Weimar

Sää palasi tänään kesäisen helteiseksi, minkä otimme mielellämme vastaan. Lämpötila oli oikeastaan aika passeli noin 25 astetta suurimman osan päivää. Aamulla Nürnbergissä oli vielä pilvistä, mutta pian sininen valtasi alaa taivaalla. Perusaamiainen antoi hyvän alun lauantaihin. Passat käynnistyi parkkihallissa vähän ennen yhdeksää. Ajoimme kaupungin eteläosaan katsomaan monumentteja, joissa natsit pitivät valtaan tulonsa jälkeen massiivisia propagandatilaisuuksiaan. Zeppelinfieldillä Hitler piti puoluepäivillä kuuluisia esiintymisiä, mistä on paljon dokumentteja. Kun pääsi katsomaan itse paikkaa, näki, miten otollinen paikka oli moiselle kansankiihottamiselle. Informatiivisen vierailun jälkeen poistuimme Saksan 13. suurimmasta kaupungista aamuliikenteen ollessa mukavan leppoisaa. Liityin moottoritie numerolle 9, jota pitkin kesti vain tunti päästä Bayreuthiin.

Bayreuth on kuuluisa kulttuurikaupunki, joka on erityisesti tunnettu Richard Wagnerin kaupunkina. Varmaan yhtä kuuluisa on kaupungin häkellyttävän hieno oopperatalo, jota mekin tulimme tänne katsomaan. Auton saimme parkkihalliin, josta ei ollut kuin puolen kilometrin kävely rauhalliseen keskustaan. Oopperatalo on auki tavalliselle turistille joka päivä ja sisään pääsee viidellä eurolla. Sali on uskomattoman kaunis ja hyvin runsaasti koristelu, mutta silti hyvän maun mukainen. Koristelu kattaa koko katsomon eikä näyttämön lavasteet jää yhtään muun koristelun varjoon. Täällä saattaisi ooppera kuulostaa tavallista komeammalta ja kiinnostavalta, joskin Wagnerin Nibelungin 15 tunnin esitys saattaisi alkaa nukuttaa koristeluista huolimatta. Oopperatalon kuuluu myös pienehkö rakennuksesta kertova museo. Se on vähän tavallisesta poikkeava museo, sillä siellä on konkreettisin laittein esitetty, miten Oopperatalon lavasteet ja muut kiinnostavat laitteet toimivat.

Bayreuthin kauneus ei rajoittunut vain mahtavaan Oopperataloon. Kaupungilla oli erittäin viihtyisää kävellä ja katsella sen kauniita rakennuksia. Menimme katsomaan myös kaupungin linnaa. Se on linnaksi melko pieni, mutta komeita huoneita oli sinnekin saatu rakennettua. Linnan puutarha on tietenkin viimeisen päälle laitettu ja kuumalla säällä mukavan viileä kävellä. Kiersimme vielä keskustaan ja menimme välipalalle lämpimälle terassille. Nyt emme onnistuneet ravintolan valinnassa, sillä Seija omenastruudeli oli niin kovaa, ettei siihen pystynyt edes terävä haarukka. Mikolle tuotiin väärä ruoka, mutta poika ei huomannut sitä ennen kuin toinen tarjoilija etsi omistajaa kebabille. Annoksia ei enää vaihdettu ja poika ahtoi itseensä suuren lihavarrasruoan, joka taisi olla kaksi kertaa kalliimpi kuin kebab olisi ollut, mutta silti meiltä otettiin vain kebabin hinta.

Oikein viihdyttävän Bayreuthin vierailun jälkeen jatkoimme matkaa kohti pohjoista. Meillä oli vajaa kahden tunnin huitaisu moottoritietä pitkin Weimariin. Rekkoja oli hyvin vähän, mikä teki ajamisen paljon helpommaksi. Siitä huolimatta ajaminen moottoritiellä oli tylsää verrattuna pienempään tiehen, mutta se säästi aikaa. Weimariin saavuimme ennen kolmea. Meillä oli hotelli vanhan kaupungin kupeessa. Olimme varanneet hotellin sillä perusteella, että siellä on parkkipaikka. Kun tulimme paikalle, ei respassa ollut ketään, mutta huoneemme avain oli tiskillä odottamassa meitä. Hotellin pienellä pysäköintipaikalla oli vain yksi paikka vapaana ja sen edessä oli varausilmoitus jollekin muulle autolle. Seija soitti hotellin numeroon ja sai selvitettyä, että voimme pysäköidä auton lääkärikeskuksen ruutuun. Kyllä näissä tiheästi asutuissa maissa pysäköinti aiheuttaa huomattavia ongelmia turisteille, mutta varmasti vielä paljon enemmän rutinaa paikallisille.

Weimar on hyvin kuuluisa kaupunki, kuten me kaikki tiedämme. Täällä asustivat ja vaikuttivat 1800-luvulla kaverukset Goethe ja Schiller, jotka tunnetaan maailmankirjallisuuden klassikoista. Heput vaikuttivat saksalaisten maailmaan muutenkin ja sitä kautta myös koko Euroopan kehittymiseen. Kaupunki tietää omien poikiensa arvon ja heidän nimiään, patsaita ja saavutuksiaan kuulutetaan kaikkialla kaupungissa. Olemme jokainen koulussa kuulleet, ja varmaan jo unohtaneet, Weimarin tasavallan. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Saksassa kirjoitettiin uusi perustuslaki, joka tehtiin Weimarissa, koska Berliinissä oli tuolloin liian rauhatonta. Siitä siis Weimarin tasavalta, joka sitten kaatui melko pian surullisin seurauksin.

Weimar on myös kaunis kaupunki. Näitä kauniita kaupunkeja on matkan varrella ollut jo miellyttävän monta, joten minun kirjoitustaitoni ei oikein pysty niitä erottelemaan toisistaan. Kaupunki on oikein siisti ja erinomaisen hyvin hoidettu, mikä tosin sopii suurimpaan osaan Saksan kaupungeista. Nürnbergissä keskustan ulkopuolella oli epäsiistiä, mutta missä suuressa kaupungissa ei olisi. Weimarin yksi erityispiirre on, että täällä ovat vierailleet monet muutkin kulttuurin taitajat. Rakennuksien seinillä on kylttejä kaupungissa jostain vaiheessa asuneista kuuluisuuksista, kuten Hans Christian Andersen, Alexander Pushkin, JB Bach ja Franz Liszt muiden lisäksi.

Menimme päivälliselle kivan aukion terassille, missä ainoa vika oli puusta putoavat hituset, jotka osuivat juomiin ja ruokiin. Bayreuthin lounas oli niin runsas, ettei edes Mikolla ollut isoa nälkää. Seija on koko Saksassa olon ajan halunnut mennä olutkellariin, jossa saisi herkullisia makkaroita ihanan hämyisässä holvikellarissa. Weimarista ei kellaria löytynyt, mutta ulkona suuren puun alla hän sai syötäväkseen tyypillisen Thüringenin makkaran perunamuusin ja hapankaalin kera. Hän tunsi olonsa tosi saksalaiseksi ja otti makkaran painikkeeksi paikallisen Ehringsdorfer oluen! Mielikuva rehevästä saksalaisesta olisi ollut täydellinen, ellei Seija olisi mennyt tilaamaan 0,2 litran tuopillisen tai oikeastaan sormustimellisen. Mikko otti vain makkaran, mutta auttoi äitiään tämän annoksessa. Minä otin soppa-annoksen leivän kanssa, mikä oli oikein sopiva annos lämpimään iltaan. Kiersimme vielä vähän aikaa historiallisessa kaupungissa ennen kuin palasimme hotellille. Huoneemme on miellyttävän viileä verrattuna viime yöhön. Myös Saksan television uutisten pääaiheena oli tilanne Suomen naapurimaassa.