Lienz

Aamulla oli aika pilvistä ja sateen uhka leijui yllämme. Aloin jo pelätä sateista säätä Alpeille, mutta onneksi pelkäsin jälleen vääriä asioita. Aamiaista en pelännyt eikä siihen ollut tarvettakaan, sillä se oli ihan riittävä. Muita ruokailijoita oli vain muutama, mikä kertoi, ettei hotellissa yöpynyt kovinkaan paljon ihmisiä tai sitten he tulivat syömään meitä myöhemmin.

Tämän päivän 300 kilometrin ajelu Alpeilla alkoi ennen yhdeksää ja sujui oikein mukavasti. Edessä oli valtavasti mutkia ja monia nousuja ja laskuja. Parhaimmillaan kävimme noin 1 200 metrin korkeudessa. Maisemat olivat aivan mahtavia, kuten vuoristossa ne tuppaavat olemaan. Ajaminen oli oikein mahtavaa eikä täällä enää ollut kuin muutama aivan puskurissa kiinni oleva seuraaja. Radiosta tuli vaihtelevaa musiikkia, mutta suurimman osan ajasta kuulimme ihan mukavia kappaleita. Päivän kohokohta oli Barbra Streisandin ja Seijan duetto.

Linzistä lähdimme lounaaseen ja ensimmäiset 30 kilometriä oli kaupunkia tai teollisuusaluetta. Autokauppoja oli hämmentävän paljon. Sitten pääsimme hiljalleen vuorien tuntumaan, jotka nopeasti kohosivat ympärillämme. Itävallassa pitää moottoriteillä ajavien maksaa tien kuluttamisesta. 10 päivän oikeus maksoi kymmenisen euroa ja sellaisen yritimme varmuuden vuoksi hankkia, vaikka pyrimmekin välttämään moottoriteitä. Yritimme hankkia e-vignettan netin kautta, mutta se olisi tullut voimaan vasta 7.7., joten sitä ei olisi ollut mitään järkeä hankkia. Niinpä reittimme kulki poissa moottoriteiltä eikä se menoa haitannut. Katselemista oli varmasti paljon enemmän kuin isolla tiellä.

Ajoimme Bad Ischlin kautta Hallstattiin, jossa pysäköimme auton ja menimme kävelemään kaupunkiin. Hallstatt on pieni kylä Hallstätter See -järven rannalla ja sitä ympäröi komean korkeat vuoret. Kokonaisuus on aivan mahtavan kaunis! Aurinko paistoi siniseltä taivaalta, tuuleton sää teki järven pinnan lähes tulkoon tyyneksi, ympärillä olevat korkeat vuoret lumosivat valtavuudellaan ja erinomaisen kauniit ja erittäin hyvin hoidetut rakennukset täydensivät uskomattoman hienon paikan. Turisteja oli aivan liikaa, mutta niitähän mekin olimme. Hidastahtisen etenemisen ja ihailun lomassa kävimme nauttimassa kahvit ja makean tortun järvenrannan kahvilassa. Terassin edestä uiskentelivat joutsenet luoden entistä kauniimman idyllin.

Me jatkoimme ajamista aurinkoisessa säässä, joka tosin välillä hieman pilvistyi, mutta vain vähäksi aikaa. Päämäärä oli lounaassa, mutta vuoret määrittävät suunnan, minkä pystyi kulkemaan. Meidän reittimme kulki Annabergin kautta Bischofshofeniin, missä pysähdyimme hetkeksi kävelemään ja käymään välipalalla. Hyppyrimäkeä emme kuitenkaan nähneet. Sitten palasimme taas autolle ja jatkoimme ajamista ja vuorien katselemista. Asetin GPS:ään haluamani reitin, mutta se vaihtoi sen jälleen minulta mitään kysymättä. Kun huomasin väärän käännöksen, olin jonottamassa pitkään tunneliin eikä siitä päässyt millään kääntymään pitkään aikaan. Päätimme edetä aloittamaamme suuntaan ja aika pian tulimme Bad Gasteiniin, mistä jatkoimme kapuamista ylöspäin. Sitten yhtäkkiä saavuimme rautatieasemalle autojonon päähän. Tie loppui tähän ja seuraavat toistakymmentä kilometriä piti mennä junan kyydissä tai sitten kääntyä takaisin. Teimme nopean päätöksen ja ostimme lipun autolle, jonka ajoin muiden perässä junan vaunuun. Meidät komennettiin takimmaisiin vaunuihin, missä katselimme reilu viisi minuuttia pimeätä tunnelia. Korkeiden vuorten toisella puolella Mallnitzissa juna pysähtyi ja jatkoimme matkaa.

Matkaa Lienziin oli enää alle tunti ja saavuimme Ansitz Haidenhof -hotelliin puoli kuuden aikoihin. Saimme suuren huoneen isolla parvekkeella, mistä oli mahtava näkymä kaupungin ylitse Alpeille. Istuskelimme parvekkeella ihastellen maisemaa ja kuunnellen mustapääkertun iloista liverrystä. Tänään emme lähteneet kävelemään kaupunkiin vaan kävimme syömässä hotellin ravintolassa. Ruoka oli ihan kelvollista, muttei mitään ihmeellistä. Yritimme mennä kävelemään läheiseen metsään, mutta ravintolaa ympäröivässä aidassa ei ollut ainoatakaan porttia metsään, joten luovuimme tästäkin aikomuksesta ja palasimme baarin kautta huoneeseen. Kirjoittelin päivän tapahtumista käyden välillä parvekkeella vilkuilemassa illan saapumista Lienziin. Sitten Seija huomasi huoneessa yhden hyönteisen, jolloin parvekkeen ovi oli suljettava, vaikka ulkona oli vieläkin mukavan lämmintä. Kävin vielä kerran katselemassa pimentynyttä maisemaa. Korkealla vuoren huipulla näkyi valaistu risti ja alhaalla hotellin laajalla nurmikolla ahkeroi pyyteettömästi robottiruohonleikkuri.