Varsova

 Nukuimme jälleen oikein mainiosti. Ehkä täällä Itä-Euroopassa on ilmassa jotain, joka nukuttaa tavallista paremmin. Suoriuduimme aamutouhuista rauhallisesti, mutta olimme ulkona Varsovan viileässä aamussa jo heti yhdeksän jälkeen. Lämpötila ei noussut tänään juurikaan yli 15 asteen ja sateen uhka oli olemassa koko ajan. Meillä ei siis ole sellainen sää kuin olisi ollut, jos olisimme jääneet kotiin.

Jätimme hotellin aamiaisen väliin. Kiva kahvila löytyi muutaman sadan metrin kävelyn jälkeen. Saimme siellä oikein hyvää kahvia ja mukavan makuiset voileivät. Reippaina kävelimme Veiksel-joen rannalle, mitä seurasimme kahden sillan välin pohjoista kohti. Siellä oli menossa aivan uuden sillan rakentaminen. Paljon on vielä tekemistä ennen kuin sen ylitse pääsee ajamaan, sillä valmiina oli vasta joen keskellä olevat betoniset sillankannattimet. Ylitimme leveän ja vilkkaan kadun siltaa pitkin ja saavuimme vanhaan kaupunkiin.

Varsovan vanha kaupunki pommitettiin aivan maan tasalle toisessa maailmansodassa. Varsovalaiset eivät siitä pitäneet vaan he päättivät rakentaa sen uudestaan aivan entiselleen. Sen he tekivätkin hämmästyttävän nopeasti. Nyt tällä erittäin näyttävällä alueella on oikein mukava kuljeskella ja ihastella hienoja vanhan näköisiä rakennuksia. Turisteja alueella oli yllättävänkin vähän, joskin sää ja kesän alku varmaan olivat osaltaan syynä tähän. Koululaisryhmiä sen sijaan kulki alueella ja muuallakin kaupungissa rasittavan paljon.

Vanhasta kaupungista lähdimme kävelemään luoteeseen päin pitkin Krakowskie Przedmiescie -katua. Nämä puolalaiset sanat ovat varsin hankalia ääntää tai edes lukea. Jos tilaisi puhelimella taksin Krakowskie Przedmiescie ja Tokarzewskiego-Karaszewicza katujen kulmaukseen, saattaisi joutua odottamaan kyytiä pitkään.

Tämän Krakowskie Przedmiescie -kadun varrella oli runsaasti oikein hienoja rakennuksia; kadun nimi tosin vaihtui yllättäen toiseksi aika lyhyen matkan jälkeen.  Kuljimme neljä kilometriä jatkuneen kadun päästä päähän ja vielä takaisinkin päin osan matkaa. Vanhan kaupungin puoleisessa päässä oli muun muassa presidentin palatsi, Varsovan yliopisto, monien kuuluisien puolalaisten muistomerkkejä ja Pyhän Ristin kirkko, jossa säilytetään Fredrik Chopinin sydäntä. Säveltäjä on täällä hyvin arvostettu. Aivan hotellimme vieressä on hänen museonsa ja hänen nimeään kantava yliopisto.

Kävely oli ihan mukavaa eikä pilvinen sää haitannut lainkaan. Kaiken katsomisesta nautti kovasti. 12 000 ensimmäisen askeleen jälkeen olin ansainnut oluen ja Seija gin and tonicin. Kesti vielä 1 000 askelta ennen kuin löytyi paikka, jossa noita juomia tarjoiltiin. Baari oli aika tylsä ja olimme sen ainoat asiakkaat, mutta joka tapauksessa istahtaminen teki oikein hyvää. Seuraavana otimme suunnan pohjoisempaan suuntaan.

Olen aiemmin käynyt Varsovassa tai ajanut sen läpi kolme kertaa, ja joka kerta Neuvostoliiton lahjoittama Kulttuuripalatsi on jäänyt mieleen sen kaupunkia hallitsevan ulkomuotonsa vuoksi. Aiemmin en ole siellä käynyt, mutta nyt olen. Ostimme liput 30. kerroksessa sijaitsevalle näköalaterassille. Sieltä oli komeat näkymät kaupunkiin, mutta muuten kommunismin henkeä huokuva rakennus ei meitä innostanut. Rakennus ja sitä ympäröivä tila oli hämmentävän suuri.

Kello oli jo mukavasti iltapäivän puolella ja aloimme etsiä ruokapaikkaa, jonka valitsimmekin aika nopeasti. Ulkona luimme ruokalistan ja näytti, että sieltä löytyisi helposti kiinnostavia ruokia. Lopulta kuitenkin me molemmat päädyimme hampurilaisiin, jotka kuitenkin olivat ihan maistuvia. Maksoimme ruoat käteisellä, kuten olemme maksaneet kaikki muutkin kulut, mutta siitä huolimatta zlotyja on vielä aika pino Seijan lomapakossa. Minä pelkäsin, että emme millään saa käytettyä niitä ja meillä olisi vielä kotonakin jäljellä Puolan rahaa. Seija kuitenkin tiesi ratkaisun ongelmaan. Hän johdatti meidät vaatekauppaan ja alle kymmenessä minuutissa käteisongelma oli ratkaisu! Kävelimme takaisin hotellille hieman lepäämään.

Myöhemmin iltapäivällä palasimme katselemaan kaupunkia. Minä sain tahtoni läpi ja menimme metroasemalle, mistä ajoimme muutaman aseman välin pohjoiseen. Kaupungin metro oli varsin siisti ja kätevä. Varsova on muutenkin ollut aika siisti, vaikka graffiteja on harmittavan paljon. Kadut ovat melko hyvässä kunnossa eikä rakennuskantakaan kovin surkeata ole. Ehkä esikaupungeissa tilanne on toinen. Korkeita rakennuksia on keskustaan tullut paljon lisää, minkä vuoksi Kulttuuripalatsi ei enää hallitse kaupunkia. Lähdimme kävelemään takaisin päin, mutta aika pian pistäydyimme kahville. Uskomattoman töykeä myyjä suostui antamaan meille kahvit sekä makeat syötävät. Kun palasimme ulos, alkoi sataa. Aluksi se oli kevyttä tihkua, mutta hiljalleen sade voimistui kastelemaan meidät harmittavan paljon.

Seija halusi mennä vanhassa kaupungissa olevassa kirkossa pidettävään Chopinin musiikin konserttiin. Olimme kuitenkin matkanneet liian kauaksi metrolla emmekä yrityksestä huolimatta ehtineet ajoissa konserttiin. Jalkamme olivat aivan märät ja 32 000 askeleen jälkeen märät jalkamme olivat myös kovin väsyneet. Niinpä päätimme suunnata hotellille, missä vietimme lopun sateisesta illasta.