Nürnberg

Yöllä Ravensburgissa satoi voimakkaasti, mutta aamulla sade oli loppunut, joskin taivas oli tummien pilvien peitossa. Pilvet säilyivät yllämme koko päivän, mutta onneksemme sadetta tuli hyvin vähän. Meidän juhannussäämme oli hieman Itä-Suomen säätä parempi, mutta hellettä emme mekään päässeet kokemaan. Oikein hyvää juhannusta kaikille!

Hotellissa ei ollut aamiaista, joten ajoimme Ravensburgin keskustan parkkihalliin ja kävelimme viehättävään vanhaan kaupunkiin. Ravensburgia ei tuhottu toisessa maailmansodassa, joten keskusta on säilynyt alkuperäisessä kunnossa. Lukuun ottamatta laajaa tietyötä keskustan ytimessä, oli vanha kaupunki oikein viihtyisä. Aamiaista nautimme osuvasti Café Firenzessä, joten Mikko sai vähän vielä tunnelmoida entisellä kotikaupungillaan. Munakas, toast ja panini olivat oikein maukkaita, mutta kahvi vain keskinkertaista. Vietimme tunnin verran aamuisessa kaupungissa ja nautimme sen kauniista rakennuksista ja muutenkin viehättävästä ilmapiiristä. Ravensburg on tunnettu Ravensburg-yhtiöstä, joka tekee erilaisia pelejä. Kymmeneltä yrityksen kauppa aukeni ja me menimme katselemaan sen laadukkaita tuotteita. Minua houkutti ostaa 18 000 palan palapeli, mutta käytännön syistä jätin sen vielä hyllylle. Sen sijaan ostin oikein mielenkiintoisen 3 000 palan palapelin.

Sitten käynnistyi tämän päivän noin neljän tunnin ajo-osuus Nürnbergiin. Välttelimme moottoriteitä ajaen niillä ainoastaan kahdesti lyhyet matkat. Suunta oli koilliseen, vaikkei tietenkään suoraan pystynyt etenemään. Liikenne oli melko vilkasta, mutta liikennekuri ihailtavaa. Toisia kunnioitettiin eikä töytäilty minä itse heti -periaatteella. Vuoret olivat jääneet Alpeille, mutta mukavan kumpuilevaa matkan teko Baijerissa oli. Pysähdyimme ainoastaan ostamaan polttoainetta, joten olimme Nürnbergissä puoli kolmelta. Keskustan liikenne oli yllättävän vilkasta, joten eteneminen rautatieaseman vierellä olevalle hotellille oli hitaanlaista. Sitten oli jälleen parkkipaikan etsiminen, mikä oli hyvin haastavaa. Seija meni kirjautumaan hotelliin, kun minä kiersin lähistöllä. Respasta Seija sai osoitteen lähellä olevaan pysäköintitaloon, minne veimme auton odottamaan huomista.

Huoneemme on siisti ja riittävä, mutta turhan tavallisen steriili. Toisaalta eipä sitä paljon hotellilla ehdi illalla olemaan ja yöllä taas on ihan sama, millainen huone ympärillä on. Lähdimme saman tien tutustumaan puolen miljoonan asukkaan kaupunkiin. Kävelimme läpi hyvin suuren rautatieaseman, jossa oli näkyvissä valtava kirjo ihmiskuntaa. Asemalla oli myös metron pysäkki. Hankimme liput metroon ja ajoimme yhden aseman välin Lorenzkirchen asemalle. Minä en ymmärtänyt lainkaan arvostelua harrastuksestani ajaa jokaisen käymäni kaupungin metrolla, vaikka matka olisi vain yksi pysäkinväli. Eipä sinne olisi muiden tarvinnut kyytiin tulla, mutta niin vain jouduin kolme lippua ostamaan. Nürnbergin metro oli uusi ja siisti, ja oikein mukava ajella. Mikä parhainta, nyt olen matkustanut myös Nürnbergin metrolla.

Nürnberg tuhottiin lähes täydellisesti toisessa maailmansodassa. Se on siis käytännössä kokonaan rakennettu uudestaan. Miten siis suhtautua vanhaan kaupunkiin, joka ilmeisesti on vain rakennettu uudestaan vanhaksi. Eipä siitä tarvitse liikaa huolehtia vaan nauttia katselemisesta. Vanhan kaupungin alue oli viihtyisän näköistä, mutta muuten kaupunki ei paljon eroa muista suurista kaupungeista. Mikko kävi katsomassa tarkemmin Lorenzkircheä sisältä, mutta meille muille riitti nähdä se ulkoa. Kävelimme tuulisessa ja hieman sateisessa säässä vanhan kaupungin läpi nousten kaupungin linnalle saakka. Se ei ollut ihan perinteisen linnan näköinen, mutta linna kuitenkin. Ehdimme viisi minuuttia ennen lippujen myynnin lopettamista ostaa tiketit ja meillä oli tunti aikaa kiertää linnassa. Se onnistui, koska linnasta pääsi katsomaan vain muutaman huoneen. Siihen liittyvä museo oli suurempi, joskaan kaikkiin esineisiin emme millään ehtineet paneutua.

Linnaan tutustumisen jälkeen laskeuduimme vähän alemmaksi ja menimme syömään Mikon kaverin suosittelemaan ravintolaan. Se oli oikein tunnelmallinen saksalainen ravintola, missä ruoka oli maistuvaa. Mikko otti kolmen lihaköntsän aterian. Seija ja minä valitsimme makkara-perunasalaatti annoksen molemmat. Seijalla oli kuusi nürnbergiläistä makkaraa ja minulla kolme frankfurtilaista. Tällä kertaa onni suosi Seijaa, sillä nürnbergiläiset olivat paljon parempia. Olimme alun perin sopineet, että jaamme makkara-annokset tasan, mutta Seijan maistettua ensimmäisen puraisun omasta makkarastaan, purkaantui sopimus. Minun oli tyytyminen yhteen herkullisista nürnbergiläisistä makkaroista.

Me olimme jälleen niin aikaisin liikkeellä, että perjantain ravintolamenoa emme ehtineet todistamaan. Se ei suuresti meitä haitannut. Olisimme kuitenkin mielellämme menneet vielä johonkin viihtyisään olutkellariin nauttimaan oluet ja aistimaan baijerilaista olutkulttuuria, mutta yhtään sen tapaistakaan ei matkan varrelle ilmaantunut. Minä oli tähän pettynyt, mutta saattoihan syy olla myös epäonnistuneessa reitin valinnassa. Eiköhän Baijerin jälkeenkin löydy jännittäviä olutkellareita.