Brno

 Aamiainen alakerran ravintolassa oli hyvin tavallinen hotelliaamiainen. Sen avulla kuitenkin alkoi viides matkapäivä ihan mukavasti. Aamu oli aurinkoinen, mutta vieläkään ei ole sellaisia lämpötiloja, joita odotin täällä olevan. Iltapäivällä päästiin parhaimmillaan 25 asteeseen, mutta pilvisinä hetkinä oli paljon viileämpää. Sadetta tuli vain lyhyen hetken Brnossa.

Ensimmäinen etappi oli vain 50 kilometrin päässä oleva Kromeriz. Oikein kirjoitettuna kaupungin nimen neljän viimeisen kirjaimen yläpuolella on erilaisia hipsuja, mutta minun näppäimistöltäni ei niitä kaikkia löytynyt. Kromeriz on pieni kaupunki, mutta keskieurooppalaiseen tapaan hyvin tiivis ja liikenne vilkasta. Parkkipaikan löytäminen kadun varrelta on melkein mahdotonta. Melkein mahdottomaksi osoittautui myös suuren linnan löytäminen, sillä opasteviittoja oli vähän ja niiden suunnat tuntuivat olevan vain ohjeellisia. Aikamme pyörimme keskustassa ja sen tuntumassa, kunnes kyllästyin pyörimiseen ja vein auton kaupungin ainoaan pysäköintihalliin.

Kromerizin linnapalatsi rakennettiin 1600-luvulla ja siellä on asunut 1700-luvulta lähtien Olomoucin arkkipiispa, joskin tuskin enää. Rakennus on hämmentävän suuri arkkipiispan asunnoksi, mutta ennen aikoihin he olivat tärkeitä maallista valtaa käyttäviä pomoja. Valtaisa keltainen linna erottui helposti, kunhan pääsi riittävän lähelle sitä. Menimme sisäpihalle ostamaan liput. Sisälle pääsi ainoastaan ohjatuilla kiertokävelyllä ja seuraava lähti vasta kello 12, joten jouduimme keksimään tekemistä puoleksitoista tunniksi. Se ei ollut ongelmallista. Pienen kaupunkikierroksen jälkeen menimme ison aukion reunalla olevaan kahvilaan, missä jaoimme suolaisen ja makean kahvileivän. Sitten kiersimme linnan valtavassa puutarhassa vajaan tunnin ajan. Puutarha oli erinomaisesti hoidettu ja siellä oli oikein miellyttävä kävellä. Siellä kuljeskeli riikinkukkoja sekä paljon pieniä lapsia aamuretkellä päiväkerhosta. Molemmat pitivät kovasti ääntä ja molempia oli kiva katsella.

Kahdeltatoista kokoonnuimme linnan eteen, mistä opas johdatti meidät katsomaan linnan upeimpia ja suurimpia saleja. Selostus oli pelkästään tšekiksi, mutta me saimme samat sepustukset paperilla englanniksi. Huoneet olivat hyvin komeita ja niiden sisustus kuninkaallista tasoa. Arkkipiispa olikin Määrin (Moravia) prinssi, joten oikea hallitsija, joskin Itävalta-Unkarin keisarin alamainen. Arkkipiispalla oli valtaistuin ja sali, mihin se oli sijoitettu. Huoneissa oli monia hienoja lahjoja Euroopan hallitsijoilta, kuten Venäjän tsaarin lahjoittamat biljardipöytä ja suuri malakiittivaasi. Kaikissa huoneissa oli mahtavat kristallikruunut, joista kaikkein komein oli tuotu Venetsiasta. Tunnin kiertokävelyn ajan kaikkien piti pitää jaloissaan suuria tohveleita, joihin kengät mahtuivat. Ne eivät olleet kovin istuvia, joten hiihtelimme parkettien ylitse ne samalla pölystä pyyhkien. Linnassa ei saanut kuvata lainkaan, joten kuvia ei ole näytettäväksi.

Tänään ajoa ei tullut kuin reilu sata kilometriä, sillä ajoimme Kromerizista suoraan Brnoon. Hotellimme Pegas Brno sijaitsee aivan kaupungin keskustassa. Reitti sinne löytyi helposti, mutta jälleen parkkipaikan löytäminen oli arvoitus, sillä hotelli sijaitsee kävelykadulla. Löysimme parkkialueen noin puolen kilometrin päässä hotellista ja kävelimme sieltä hotellille. Kirjautumisen jälkeen palasimme hakemaan tavaroita ja siirtämään auton lähempää löytämäämme pysäköintitaloon. Huoneemme on kivan tilava, siisti, ja mikä erikoisinta, minibaarin vesi, kaksi limonadia ja yksi olut kuuluivat huoneen hintaan.

Lopun päivää kiertelimme Brnon keskustassa ja sen liepeillä. Tšekin toiseksi suurimmassa kaupungissa asuu vajaa 400 000 asukasta, joten se on ihan suuri kaupunki. Brno ei jättänyt minuun mitenkään ihmeellistä vaikutelmaa. Vanha kaupunki oli ihan kiva, mutta ei häikäisevä. Siellä oli monia komeita rakennuksia, mutta seassa myös paljon uusia tai vanhaan kaupunkiin kuulumattomia rakennuksia. Kadut olivat leveitä, jolloin kivaa tunnelmaa ei päässyt tulemaan. Nousimme myös keskustan vieressä olevalle kukkulalle, missä oli kaupungin linna, mutta sekään ei ollut kovinkaan komea.

Päivällisen söimme ihan mukavassa, joskin varsin tyhjässä ravintolassa. Seijan friteeratut kukkakaalit salaatin kera olivat hyviä. Minun kani oli oikein maistuvaa, mutta sen kaalipeti oli minulle aivan liian etikkaista. Seija unohti melkein täysin kukkakaalinsa, kun hän haltioituneena söi minun valtaisan annokseni kaalia. Yhteistyöllä saimme lautasemme melkein tyhjiksi. Teen parhaani tutustuakseni tšekkiläiseen olueen entistä paremmin. Turhan usein tarjolla on suuria merkkejä, joita on tarjolla Suomessakin, mutta välillä pääsee maistelemaan myös harvinaisempaa tarjontaa. Niin kävi hotellimme alakerran suuressa ravintolassa, missä oli tarjolla paikan omaa Pegas-olutta, joka olikin oikein maistuvaa.