Bergamo

Haimme alakerran kahvilasta kahvit ja aamiaisleivän. Poika ei ollut käynyt kahvilassa kertaakaan kolmen vuoden asumisen aikana. Eipä hän kahvia juokaan. Asunnon viimeiset tavarat pakattiin laukkuihin ja ne kiikutettiin auton perälle. Se tuli aivan täyteen, mutta kaikki tavarat pianoa lukuun ottamalla sopivat mukaan. Ennen yhdeksää olimmekin valmiit lähtemään kotimatkalle Italian kirkkaan auringon alla.

Bolognan liepeille ajoimme samaa reittiä kuin eilen, joskin päinvastaiseen suuntaan ja tietenkin myös vastakkaisella kaistalla. Moottoritiellä oli ehkä hieman vähemmän liikennettä kuin eilen, mutta rekkojen määrä ei ole vähentynyt. Noin puolentoista tunnin ajon jälkeen poistuin moottoritieltä ja ohjasin auton Carpin kaupungin keskustan tuntumaan. Kävelyä Italian kolmanneksi suurimmalle aukiolle oli reilu viisi minuuttia. Aukio oli hyvin suuri, mutta kyllä olemme nähneet hyvin monia paljon hienompia aukioita. Joskaan ei aukiossa mitään vikaakaan ollut. Sen reunoilla oli suuri kirkko, iso palatsin tapainen sekä pitkä, pitkä rivi samanlaisia rakennuksia ja niiden edessä kivan näköinen portico. Kävimme aukion kahvilassa juomassa kahvit sekä syömässä pikkupurtavaa.

Palasimme moottoritielle ja tällä kertaa etenimme siellä tunnin eteenpäin. Poistuimme vilkaisemaan Garda-järveä, joskin vain ihan eteläisintä kärkeä. Peschiera del Gardassa oli hyvin kuuma, 35 astetta. Se on jo turhan kuumaa kaupunkioloihin ja myös järven rannalle. Vaikka sitten järven rannalla olo tarkoittaisi kävelyä rannan kiveyksillä. Peschiera del Garda on ihan kivan näköinen kaupunki. Se on kuitenkin täysin turisteille suunnattu, mikä muuttaa kaupungin luonteen täysin. Mukavinta oli kävellä kanavien varrella ja katsella kirkkaassa vedessä ja sen pinnalla olevaa elämää. Olisi ollut mukava kuljeskella täällä pitempään ja antaa sinne mahdollisuus viihdyttää minua, mutta ehkä ensi kerralla.

Päivän kolmas ajoetappi kesti toista tuntia. Bergamon keskustassa oli tietenkin italialainen liikenne. Se on vauhdikasta, tempoilevaa, mutta kuitenkin hämmästyttävän sujuvaa. Pitää vain mennä silloin, kun on oma vuoro, ei töytäillä vaan edetä määrätietoisesti. Olen Italiassa ajanut monta kertaa, eikä alun shokin jälkeen minulla ole täällä ollut ongelmaa liikenteessä, kunhan vain on tarkkana. Tosin oman osani sakkoja olen tästä maasta saanut. Niissä tosin olisi kiistämisen paikka, mutta en ole viitsinyt sellaiseen ryhtyä.

Bergamossa meillä on vuokrattuna asunto, koska siellä on käytössä pesukone. Puhtaat vaatteet ovat lopussa tai jo loppuneet, joten tarvitsimme paikan päästä pesemään vaatteita. Asunto isossa kerrostalossa sisälsi kaiken tarpeellisen ja se oli siisti ja tilava. Mikko lähti katselemaan keskustan kulttuurinähtävyyksiä, kun Seija (ja minä) jäimme pesemään ensimmäisen koneellisen pyykkiä. Sitten mekin siirryimme vanhaan keskustaan, joka sijaitsee korkealla mäellä. Vanhaan kaupunkiin pääsee montaa katua pitkin, mutta sinne pääsee myös funicularilla, jota me tietenkin käytimme. Se oli kiva kahden minuutin nousu ylös, ja minun kaiken odotukseni arvoinen. Ylhäällä tapasimme poikamme, joka kertoi tärkeimmät tiedot lombardilaista renessanssia edustavasta kirkosta. Tietoja menimme sulattelemaan Piazza Vecchion bottiglieriaan oluiden ja proseccon seurassa. Vanha kaupunki oli pieni, mutta oikein kiva paikka kävellä. Toki se on varsin pieni esimerkiksi Firenzeen verrattuna, mutta omanlaisensa paikka tämäkin. Vaikuttavinta olivat kaupungin hyvin vanhat linnoitusmuurit vanhan kaupungin ympärillä. En tiedä onko kaupunkia ikinä vallattu, mutta tekemistä valtaajilla on ainakin ollut, jos siinä ovat onnistuneet. Meillä oli nälkä Bergamossakin tai oikeastaan valtava nälkä, kun nyt mukana on läpipasko poikamme. Päätimme syödä pizzat Italiassa, kun vielä ehdimme. Löysimme pizzerian Piazza Nuovalla, missä oli mukava palvelu ja hyvät pizzat.

Palasimme isoon asuntoon hyvin pitkää alamäkeä kävellen. Puolustusmuurien päällä ja vierellä kulkenut reitti oli oikein viihdyttävä ja nosti Bergamoa minun asteikossani. Ylhäältä katsoen uusi kaupunki näytti hyvin tasaiselta ja sitähän se olikin. Tästä pohjoiseen alkoivat Alpit. Asunnolla pyykkikone alkoi laulaa toista koneellista. Ensimmäinen satsi oli jo ehtinyt kuivua hyvin lämpimällä parvekkeella. Toinen satsi ehtii tehdä saman yön aikana, josta näyttäisi tulevan kovin lämmin. Paluumatkan ensimmäinen päivä tuotti kivaa katseltavaa pysähdyspaikoissa, mutta ajaminen moottoritiellä oli vain siirtymistä eteenpäin vauhdikkaasti.