23.5.2017 Bowmore

Tänään oli meillä patikointipäivä. Tai osalla meistä. Minä nukuin ja lepäsin melkein 16 tuntia yhteen menoon. Aamulla olo oli lähes terve, mutta sen verran uupunut, etten uskaltanut lähteä muiden mukaan. Niinpä vietin tylsän päivän kämpillä lepäillen ja katsellen televisiota, mistä ei tullut muuta kuin uutisia Manchesterin pommi-iskusta.

Muut lähtivät yhdeksän jälkeen autolla lähellä olevalle Juran saarelle. Tällä kauniilla, mutta hyvin karulla saarella asuu noin 200 ihmistä ja 6 000 peuraa. Miehet ohittivat saaren ainoan kylän ja jatkoivat mahdollisimman lähelle saaren korkeimpia vuoria, niin sanottuja Paps’ja. Alun perin tarkoituksena oli valloittaa ainakin toinen vuorista, mutta se ei onnistunut turhan myöhäisen lähdön, heikkenevän sään sekä löysän kävelyvauhdin johdosta. Pieniä ongelmia tuotti myös se, ettei polkuja ollut merkitty turvesuolla. Suorinta reittiä ei voinut ottaa, koska eteen tuli yllättäen pieniä järviä, upottavaa suota tai jyrkänteitä. Miehet etenivät kohti Papsia, kunnes huomasivat, että saavutus ei tänään onnistu, jolloin ymmärsivät lähteä takaisin päin ennen kiihtyvää sadetta. Patikointi oli joka tapauksessa oikein onnistunut ja muistiin jäänyt tapahtuma. Minulle näytettiin komeita kuvia kumpuilevista kellanruskeista maisemista, joten sain todistukset, että he todella olivat käyneet kävelemässä. Jarin komea älykello mittasi kävelymatkaksi vähän yli kymmenen kilometriä. Maasto oli haastavaa, erityisesti suo-osuudet, joissa piti välttää pehmeät kohdat astumalla horjuville mättäille. Aina se ei tietenkään onnistunut, mutta isompia molskahduksia ei tapahtunut. Hyvin ylpeinä saavutuksestaan miehet ottivat selfie’eitä ja antoivat toisilleen kunnon olanläimäytyksiä.

Kotimatkalla he pysähtyivät Juran tislaamolle, mutta siellä oli taas, kuten kahdeksan vuotta aiemmin, erittäin huono palvelu, joten Jura-viskin boikotti astui jälleen voimaan. Islaylle vievää lauttaa piti hetken aikaa odottaa, mutta pian he olivat jälleen tutulla saarella. Islayn puolella Mitsubishi kurvasi Caol Ilan tislaamon pihaan ja siellä palvelu pelasi ja maistiaisia tuli pyytämättä. Se myös tislaamolle kannatti, sillä vieraat ostivat kaksi viskipulloa kotiin vietäväksi.

Illalla menimme syömään yhteen kylän kolmesta ravintolasta. Alkupaloina maistuivat muun muassa languistinin pyrstöt ja haggis. Pääruokana söimme lammaspataa, meriahventa ja sianlihaa. Annokset olivat aika hyviä, mutta vielä jäi vähän parannettavaa. Ruokailun jälkeen pubissa Jaria ja Jukkaa kismittivät toissa iltana kokemansa tappiot tikassa. Uho oli tietenkin kova, kun he haastoivat veljekset dartsiin. Oli vastustajilla aika apeat naamat, kun Petteri paukutteli tuplat oikeisiin paikkoihin ja kokonaisvoitto meni jälleen oikeaan osoitteeseen. Lohdutukseksi Jarin viimeinen tupla onnistui tuomaan yhden voiton ja lopputulos oli 3-1 veljeksille. Jukka oli tosi hyvä pelin keskivaiheilla, mutta ei miehestä ollut mihinkään, kun pelejä ratkaistiin. Minä jouduin lähtemään pois hupaisan aikaisin ja jättämään muut pubiin. Menin hyvin aikaisin nukkumaan toivoen, että pitkä yöuni veisi viimeisetkin flunssan rippeet mennessään. Sää oli tänään kuin eilisen toisinto: satoi, paistoi ja tuuli.