseeraamaan. Neljän kilometrin taivallus tuntui mukavan lyhyeltä, sillä en ollut ihan varma missä kirkko tarkalleen sijaitsi. Se kuitenkin seisoi ihan siellä, missä sen kartan mukaan ajattelinkin olevan.

Eladio Dieste oli uruguaylainen arkkitehti, joka suunnitteli enimmäkseen siiloja ja muita hyödyllisiä rakennuksia. Hän laajensi hommiaan myös kirkkoihin, joista tulikin varsin mielenkiintoisia ja omalaatuisia. Tämä Atlantidassa sijaitseva kirkko onkin varsin jännittävä erikoisine poimuilevine seinineen ja muine yksityiskohtineen. Se on rakennettu punaisista tiilistä eikä ole ihan tavallisimpia kirkkoja. Se seisoo keskellä ihan tavallista asuinaluetta. Ketään muuta ei kirkossa vierailuni aikana ollut, mutta onneksi joku ystävällinen oli avannut oven, joten sain katsella kirkkoa ihan rauhassa.

Paluumatka Atlantidan keskustaan sujui oikeastaan ihan yhtä joutuisasti kuin menomatkakin. Lämpötila oli ehkä 25 astetta, mikä on ihan siedettävä, vaikka käveleekin. Luulin, että Atlantida olisi jonkinlainen rantakaupunki. Rannan lähellä se sijaitsikin, mutta rannan tuntumassa ei ollut mitään toimintaa uimarantaa lukuun ottamatta. Kävelin takaisin ihmisten ilmoille. Yritin mennä syömään yhteen ravintolaan, mutta jo ovella ilmoitettiin, ettei luottokortti kelpaa. Minulla oli sopivasti pieniä seteleitä päästäkseni bussilla takaisin Montevideoon, mutta sen jälkeen vain 2 000 peson seteli eikä se ole kovin hyvä pieniin ostoksiin. En siis syönyt vaan nousin noin kymmenen minuutin odottelun jälkeen bussiin ja palasin isoon kaupunkiin. Siellä en edes viitsinyt etsiä parempaa ruokapaikkaa vaan menin ihan suosiolla nauttimaan pikaruokaa.

Kahdeksalta alkoi minun kovin odottamani sambakoulujen paraati. Lähdin jo paljon aikaisemmin virittäytymään tunnelmaan ja moni muu oli tehnyt aivan saman. Nyt kulkemista juhlakadun jalkakäytävällä ei ollut estetty, joten pääsin kävelemään helposti Itsenäisyysaukiolle saakka, mistä paraati lähti liikkeelle. Suuri aukio oli aivan täynnä tanssijoita, jotka valmistautuivat koitokseen. Hyvin värikkäitä asuja laitettiin vielä lopulliseen kuntoon ja joillekin jouduttiin tekemään viime hetken korjauksia jopa nippusiteillä. Asut olivat hyvin kirjavia ja mielikuvituksekkaita. Toisilla oli yllään valtava määrä kangasta, mutta toisille sitä ei ollut riittänyt juuri lainkaan ja he joutuivat esiintymään kovin paljaana. Samba kuului jo ämyreistä ja kaikkien lanteet alkoivat jo keinahdella. Keinahtelin Palacio Salvon vierelle odottamaan paraatin alkua. Esiintyjät olivat jo järjestäytyneet kadulle aloittamaan paraatin, ja kello kahdeksalta se lähti liikkeelle. Samba soi hyvin voimakkaasti ja esiintyjät alkoivat tanssia vauhdikkaasti ja innostuneesti. Yleisö yhtyi menoon voimakkailla suosionosoituksilla ja monet heistä lauloivat mukana. Ja meillä kaikilla lanteet heiluivat rytmin tahtiin.

Paraati eteni hitaasti, jotta kaikki saivat näyttää taitojaan ja asujaan yleisölle. Jokaisella koululla oli asuissaan tietyt värit ja varmaan teemakin. Mukana oli myös pyörillä kulkevia lavoja, jotka oli katettu hyvin hienosti ja niiden päällä oli myös tanssijoita. Kadulla tanssivat olivat varsin taitavia, mutta lavojen päälle osa oli päässyt mukaan enemmän innostuksella kuin taidolla. Innostus sambaan näkyi todella hyvin erityisesti paraatin tanssijoista, mutta myös paraatia katsomassa olevista ihmisistä.