Nové Hrady

 Tänään aamiainen ei ollut ihan hyvä. Lämpimät ruoat olivat ihan kylmiä eikä muu tarjonta korvannut tätä häiriötä. Onneksi tällainen puute ei isosti meitä harmita. Aika pian kahdeksan jälkeen olimme jälleen autossa, Seija oikealla puolella ja minä kuskin paikalla. Brnon aamuliikenne oli vielä väljähköä eikä siellä ajaminen ollut ongelmallista, kun karttaohjelma opasti reitin pois kaupungista. Pääsääntöisesti opastus on toiminut oikein hyvin, mutta välillä ohjelma muuttaa reittiä omasta tahdostaan paremmaksi, mistä minä en ole samaa mieltä. Niinpä onkin aina tarkistettava mihin meitä ollaan viemässä.

Ajoimme noin tunnin suoraan kohti länttä. Tšekeissä maasto on muuttunut mukavan kumpuilevaksi, mikä jatkui tänäänkin. Vihreät niityt, metsät ja pellot vuorottelivat mäkien ja laaksojen kanssa. Tänään vältimme isot tiet kokonaan. Olikin aivan erinomaista ajella kapeilla teillä, jotka kulkivat pienestä kylästä toiseen. Kylät olivat kovin hiljaisia, mutta niitä oli kiva katsella, kun niiden läpi ajoi 50 km/h vauhtia. Liikennettä oli miellyttävän vähän, joten koko ajan ei tarvinnut vahtia takana roikkuvista autoja. Täälläkin monet ajavat aivan puskurin tuntumassa, vaikkei olisi tarkoitustakaan ohittaa. Toki valtaosa ohittaa heti, kun riittävä rako vastaantulijoista ilmaantuu. Luonto on hienon vihreätä ja pelloissa vilja heiluu tasaisesti tuulen mukaan. Kauniin punaisia unikkoja näkee useasti, mutta ikinä ennen emme ole nähneet hehtaarien kokoista unikkojen täyttämää peltoa hehkumassa täyteläisen punaisena.

Tunti lähdön jälkeen pysäköin Passatin Jihlava-joen vierellä Trepicin kaupungin keskustaan. Sää oli aurinkoinen, mutta vieläkään ei hätyytellä lämpötiloja, joita puolisoni odottaa matkoilla olevan. Niin kauan kuin pilvet pysyvät poissa, on ihan mukavan lämpöistä, mutta pilven lipuessa auringon eteen, pitää rouvan kaivaa kevyttoppatakki ylleen. Trepicissä juutalainen ja kristillinen yhteisö eli hyvässä sovussa vuosisatoja, kunnes tilanne muuttui viime vuosisadalla. Siellä on kuitenkin säilynyt poikkeuksellisen hyvin juutalaisten asuinkorttelit sekä heidän hautausmaansa. Kiertelimme kaupungissa reilun tunnin ajan. Kaupunki oli aika vilkas ja mukava paikka vierailla.

Matka jatkui noin tunnin ajolla pohjoista kohden oikein kivan kumpuilevan maaston halki. Zdar nad Sazavoun kaupungin pohjoispuolella on Pyhän Johannes Nepomukialaisen pyhiinvaelluskirkko. Se on päässyt Unescon maailmanperintölistalle ainutlaatuisena arkkitehtuurisena saavutuksena. Kirkon löytäminen tuotti ylimääräistä ajamista, mutta lopulta se löytyi laajan ja paljaan kukkulan laelta. Kirkko on rakennettu 1700-luvulla erikoiseen viisisakaraisen tähden muotoon. Valkoisen, melko hoikan kirkon ympärillä oli laaja kymmenen korotetun portin ympäröimä muuri. Nurmialueen keskellä oleva rakennus oli vaaleiden seinien ja mustan katon yhdistelmänä erinomaisen näyttävä. Kirkko oli oikein hyvässä kunnossa, mutta ympäröivää muuria remontoitiin ja tekemistä vielä riittää.

Olisimme mielellään käyneet katsomassa kirkkoa omaan tahtiin, mutta se ei täkäläisille käynyt. Jouduimme osallistumaan tšekinkieliseen opastettuun kierrokseen, jonka alkua jouduimme odottamaan 40 minuuttia. Saimme paperin, jossa oli englanniksi lyhyesti kerrottu kirkon historia. Kierroksella jouduimme kuuntelemaan kaksi yli kymmenminuuttista kertomusta kirkosta jo ennen kuin pääsimme edes sisälle kirkkoon. Sisällä oli vuorossa vielä kolmas kymmenminuuttinen kertomus tšekiksi ennen kuin saimme tutustua kirkkoon. Onneksi kirkko oli sisältäkin hieno. Se oli katoliseksi kirkoksi (ainakin oletamme sen olevan katolinen) miellyttävän pelkistetty, hämmästyttävän valoisa ja jännittäviä yksityiskohtia sisältävä. Kupolin keskelle oli maalattu kieli! Se kuvasti Johannes Nepomukilaisen tinkimättömyyttä. Häntä kidutettiin ja lopulta heitettiin jokeen, koska hän ei ollut paljastunut kuninkaan puolison ripin sisältöä. Joku on saattanut jo aiemmin huomata, että minä keräilen Unescon maailmaperintölistan kohteita. Tämä oikein mielenkiintoinen kirkko on minun 300. käyty Unesco-kohteeni.

Sain vielä 301. kohteen, kun ajoimme reilun tunnin ajan pohjoiseen Litomyslin kaupunkiin. Vanhan kaupungin nurkilla on Litomyslin linna, joka on myös päässyt listalle. Ja ainakin minun mielestäni aivan aiheesta. Sisään emme päässeet, koska tämän päivän viimeinen kiertokävely oli jo menossa. Ihailimme hyvin erikoisesti koristelua linnaa ulkoa. Kaikki ulkoseinät oli kaiverrettu (ilmeisesti kaiverrettu) täyteen symmetrisiä kuvioita sekä ihmishahmoja. Vastaavanlaista ulkoseinien koristelua en ole nähnyt missään muualla. Kiersimme hetken aikaa Litomyslin poikkeuksellisen laajalla torilla, jonka ympärillä oli kymmeniä iloisin värein maalattuja kivitaloja. Kävimme välipalalla kivassa kahviossa, missä otimme kahvin lisäksi oikein maistuvan pastrami-voileivän. Tšekissä tarjoilijat ovat huomanneet, että samaan hintaan voi olla myös iloinen ja ystävällinen, kuten tämän kahvilan nuori nainen oli. Tosin on myös niitä, jotka vielä sinnittelevät kommunistisen ihanneilmeen kanssa.

Olisimme halunneet olla yötä Litomysissä, mutta siellä ei ollut yhtään sopuhintaista yöpaikkaa tarjolla. Jouduimme ajamaan 15 kilometriä länteen Nové Hradyn pieneen kylään. Majoituimme Pension Hollandiin, joka on yllättävän iso majoitusrakennus pienessä kylässä. Seija meni hoitamaan majoittumisen, mikä ei ollut tällä kertaa helppo tehtävä. Vastassa oli hyvin puhelias rouva, joskaan rouvilla ei ollut yhteistä kieltä. He yrittivät löytää sen saksasta, mutta kovin monta yhteistä sanaa ei siitäkään kielestä löytynyt. No Seija sai avaimen huoneeseen viisi ja tiedon, että aamiainen maksaa 300 rahaa. Seija palasi ohjaamaan minut hotellin parkkipaikalle ja sitten kannoimme tavarat sisään. Rouva ohjasi meidät toisessa kerroksessa olevaan huoneeseen. Hän näytti meille pesuhuoneen ja makuuhuoneen koko ajan puhuen kieltä, josta erotin muutaman saksankielisen sanan. Hän avasi oven viereiseen makuuhuoneeseen ja kertoi jotain doktorista, joka kai tulee yöksi kyseiseen huoneeseen. Meille ei selvinnyt onko Doktorilla oma pesuhuone vai käyttääkö hän meidän pesuhuonettamme.

Nove Hradyssä ei ole montaa rakennusta eikä yksikään niistä ollut ravintola. Näimme mainoksen vähän yli kilometrin päässä olevasta ravintolasta ja sinnepä astelimme vielä aika lämpimässä illassa. Ravintola löytyi keskeltä metsää, mutta siellä oli lisäksemme joitain muitakin asiakkaita. Ystävälliselle tarjoilijalle annoimme tilauksena paistettu juusto salaatin kera (Seija) ja taimen (Matti). Sopivan ajan kuluessa Seijalle tuotiin juusto ja minun eteen laitettiin valtava paistettu sian sorkka. Hetken kakistelun jälkeen sain ilmaistua epäilyni annoksen oikeellisuudesta. Muutaman toiston jälkeen ruoan tuonut rouva sanoi kysyvästi ”fish”, ja vei sorkan mukanaan. Pian hän ja tilauksen ottanut tarjoilija tulivat eteeni ja he antoivat minulle ruokalistan, josta pyysivät osoittamaan tilaamani ruoan. Löysin helposti ”trout with herbs” -annoksen ja myös tilauksen ottanut tarjoilija huomasi oman virheensä. Varttia myöhemmin, kun Seija oli jo kylläinen juustostaan, sain eteeni taimenen, joka oli harmikseni vähän kuiva.

Kävelimme kapean tien vartta takaisin pensioniin. Ilta meni ihan leppoisasti kirjoittaessa ja lukiessa. Ennen yhtätoista aloin nukkua. Doktoria ei kuulunut eikä onneksi näkynyt ennen nukkumaan menoa. Toivottavasti ei myöhemminkään.