Beaumaris

Nautimme kupit kahvia ja voileivät yläkertamme keittiössä vähän kahdeksan jälkeen. Meillä ei ollut tänä aamuna kiirettä. Käynnistin auton yhdeksän aikoihin. Poistuminen Liverpoolista sujui yllättävänkin helposti, sillä luulin, että ruuhkaa olisi enemmän. Alitimme Mersey-joen Queensway-tunnelin kautta ja sekin sujui kätevästi. Melko vilkkaassa aamuliikenteessä etenimme tasaisesti nopeusrajoitusten mukaisesti kohti etelää. Aamu oli aurinkoinen, joskaan lämpötila pysyi 10 asteen alapuolella.

Walesin puolelle päästyämme alkoi maasto kumpuilla enemmän. Kello oli jonkin verran yli kymmenen, kun saavuimme Wrexhamin kaupunkiin. Saimme auton parkkiin kirkon taakse ja lähdimme katselemaan kaupunkia. Siinä ei kovin kauan mennyt. Wrexhamissa ei todellakaan ollut paljon katsottavaa. Parasta oli aamiaisen korvike pienessä, oikein mukavassa kahvilassa. Muina asiakkaina oli runsaasti vanhempia rouvia, jotka kokoontuivat teelle ja keskusteluille. Kahvilassa olikin varsin paljon juttelua ilmassa. Seija ja Meghan söivät skonssit ja miehet toastit, ja kaikki olivat annoksiinsa tyytyväisiä. Aika pian palasimme autolle ja nyt suuntasimme kulkumme kohti länttä.

Ajoimme Walesin pohjoisosan poikki aina rannikolle saakka. Maisemat olivat heti Wrexhamista lähtien oikein miellyttäviä. Täällä oli kevät pidemmällä kuin pohjoisempana. Puissa oli lehdet ja kirsikkapuut olivat menettäneet suurimman osan kukistaan. Niityt olivat vihreitä ja täynnä uutta ruohoa, mitä lukuisat lampaat ja niiden karitsat innokkaasti söivät. Matka eteni aika mutkaisia teitä pitkin, joskaan ne eivät olleet läheskään niin kapeita kuin Järviseudun tiet olivat. Ihmettelimme kymrinkielisiä paikannimiä ja yritimme lausua paikkoja, kuten Betws-y-Coed, Llanfihangel Glyn Myfyr ja Rhiwddolion. Ajoimme Snowdonian luonnonpuiston halki. Siellä oli yllättävän korkeita ja komeita vuoria. Eihän ne oikeiden vuorien korkuisia olleet, mutta kuitenkin jylhiä katseltavia. Luonto oli hyvin karua, mutta myös kaunista. Alue on hyvin suosittua patikoijien keskuudessa ja heitä siellä näkyikin.

Tulimme rannikolle Bangorin kaupungin eteläpuolella Angleseyn saaren kohdalla. Ylitimme Menain salmen varsin hienon Menai Bridgen kautta. Jatkoimme vielä vähän matkaa rantaa seuraten Beaumarisin pieneen kaupunkiin. Castle Court -hotelli löytyi helposti ja saimme auton rannan tuntumassa olevalle suurelle pysäköintialueelle. Hotelli on aika vanha, mutta oikein mukava. Kolmannessa kerroksessa sijaitsevat huoneemme ovat siistit ja riittävän tilavat. Meidän huoneemme ikkunasta oli komeat näkymät Beaumarisin linnaan ja nuorten huoneesta näkyi salmen ylitse Walesin rannikko.

Beaumarisin linna rakennettiin 1200-luvulla ja vaikka se jäi silloin vähän kesken, on se edelleen oikein komea linna tai ehkä kuitenkin linnan rauniot. Hotellista ei ollut kuin 50 metriä linnan sisäänkäynnille. Sää oli aurinkoinen edelleen, mutta aivan liian viileä Seijalle. Hän puki untuvatakin päällystakkinsa alle eikä enää palellut, jos pääsi suojaan tuulelta. Kiersimme suuren linnan muurien suojassa vajaan tunnin. Linna oli vaikuttavan suuri, mutta muurien lisäksi siellä ei kovin paljon ollut katseltavaa. Olin aiemmin käynyt Seijan kanssa lähellä olevissa Caernarfonin ja Conwyn linnoissa, jotka olivat paremmin säilyneitä ja komeampia kuin Beaumarisin linna, mutta Beaumaris oli paremmalla paikalla kuin nuo toiset.

Kävimme kävelemässä Menai-salmen rannalla. Laskuvesi oli alkanut ja ranta paljastui meren alta. Rannalla ei ollut lokkien lisäksi muita lintuja, mikä oli minulle pettymys. Salmen tuntumasta kiersimme takaisin Beaumarisin keskustaan etsimään ruokapaikkaa. Useamman ravintolan keittiö oli vielä kiinni, mutta Old Bull’s Head -pub tarjoili ruokaa jo ennen viittä, jolloin sinne menimme. Paikka oli ihan mukava ja aika väljä. Ruoka oli melko suolaista, mutta kaikki saivat annoksensa aika hyvin syötyä. Kävimme huoneissamme jonkin aikaa lepäilemässä.

Illan suussa lähdimme vielä käymään George & Dragon -pubissa. Rakennuksen seinässä kerrottiin, että pub oli ollut talossa jo 1400-luvulla. Sitä on huomattavasti remontoitu, mutta on hyvin mahdollista, että alakerran paksut ja kuluneet kattohirret voisivat olla 1400-luvulta. Nautimme juomat suuren takan edessä, joka ei nyt ollut käytössä. Lämpöä oli kuitenkin niin paljon, että Seija pystyi ottamaan päällimmäisen takin pois. Emme ottaneet toista kierrosta vaan palasimme hotellille aikaisin. Meillä on ollut pieniä vaivoja matkan aikana ja vaikka niistä aletaan olla selvitty, on hyvä saada kunnon yöunet.