perjantai 30. kesäkuuta 2023

Turku

Göteborg oli aamulla pilvinen eikä kovin lämmin. Siitä päivä vain huononi. Ainakin sään puolesta.

Aamutoimet sujuivat hitaasti, mutta eipä meillä ollut kiirettäkään. Aamiaistilassa oli jälleen aivan liian paljon ihmisiä, että tilaisuus olisi ollut viihtyisä, mutta me vain söimme ja joimme emmekä viihtyneet. Kasasimme tavaramme ja veimme ne viereisessä rakennuksessa olevaan pysäköintihalliin, pakkasimme ne autoon ja lähdimme pois Göteborgista.

Aamuliikenne kaupungissa ei ollut ongelmallista, vaikka yhden väärän kurvin otinkin. Moottoritie itään löytyi Mikon ohjeiden avulla helposti. E4 olisi ollut suorin reitti Tukholmaan, mutta valitsimme Vänern-järven eteläpuolen reitin ihan vain, koska emme sitä ole ennen ajaneet. Tosin aika pullean tylsän näköistä oli maisemat tälläkin reitillä. Vähän kuin olisi ajanut Keski-Suomen reittiä, mistä olisi poistettu järvet. Toki näitäkin maisemia ihan mielellään katseli. Tai olisi katsellut, jos suurimman osan matkasta ei olisi satanut vettä enemmän kuin Esterillä on yleensä tarjottavana. Vettä tuli moneen otteeseen hyvin voimakkaasti ja auton vauhtia oli hiljennettävä merkittävästi, vaikka ajoimme nelikaistaisella tiellä.

Alkumatkasta oli vielä poutaista, joskin tuulista ja pilvistä. Teimme pysähdyksen Mariestadissa Vänerin rannalla. Pikkukaupunki oli hiljaisen ja ihan viihtyisäkin. Kävimme kahvilassa kahvilla ja välipalalla. Entinen ruotsin kielen opettaja ryhdistäytin, unohti hetkeksi englannin ja tilasi meille kahvit ja käntyt ruotsin kielellä. Hieno yritys kariutui harmittavasti, kun myyjä kertoi två kaffe jälkeen, että tilauksen voi tehdä suomeksi. Toisen pysähdyksen teimme vajaa sata kilometriä ennen Tukholmaa, kun sateen keskellä kävimme tankkaamassa ja pikaravintolassa syömässä. Matkan aikana bensan hinta oli halvimmillaan Itävallassa noin 1,6 euroa litra ja ainoastaan Suomessa litra maksoi yli kaksi euroa.

Tukholmaan saapuessamme sade oli tauonnut, mikä helpotti ajamista keskustassa. GPS:n kanssa Tukholman läpi ajaminen sujui helposti, vaikka Slussen on edelleen tietyön kourissa. Jännä, miten ennen pääsimme perille, vaikka ajoimme kehnon paperikartan ohjaamina. Olimme laivan jonossa aikaisin, mutta tihkusateessa ei kiinnostanut kiertää Tukholmassa. Riittävän odotuksen jälkeen ajoin Viking Glorian autokannelle ja pääsimme majoittumaan viidennen kerroksen hyttiin. Niin kauan kuin Seijan kanssa matkustaa, ei hytti voi ikinä olla ilman ikkunaa puhumattakaan siitä, että se olisi autokannen alla. Meillä on suuri pyöreä ikkuna, mistä voimme katsella saariston lipumista ohitsemme ja Seija voi nukkua yönsä rauhassa. Muistan ensimmäisen autolauttamatkani, kun vanhempani veivät meidät Norjaan ja menimme Vaasasta Uumajaan ehkä Bore Star -aluksella tai vastaavalla. Veljelläni ja minulla oli todella mahtavaa kulkea suuressa laivassa ja ihmetellä kaikkea hienoa. Nyt matkan teko Itämeren ylitse on aivan toisenlaista, mutta ei yhtä jännittävää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti