Liverpool

Mustarastaiden iloinen laulu kuului yksinkertaisten englantilaisten ikkunoiden takaa, kun heräsin jonkin verran seitsemän jälkeen. Seija oli herännyt jo aikaisemmin. Aamutoimet sujuivat rauhallisesti ja kahdeksalta, kuten olimme eilen sopineet, laskeuduimme alakertaan aamiaiselle. Täälläkin aamiainen oli erinomainen ja valinnan varaa jopa oli eilistä enemmän. Tarjolla oli perinteinen englantilainen aamiainen, puurovaihtoehto, vohvelipekoniyhdistelmä ja pelkkä paahtoleipävaihtoehto. Tällä runsaalla aamiaisella pärjäsimme päivälliseen saakka.

Yhdeksältä olimme jo autossa ja lähdimme eteenpäin. Puoli tuntia ajoin hyvin kapeilla teillä pois järvialueelta. Aamu oli miellyttävän kirkas ja antoi meille mahdollisuuden nauttia vielä vähän aikaa järviseudun erinomaisen hienoista maisemista. Kumpuilevat vihreät niityt, sinisenä kimmeltävät järvet ja lähellä tien viertä kulkeneet värikkäät fasaanit jättivät kaipuun palata tähän osaan Englantia.

Ajo helpottui huomattavasti, kun pääsimme pois hyvin kapeilta teiltä tavallisille Pohjois-Englannin teille. Ajoimme meren rannalle ja kuljimme Morecamben kaupungin kautta kuitenkin siellä pysähtymättä. Lancasterissa oli kovin ruuhkaista, mutta se antoi meille mahdollisuuden katsella tätäkin historiallista kaupunkia. Englannissa on niin paljon historiaa ja hienoja kaupunkeja, että niissä kaikissa ei millään ole mahdollista viettää aikaa tai edes pysähtyä, mutta pitää yrittää ottaa irti kaikki mahdollinen mitä on tarjolla. Matka jatkui lounaaseen Blackpooliin saakka, missä ajoimme keskustaan ja saimme auton ostoskeskuksen parkkihalliin.

Blackpoolissa käynti oli minun toiveeni, sillä se on kuuluisa merenrantakaupunki, missä englantilaiset tykkäävät tai ainakin tykkäsivät viettää lomiaan. En ole siellä ikinä ennen käynyt, mutta nyt siihen oli mahdollisuus, minkä käytin hyväkseni. Kaupungissa ei oikeastaan ollut mitään muuta nähtävää kuin merenrannan promenadi ja erityisesti sen varrella oleva Blackpool Tower. Eiffelin tornia matkiva rakennus oli varsin komea ilmestys muuten matalan kaupungin keskustassa. Muuten kaupungin huvitukset eivät meitä innostaneet eikä enää englantilaisiakaan niin kuin joskus aiemmin. Paikat olivat jonkin verran rapistuneita ja hieman sivummalla monet pienet hotellit oli suljettu. Kävimme nauttimassa kahvit ja makeat paakelsit ennen kuin teimme reippaan kävelyn kaupungin jalkapallojoukkueen stadionille, mistä hankittiin jalkapallohuivi pojan kokoelmiin.

Piristävän pysähdyksen jälkeen ajoimme suorinta mahdollista reittiä Liverpooliin. Tämä on suuri kaupunki, mutta keskustaan ajo sujui ihan mukavasti hyvien ohjeiden avulla. Saimme auton parkkihalliin, mistä oli lyhyt kävely yöpaikkaan. Olimme hankkineet nukkumapaikan Staycity Apart -hotellista aikalailla kaupungin keskustasta. Huoneisto oli hämmentävän suuri. Neljännessä kerroksessa meillä oli kolme makuuhuonetta ja viidennessä kerroksessa suuri keittiö ja vielä suurempi sali.

Tutustuimme Liverpooliin aurinkoisessa, mutta tuulisessa säässä. Lämpötila nousi melkein 15 asteeseen, mutta illan mittaan ilma viileni harmittavan paljon. Kävimme katsomassa Liverpoolin hämmentävän suurta katedraalia. Se on kooltaan maailman kymmenen suurimman joukossa ja pituudeltaan kaikkein pisin. Se oli kovin pelkistetty, mutta uskomattoman suuri. Meitä hämmensi kirkon keskilaivalla ollut kahvila, jonka pöytiä oli tuotu kirkon sisälle saakka. Katedraalilta kävelimme Mersey-joen rannalle. Waterfront-alueella vanhoja suuria satamarakennuksia oli remontoitu ja muutettu asunnoiksi sekä ravintoiloiksi. Menimme yhteen niistä ja nautimme ihan hyvän päivällisen. Lounas oli jäänyt väliin, mutta sellaista voi matkoilla tapahtua.

Ruokailun jälkeen kävelimme Mersey-joen rantaa voimakkaasta tuulesta välittämättä. Tai minä en siitä välittänyt, mutta Seija värisi kylmästä koko ajan. Pysähdyimme katselemaan Beatlesin näköispatsaita joen rannassa ennen kuin jatkoimme The Cavern Clubille, jossa The Beatles esiintyi melkein 300 kertaa ennen kuin heistä tuli maailmankuuluja. Nyt ei esiintynyt The Beatles, mutta kuitenkin sooloartisteja, jotka esittivät lähinnä The Beatlesin kappaleita. Paikka ei ollut aivan täynnä, mutta kuitenkin mukavan runsaasti siellä oli erinomaisen musiikin kuuntelijoita. Paikallaolijoiden keski-ikä oli varsin korkea. Vähän tuntui kuin hoitokoti olisi tullut päiväretkelle, kaikille olisi annettu puolikas tuoppi ja kun Beatlesin kappale alkoi soimaan, alkoi kaikkien jalkaa vipattaa ja laulattaa. Tunnelma oli erinomainen!

Cavern-käynnin jälkeen Seija palasi hotellille, mutta me nuoret menimme vielä käymään pubissa. Löysimme helposti varsin mukavan pubin, missä nautittujen juomien jälkeen kävelimme rauhallisen kaupungin halki takaisin yöpaikkaan.