Linz

Tämän päivän ajoreitillä oli kaksi maailmanperintölistan kohdetta. Niitä lähdimme tavoittelemaan ennen yhdeksää aika tyypillisen hotelliaamiaisen nautittuamme. Sunnuntain liikenne oli hyvin niukkaa, joten ajaminen oli aiempaakin helpompaa. Ensimmäinen Unesco-kohde, Holasovice-kylä, oli vajaan tunnin ajomatkan päässä Kutna Horasta lounaaseen. Kapeata, mutta muuten hyvää tietä oli kiva ajella, kun vain muisti hiljentää kylien kohdalla 50 km/h vauhtiin. Eilen näimme useammassa kylässä poliisin pysäyttämän auton, jonka kuljettajalle oltiin kirjoittamassa sakkolappua. Emme tietenkään tiedä millaisia taparikollisia kiinnijääneet olivat, mutta oletimme heidän ajaneen ylinopeutta. Minä noudatin kaikkia liikennesääntöjä, kuten aina, eikä kenelläkään ollut mitään tarvetta puuttua ajamisiini.

Holasovicen kylä on päässyt listalle, koska se on poikkeuksellisen hyvin säilynyt tyypillinen esimerkki keskieurooppalaisesta kylästä. Siellä on 1700- ja 1800-luvuilla rakennettuja niin sanottuja Etelä-Böömin kansanbarokkirakennuksia. Onneksi muut ovat määrittäneet kylän noin hienoin määritelmin, mutta minä olen samaa mieltä siitä, että kylä on erinomaisen hyvin säilynyt ja rakennukset ovat oikein kivan näköisiä. Rakennukset oli maalausten pääväri on valkoinen, mutta niiden reunoille ja muihin strategisiin paikkoihin on maalattu pastellivärein keltaisia tai punertavia reunuksia. Kylä on hyvin idyllinen, vaikka näytti hieman siltä kuin rakennukset olisivat vain kulisseja. Tähän varmaan vaikutti se, että raitilla ei kulkenut kuin jokunen paikallinen asukas ja muutama kymmenen turistia.

Matka jatkui kaakkoon Cesky Krumlovin kaupunkiin. Pysäköidessäni auton kaupungin keskustan pohjoispuolella olevalle parkkipaikalle oli lämpötila noussut noin 27 asteeseen. Taivas oli sininen eikä sadetta ollut uhkana. Näin saimme matkamme ensimmäisen kunnollisen hellepäivän lämpötilan noustessa parhaimmillaan 30 asteeseen. Cesky Krumlovin vanha kaupunki on asettunut Vltava-joen hyvin jyrkän mutkan niemeen ja sen ulkoreunoille. Paikka kaupungille on aivan mahtava ja niin on myös sinne rakennettu kaupunki. Vanhat oikein kauniit rakennukset on ahdettu kapeiden ja kiemuraisten katujen reunoille. Talot ovat kaikki oikein hyvässä kunnossa ja ne on maalattu monin erilaisin pastellivärein. Kävimme juomassa kahvit ja syömässä makeat piirakat joen mutkan ravintolassa. Lämpimällä terassilla oli mahtavaa nauttia kahvitauosta katsellen samalla tumman joen virtaamista vieressä sekä vastarannalla olevaa hämmästyttävän suurta linnaa. Joella meloi ihmisiä kajakeissa sekä isommissakin veneissä. Se näytti olevan hyvin suosittu paikallisten harrastus, sillä vierailumme aikana kanootteja ja muita vastaavia vesikulkuneuvoja ehti lipua ohitsemme kymmeniä ellei jopa satoja. Cesky Krumlov oli erittäin hieno paikka käydä ja katsella. Täällä näimme matkan ensimmäiset aasialaiset turistiryhmät.

Olimme monta päivää Tšekeissä eikä meillä juurikaan valittamisen aihetta ilmaantunut. Joku tarjoilija saattoi olla tympeä, mutta sen korvikkeeksi toiset olivat huomattavan aurinkoisia. Tiet olivat yllättävänkin hyvässä kunnossa eikä liikenne ollut niin rasittavaa kuin olisi voinut olla. Kieli on hankalaa, mutta palveluammateissa työskentelevät puhuivat oikein hyvin englantia. Ennen kahta jätimme Tšekin ja saavuimme Itävaltaan. Muutos oli yllättävän pieni. Kylien ulkopuolella saa ajaa 100 km/h, kun Tšekeissä 90 km/h, ja radiokanavien musiikkitarjonta parani selkeästi. Rakennuksien ulkomuoto varmaan muuttui vähän, mutta siisteys ei päässyt parantumaan, sillä Tšekeissä oli järjestään yllättävän hyvin hoidettuja pihoja. Kahden jälkeen saavuimme Itävallan kolmanneksi suurimpaan kaupunkiin, Linziin. Minusta Linz on aina kuulostanut hienolta kaupungin nimeltä ja olen sinne halunnut päästä. Ja nyt tänne pääsin.

Liikennemäärä kasvoi kaupunkia lähestyttäessä, mutta silti sinne oli helppo ajaa. Aivan loppuvaiheessa käännyin yhden risteyksen liian aikaisin, mikä teetti pitkän kierroksen, mutta nyt GPS opasti oikein ja oikeaan paikkaan. Dom Hotel sijaitsee noin kilometrin päässä aivan ydinkeskustasta, joten sijainti on oivallinen. En ehtinyt edes oikaisemaan jakojani ennen kuin lähdimme katselemaan Linziä. Ja hyvä niin, sillä kaupunkia haluankin katsella. Kävelimme suoraan kaupungin tärkeimmälle aukiolle, Hauptplatzille. Se on vilkas ja komea, mutta turhan suuri ollakseen viihtyisä. Lämpötila oli 30 asteen huntturoissa, mikä oli kivaa, mutta vaatii myös suojautumista ja varautumista. Pysähdyimme yhteen Hauptplatzin kahviloista, missä nautimme viinin, oluen ja välipalaksi toastin. Niitä oli kiva nappailla ja samalla katsella aukion hyvin vilkasta menoa.

Noin viiden kilometrin päässä keskustasta, Tonavan toisella puolella, sijaitsee Pöstlingberg. Se on korkea mäki, mistä on erinomaiset näkymät Linziin ja jonne pääsee raitiovaunulla. Ostimme liput automaatista vanhan herran suosiollisella avustuksella. Sitten istuskelimme varttitunnin raitiovaunussa, joka vei meidät noin 300 metriä korkeammalla sijaitsevalle vuorelle. Ylhäältä kaupunki ja sitä kiertävä Tonava näkyivät oikein mukavasti.

Seija osti meille vain menomatkan liput, joten meidän piti kävellä takaisin. Se oli ihan mukavaa. Huono puoli oli, että reitti kulki enimmäkseen puiden siimeksessä, jolloin kaupunkia pääsi näkemään vain silloin tällöin. Toinen huono puoli oli, että kuumassa rupeaa nuutumaan eikä meillä ollut mukana vettä. Sunnuntaina Itävallassa ei näytä olevan kaupat auki emmekä saaneet mistään ostettua juotavaa. Vajaan tunnin mukavan, joskin väsyttävän, kävelyn jälkeen ylitimme hämmästyttävän leveän Tonavan ja päädyimme takaisin aukiolle, josta lähdimme. Kiersimme ympäristössä kivaa ravintolaa etsimässä, mutta suurin osa oli kiinni, mikä hämmästytti meitä. Jouduimme palaamaan Hauptplatzille, jossa valitsimme yhden monista ravintoloista. Seija otti kanaparsaleikkeen, mutta minun wiener schnitzel oli parempaa, ainakin minun mielestäni.

Ruokailun jälkeen kävelimme vielä Linzin keskustassa, mikä on ihan mukava, mutta ei aiheuttanut poikkeuksellisia väristyksiä. Yritimme löytää kauppaa tai kioskia, missä olisi myyty vettä. Löysimme monta sellaista, mutta yksikään niistä ei ollut sunnuntaina auki. Olimme kovin uupuneita. 22 000 askelta ja kuuma ilma saivat meidät molemmat tuntemaan päivän raajoissamme. Pistäydyimme vielä yhdessä baarissa hotellimme naapurustossa ennen kuin majoituimme huoneeseemme.

Oli taas oikein hieno matkapäivä, joka sai minut mietiskelemään, että kyllä matkustaminen on mukavaa.