Middelfart

Matkamme jatkuu kohti pohjoista. Tänään pääsimme jo Pohjoismaista eteläisimpään. Lämpötila keikkui hieman 20 asteen yläpuolella, mutta sadetta emme saaneet. Tämä, kuten loputkin matkapäivät sisältävät aika paljon ajamista, mutta matkat ovat kuitenkin siedettäviä.

Hampurista poistuminen sujui ihan hyvin vilkkaasta liikenteestä huolimatta. Ajelimme rauhallisesti pohjoista kohden aluksi moottoritietä pitkin, mutta sittemmin mukavampia pieniä teitä kulkien. Päivän ensimmäinen etappi kesti alle kaksi tuntia. Pysähdyimme Hedebyn viikinkikylässä Saksan puolella. Sää oli aurinkoinen, kun kävelimme mukavan puolen kilometrin hyppäsyn Schleswig-Holsteinin kauniissa maalaismaisemassa. Täältä on kaivauksissa löytynyt viikinkien asutuksen jäänteitä. Niiden perusteella on pellon keskelle rakennettu viikinkikylä, joka pyrkii näyttämään millaisissa rakennuksissa he ovat asuneet.

Seuraavan kerran pysähdyimme hieman ennen Tanskan rajaa Flensburgin kaupungissa. Teimme mukavan kierroksen kaupungin keskustassa ja kävimme myös meren rannalla. Siellä kävimme kahvilassa nauttimassa välipalaa, joskin Seija jäi ilman sitä omasta tahdostaan. Miehet söivät aika isot voileivät. Tunnin pistäytyminen Flensburgissa riitti, sillä kaupunki ei kovin paljon tarjonnut. Tosin emme siihen kovin syvällisesti tutustuneet.

Tanskassa ajaminen tuntui kuin olisi ajellut autokoululaisten kanssa. Nopeusrajoituksia noudatettiin hyvin tarkasti eikä ohituksia tehty juuri lainkaan, vaan kaikki ajoivat sopuisasti peräjälkeen jonossa. Tämä on ajokulttuuriltaan aivan toisesta päästä kuin esimerkiksi Tšekki tai Latvia. Jatkoimme pienillä teillä ajaen muutaman kaupungin läpi. Niissäkin ajaminen oli kuin rollaattorilla olisi raitilla kurvaillut.

Christiansfeldissä pysähdyimme ja teimme kävelyn pikkukaupungin keskustassa. Täällä 1700-luvulla herrnhutilaiset perustivat kaupungin ja rakensivat sinne ainutlaatuisen yhteisön. Rakennukset ovat säilyneet samanlaisina ja monessa talossa hoidetaan edelleen samaa elinkeinoa kuin silloin kauan sitten. Esimerkiksi hunajakakkuja on tehty samalla reseptillä samassa kiinteistössä 1700-luvulta lähtien. Parissa kahvilassa oli jonkin verran asiakkaita ja muutama harhautunut turisti kulki muuten tyhjillä kaduilla. Paikallisia ei juuri näkynyt.

Meidän ajotaipaleemme päättyi tänään Middelfartin kaupunkiin, joka sijaitsee Fynin saaren länsirannikolla aivan Vähä-Beltin ison sillan kupeessa. Hotellimme on varsin suuri, mutta asiakkaita ei ole tungokseen saakka. Majoittumisen ja Seijan päiväunien jälkeen kävelimme läheiseen keskustaan, joka oli ihan viihtyisä. Menimme syömään kaupungin vanhimpaan rakennukseen, joka on rakennettu 1500-luvulla. Tanskan hintataso on varsin korkea ja sen myös huomasi maksaessamme ruokailun laskua. Ruoka oli ihan hyvää, vaikka annokset ovat täälläkin aivan liian suuria, jopa Mikolle haasteellisia. Kiersimme merenrannan kautta, mutta kovin pitkää kävelylenkkiä emme tänään tehneet. Hotellin alakerrassa oli biljardipöytä. Se oli melko pieni eikä ihan vaaterissa, mutta siitä huolimatta pelasimme Mikon kanssa ysipalloa jonkin aikaa. Pöytä tuotti melkoisia yllätyksiä pallojen vierimisessä. Mikko oli tällä kertaa hieman isäänsä parempi. Tänään kirjoitukset jäivät vähän lyhkäisiksi.