Ravensburg

Yöllä ulkona oli puhelimen mukaan 22 astetta lämmintä, mutta meidän asunto oli mukavan viileä ja saimmekin nukuttua aika hyvin. Aamiainen käsitti kupit murukahvia ja eilen ostetut pienet välipalacroissantit. Mikko oli huomannut kaupassa mukavan mausteiset pikkunakit, jotka hän nautti omaksi aamiaisekseen. Yhdeksältä poistuimme mukavasta asunnosta laukut täynnä puhtaita vaatteita. Auto odotti parkkihallissa, joka oli valmistunut silloin, kun sinne pysäköitiin ainoastaan Fiat 500:a. Onneksi kiemuraiseen poistumisreittiin myös meidän auto sopi, mutta ei paljon ylimääräistä tilaa jäänyt.

Bergamon aamuliikenne oli melko väljää, mutta silti kulkijoita riitti. Lähdimme etenemään koilliseen, johon suuntaan kaupunkimaista seutua riitti monta kymmentä kilometriä. Kun maasto alkoi nousta kohti Alppeja, väheni myös asutus. Tien vierellä oli jo korkeita vuoria, kun poistuimme isolta tieltä ja menimme katsomaan Val Camonican eli Camonican laakson kalliomaalauksia. Nämä poikkeuksellisen runsaat ja taidokkaat kalliomaalaukset, tai oikeastaan ne olivat kaiverruksia, kuuluvat Unescon maailmanperintölistalle. Ilman sitä emme varmaan olisi täällä poikenneet. Kaiverruksia oli runsaasti ja ne olivat ihan hienoja, vaikka niitä oli aika vaikea erottaa muusta kalliosta.

Meillä oli tänään jälleen ajopäivä. Päätimme ylittää Alpit kerralla ja panostaa aikaa enemmän Saksan ennen käymättömiin paikkoihin. Ajaminen Alpeilla on aika hidasta teiden mutkaisuudesta johtuen. Meillä oli myös epäonnea, sillä yksi osuus reitiltämme oli suljettu jostain syystä, mikä aiheutti meille yli tunnin myöhästymisen aikatauluun. Mikko oli jo siirtynyt ratin taakse, mikä taisi aiheuttaa jännitystä meissä kaikissa kolmessa. Hän pääsi kuitenkin hyvin kapeiden ja mutkaisten teiden rytmiin ja ajoi oikein hyvin Ravensburgiin saakka.

Berninan solassa nousimme yli 2 300 metrin korkeuteen, missä puita ei enää ollut eikä paljon muutakaan kasvillisuutta. Se ei kuitenkaan lainkaan vähentänyt jylhien maisemien komeutta. Matka jatkui ohi St. Moritzin, minkä jälkeen jouduimme muuttamaan reittiä suljetun tieosuuden vuoksi. Lopulta päädyimme uudestaan autojunan kyytiin, mikä oli Mikolle aivan uusi kokemus, mutta hyvin auto sopi vaunun kyytiin ja sieltä pois. Itävallassa matkustajien piti tulla pois autoista ja mennä matkustajavaunuun, mutta Sveitsissä istuimme autossa koko 20 kilometrin matkan ajan. Hiljalleen laskeuduimme alemmaksi Alpeilla ja ajaminen nopeutui. Liechtensteinin lähellä alkoi moottoritie, mikä edelleen nopeutti ajamista. Sitten meidän olisi pitänyt ajaa Itävaltaan ja edetä siellä moottoritietä Saksaan. Meillä ei kuitenkaan ole vieläkään Itävallan vaatimaa vignetteä, joten emme uskaltaneet mennä Itävallan moottoritielle. Jouduimme ajamaan yllättävän ruuhkaisia katuja Sveitsin ja Itävallan kautta ennen kuin pääsimme Saksaan ja siellä kaikille ilmaisille moottoriteille. Tässäkin kului melkein tunti ylimääräistä aikaa.

Suunnitelmien mukaan meidän piti olla Ravensburgissa viideltä, mutta pysäköimme hotellimme eteen vasta seitsemän jälkeen. Oli liian myöhäistä lähteä katselemaan Ravensburgia, kun taivas oli täyttynyt sadepilvistäkin. Niinpä Mikko etsi puhelimella ainoa lähellä olevan ravintolan, minne kävelimme kymmenessä minuutissa. Omassa hotellissa oli tarjolla vain pizzaa, mutta täällä saimme oikein mukavat liha-ateriat kukin. Huono puoli on, että annokset ovat niin suuria, että ainoastaan Mikko suoriutui kunnialla omastaan ja joutui auttamaan myös muita.

Vaikka päivä meni lähinnä ajamiseen, tarjosi se hyvin paljon hienoa katsottavaa; Sveitsissä Alpit taitavat olla parhaimmillaan. Näitä erinomaisia maisemia en osaa kunnolla teille kuvata, vaikka mielelläni sen tekisin. Toivottavasti kukin pääsee tai on päässyt katselemaan Alppeja paikan päältä, jolloin niiden jylhyys ja kauneus välittyvät oikealla tavalla.