Bryssel

Yö Belgiassa sujui hienosti. Nukuimme häiriöttä melkein seitsemään, mutta sitten alkoi sepelkyyhky uuhuttamaan viereisessä puussa niin voimakkaasti, että minä lopetin nukkumisen siihen. En kuitenkaan noussut vaan katselin isosta ikkunasta, miten suuren kirkon takaa alkoi tumma taivas hiljalleen sinistyä. Läheisessä puussa harakka jatkoi pesän rakentamista ja ilokseni pieni parvi vihreitä papukaijoja lensi puuhun. Ne ovat alun perin Himalajalta, mutta ne oli päästetty vapaaksi konkurssiin menneestä eläintarhasta ja ovat menestyneet täällä mainiosti. Melko pian isäntäväkikin nousi ja poika jauhoi meille tuoretta kahvia pavuista. Vietimme kiireettömän aamun ja lähdimme maan pääkaupunkiin yhdeksän jälkeen.

Leuvenin keskusta oli jo herännyt, mutta oli vielä melko hiljainen kävellessämme sen läpi. Reitti asemalle oli tuttu eikä lippujen ostaminen tuottanut ongelmia. Odottelimme Brysselin Keskusasemalle menevää junaa aurinkoisessa aamussa noin varttitunnin, Nyt lämpötila oli noin 10 astetta, mutta päivän aikana se nousi jälleen oikein mukavaan 18 asteeseen eikä pilviä näkynyt lainkaan. Juna matkasi Brysseliin alle puolessa tunnissa ja nousimme suurelta asemalta kaupungin keskustaan.

Seija on käynyt Brysselin keskustassa aiemminkin, mutta minä olen käynyt kaupungissa vain kerran yli 20 vuotta sitten enkä silloin käynyt ollenkaan keskustassa. Kovin innokkaana lähdin katselemaan suurta kaupunkia, joka oli jo nyt aika vilkas. Ihmisiä kulki melko paljon keskustan kapeilla kaduilla, joskaan ruuhkaa ei siellä ollut. Menimme ensimmäisenä kaupungin kuuluisalle keskusaukiolle, Grand Placelle tai Grote Marktille, riippuen kumpaa täällä käytössä olevaa kieltä käytettiin. Me emme ota puolia täällä vellovaan kielikiistaan vaan luimme sujuvasti molempia kieliä niitä kumpaakaan kovin hyvin ymmärtäen. Tämän matkan ensimmäisen Unescon sain nimenomaan tästä komeasta aukiosta. Suurta toria ympäröivät erittäin hienot rakennukset, joista suurimpana aukiota koristi valkoinen ja mahtavasti koristeltu Kaupungintalo. Kaikki muutkin rakennukset olivat erittäin komeita, joskin kultaa oli suomalaiseen vaatimattomuuteen tottuneen mielestä ehkä hieman liian paljon. Lisäksemme aukiota ei vielä tähän aikaa ollut kovin moni katsomassa, joten meitä ei siellä juurikaan häiritty.

Siirryimme kivan kapeita katuja pitkin katsomaan toista Brysselin kuuluisuutta, Manneken Pisiä. Se löytyi vaatimattomasta kadun kulmauksesta ja osoittautui paljon vaatimattomammaksi kuin etukäteen odotin, mutta ei se silti minulle pettymys ollut. Jatkoimme kapeiden katujen tutkimista kierrellen ilman karttaa katsomista. Missään ei ruuhkaan ollut, mutta oikeastaan kaikkialla oli ihmisiä. Meille tuli jo nälkä. Suomessa olisimme menneet lounaalle, mutta täällä löysimme aamiaispaikan. Seija otti vain patonkia sekä kahvia ja mehua, mutta minä sain näiden lisäksi kananmunia ja suolaista pekonia.

Palasimme aurinkoiseen aamupäivään ja jatkoimme kävelyä. Bryssel oli ainakin minun mielestäni ihan kiva kaupunki. Graffiteja oli aivan liikaa ja tyhjillään olevia tai muuten vain huonokuntoisia rakennuksia oli melko paljon, mutta muuten yleisnäkymä oli aika siisti. Todelliset arkkitehtuuriset helmet olivat harvemmassa kuin joissakin muissa Euroopan suurissa kaupungeissa, mutta minä viihdyin kävellessäni ja katsellessani kaupunkia. Nousimme hissillä valtavan, mutta harmittavan likaisen Oikeuspalatsin vierelle. Jätimme isohkon maailmanpyörän käymättä ja jatkoimme siitä kohti Kuninkaanpalatsia. Ohitimme Taidemuseon ja päätimme mennä katsomaan Magritten näyttelyä. Rene Magritte on merkittävä surrealistisen taiteen tekijä ja kiinnostuimme hänestä katseltuamme erikoisen, mutta mielenkiintoisen rikossarjan, missä nuori Rene seikkaili. Emme pettyneet näyttelyyn, sillä siellä oli hyvin paljon taiteilijan varsin erikoisia, mutta jännittäviä maalauksia.

Kuninkaalla oli suuri palatsi ja sen edessä varsin suuri ja suosittu puisto. Palatsiin emme päässeet, mutta puistossa pääsimme pienen kahvilan terassille nauttimaan oluen. Lämmin kevätsää vaati virkistymistä ja hetken huokaisua. Sitten päätimme vielä mennä katsomaan EU:n hallintokorttelia. Sinne saavuimme pienen harhailun jälkeen. Paikka oli televisiosta tuttu, mutta muuten se ei suuria tunteita herättänyt. Komission kulmilla oli Schumanin metroasema, mistä nousimme junan kyytiin. Muutaman aseman jälkeen vaihdoimme linjan 6 metroon ja sillä ajoimme melkein loppuun saakka Houba-Brugmannin asemalle. Siellä meitä oli vasta hyvä ystäväni Minna, jonka kanssa kauan sitten kävin Australiassa, sekä hänen miehensä. He veivät meidät lähellä olevaan asuntoonsa, missä saimme kahvia sekä maistuvaa kakkua. Jean-Francoisia emme olleet ennen tavanneet, mutta hän osoittautui hyvin mukavaksi ja miellyttäväksi mieheksi.

Tästä päivästä tuli kovin pitkä ja pääsimme takaisin Mikon luokse vasta myöhään ja nyt kello on jo hyvin paljon yli minunkin nukkumaan meno ajan. Niinpä joudun nyt lopettamaan ja jatkan tämän päivän kirjoittamista huomenna.

Kahvittelun jälkeen teimme kävelyn reilun kilometrin päässä olevalle Atomium-nähtävyydelle. Hämmästyttävän suuri atomin rakennetta kuvaava rakennelma rakennettiin vuoden 1958 maailmannäyttelyyn. Kävin kauan sitten katsomassa Atomiumia, mutta silloin en jostain syystä päässyt sinne sisälle. Nyt pääsimme ja sitä todellakin toivoin. Ensin nopea hissi vei meidät ylimpään palloon, mistä oli oikein hienot näkymät Brysseliin. Sitten laskeuduimme takaisin alas ja jatkoimme kierrosta kulkien pallosta toiseen portaita ja liukuportaita pitkin. Minusta oli kaikkein parasta Atomiumin historiasta kertovat kuvat ja videot sekä maailmannäyttelystä kertovat tarinat. Joissakin kuulissa oli nuorisolle tarkoitettuja diskovaloja, mutta minun ikäiselle ne eivät tuoneet lisäarvoa.

Odotuksiakin paremman Atomiumin vierailun jälkeen Jean-Francois kuljetti meidät kaikki autollaan Brysselin keskustaan. Täällä ruuhka-aika on kuudelta eli pari tuntia kotimaata myöhempään. Eteneminen olikin varsin hidasta, mutta Jean-Francois osasi todella hienosti edetä, kuten suurkaupunkilainen osaa. Kuitenkin kesti varsin kauan päästä Brysselin keskustaan, mutta sinne pääsimme ja hyvin turvallisestikin. Jean-Francois on syntyjään Brysselistä ja hän opasti meitä kaupungin keskustassa. Väkeä oli tiistai-iltana hämmästyttävän paljon. Grand Place oli täynnä ihmisiä ja aukio oli aivan erilainen kuin päivällä, koska valoja oli huomattavan paljon. Meidät vietiin myös katsomaan Jeanneke Pisiä, joka on tyttöversio kuuluisasta patsaasta.

Sitten menimme oikein mukavaan ravintolaan keskustassa, minne myös Mikko ja Meggie tulivat Leuvenista. Ruoka oli oikein hyvää ja tilaisuus mukava. Ravintola oli harmittavasti kovin meluisa, mutta kaiken kaikkiaan ilta oli hyvin onnistunut. Ravintola oli varsin lähellä rautatieasemaa ja sieltä matkasimme takaisin Leuveniin. Ilta oli viileä, muttei kylmä, kun kävelimme nuorten asunnolle. Oli myöhä enkä jaksanut kirjoittaa blogia loppuun, joten lopettelin sen seuraavana iltana. Päivä oli erittäin hieno, mutta raskas, sillä jaloissa tuntui 26 000 askelta, jotka tänään kuljimme.