Dunkerque

Nukuin erinomaisesti ja pitkään, mistä ylellisyydestä muut eivät aivan samaa määrää päässeet nauttimaan. Tänään ajaisimme Ranskaan, joskin vasta myöhään päivällä, sillä nuorilla oli töitä ja opiskelua. Me lomalaiset emme lähteneet kauaksi vaan pysyttelimme lähitienoilla. Emme kuitenkaan pitäneet kiirettä vaan annoimme auringon nousta ihan rauhassa. Aamulla taivasta peitti ohut pilviverho, mutta se haihtui pois ennen kymmentä, joten jälleen oli kaunis ja lämmin päivä.

Noin kahden kilometrin päässä asunnolta oli vanha luostari ja sen ympärillä neljä lampea ja paljon luontoa. Aluksi taivalsimme pyöräilijöitä vilisevillä kapeilla kaduilla, mutta ylitettyämme vilkkaan Leuvenia kiertävän valtatien, pääsimme miellyttävään hiljaisuuteen luonnon rauhaan. Lenkki lampien ympäri oli ehkä kolme kilometriä ja polulta oli suurimman osan matkaa hyvät näkymät lammille. Lammilla oli runsaasti vesilintuja, jotka odottivat muuttomatkaa Suomeen tai muualle pohjoiseen. Paikka oli niin rauhallinen, että osa linnuista viihtyi lähellä rantaa, jolloin niitä oli helppo seurata. Suuri osa linnuista oli tuttuja ja tavallisia, kuten sinisorsat, nokikanat ja lokit. Minulle harvinaisempia lajeja olivat lapasorsa, pikku-uikku ja tukkasotka. Lisäksi näimme pari joutsenta, hanhia ja joitain isoja kahlaajia, mutta ne nukkuivat pää siiven alla, joten niitä en tunnistanut. Lammessa näimme suuren, vähintään kahden kilon painoisen oranssin kalan, jonka arvelin olevan karppi. Näkemämme nisäkkäät olivat orava ja kaksi kania. Eläinten lisäksi meitä ilahduttivat muutamat jo isossa kukassa olevat puut ja joissain puissa oli jo ihan pieni lehden alku. Luostarin alue oli remontin kourissa ja kahvilan keittiö oli vielä kiinni, joten ihan kaikki ei kuitenkaan täydellistä ollut.

Kävelimme hiljalleen asunnolle ja kävimme matkan varrella kaupassa hankkimassa vähän lounasta. Polveni suuttuivat liian pitkälle kävelylle ja minun oli pakko levätä asunnolla pitkän tovin. Vuokrasimme viikonlopuksi auton, mutta Leuvenista en löytänyt vuokraamoa, joten jouduimme ottamaan auton lentokentältä. Yhdeltä lähdimme jälleen kävellen rautatieasemalle. Ehdimme tehdä tämän kävelyn kahdeksan kertaa, mutta tämä oli viimeinen. Ensimmäisen kerran jouduimme odottelemaan junaa yli puoli tuntia, mutta se oli ihan oma vika, sillä emme olleet tarkistaneet etukäteen, milloin juna kulkisi lentokentälle. Vuokrauspiste löytyi helposti emmekä joutuneet odottamaan kuin muutaman minuutin, Jo siinä ajassa ehdimme huolestua kyltistä ”No boarding pass, no car”. Meitä palveli hyvää englantia puhuva mies, joka ei maihinnousukorttia kysellyt ja hoiti pakolliset kyselyt nopeasti ja selkeästi. Sitten hän näytti kahta avainta ja kysyi, BMW vai Volvo? Annoin Seijan tehdä päätöksen ja niinpä ajan viikonlopun Volvoa. Autossa oli kilometrejä ajettu alle 2 000, joten lähes uudella kaaralla pääsimme ajelemaan. Ihan näin suurta autoa en olisi kaivannut, mutta viikonlopuksi hinta oli oikein kohtuullinen ja oli kiva, kun takapenkilläkin oli tilaa.

Auto löytyi kerrotulta paikalta ja hetken aikaa tutustuin hallintalaitteisiin. Eniten aikaa kuitenkin meni laittaessa navigaattoriin oikea päätepiste ja saada Seija vakuuttuneeksi, että hän pystyy minua ohjaamaan oikeaan paikkaan. Sekin vakuuttelu meni hukkaan, sillä heti hallista poistuttuamme alkoi nuori naisääni ohjata kulkuani selkeällä suomen kielellä. Ääni ei siis kuulunut Seijalle vaan Volvolle. Mistä ihmeestä se tiesi, että ymmärrämme suomea? Kartta oli selkeä, kuten naisen ohjeetkin, joten minulla ei ollut vaikeuksia päästä pois lentokentän alueelta. Auto oli uusi ja oikein hyvä ajettava eikä kestänyt kauan alkaa nauttia ajamisesta. Liikenne Brysselin kehätiellä oli hyvin vilkasta, mutta etenimme silti ihan mukavasti. Navigaattori ohjasi meidät virheettömästi Leuveniin sekä vain 200 metrin päässä asunnosta olevalle parkkitalolle.

Ehdimme jonkin aikaa lepäillä, kunnes nuoret olivat valmiita lähtemään. Kannoimme tavarat autoon ja nousimme kaikki omille tutuille paikoille eikä naisten tarvinnut huolehtia navigoinnista tai ajamisesta. Mikko näppäili osoitteen vempeleeseen ja minä ajoin neuvojen mukaan moottoritielle E40. Sitä seurasimmekin aina Ranskaan saakka. Brysselin ympärillä oli valtavia ruuhkia, mutta niistä selvittyämme matka eteni pääsääntöisesti suurinta sallittua 120 km/h nopeutta, vaikka liikennettä oli koko matkan ajan varsin runsaasti. Puolimatkassa aurinko laski, mutta ajo eteni kuitenkin hyvin. Olin aika epäuskoinen, kun tuulilasiin alkoi tulla pisaroita. Meidän loman aikana? Sade ei ollut voimakasta ja loppui kokonaan ennen kuin poistuin moottoritieltä ja ajoin Dunkerquen keskustaan. Hotellimme löytyi helposti. Belgiassa lähes kaikki osaavat englantia, joten hieman meitä jännitti kirjautuminen, mutta on rajan tälläkin puolella opeteltu Kanaalin toisen puolen kieltä, ainakin tämä respan heppu. Auton saimme kellarin parkkihalliin ja pääsimme viidennen kerroksen huoneisiin.

Kello oli jo aika paljon ja tunsin olevani tavallista väsyneempi. Niinpä jäinkin huoneeseen, kun muut lähtivät etsimään ravintolaa. Minä keitin kupillisen teetä, söin eväsleivät, joita ei voitu syödä matkan aikana, koska ne olivat takakontissa, ja aloin kirjoittaa. Pidin samalla televisiota päällä ja vilkuilin Ranskan voittoa Skotlannista rugbyottelussa.