Aamulla Brisbanen
taivas oli hyvin harmaa ja vettä satoi. Sama jatkui suurimman osan päivästä,
mutta onneksi välillä oli sateettomiakin pätkiä. Minna vastasi jälleen aamiaisista
molempien saadessa oikein energiapitoisen alun päivään. Emme pitäneet mitään
kiirettä sateen vuoksi, mutta emme myöskään halunneet viettää koko päivää
hotellilla.
Päätimme
mennä käymään joen rannassa olevassa museossa, joka aukesi puoli kymmeneltä. Niihin
aikoihin poistuimme ulos reilun 20 asteen lämpöön. Jouduin luopumaan
suunnitelmasta kulkea koko loppumatkan sortseissa. Sade hiipui juuri sopivasti
lähtiessämme, joten meidän ei tarvinnut vetää yllemme sadetakkeja. Kävelimme joen
rannalle ja ylitimme sen Kurilpa-kävelysillan kautta. Sade pysyi poissa emmekä
halunneet mennä museoon vaan jatkoimme hiljaista kävelyä joen etelärannalla. Mukavalla
koko rannan mittaisella kävelytiellä kulki paljon ihmisiä viettämässä sunnuntaiaamua.
Siellä oli menossa jonkinlainen juoksukilpailu nimeltä Rat Race. Osallistujat
eivät todellakaan olleet mukana pelkän juoksemisen takia vaan joukkueiden
tarkoituksena oli myös pitää hauskaa. Kullakin joukkueella oli mukana ilmalla
täytetty suuri muovinen juustokimpale, mikä kuvasi kilpailun vakavuutta.
Ihailimme
vastarannan korkeita rakennuksia sekä tämän rannan monia mielenkiintoisia puita
edetessämme hiljalleen etelään. Ylitimme joen Goodwill Bridgen kautta ja lähdimme
etsimään Minnalle kahvipaikkaa. Sellaisen löysimme melko pian ja juuri
sopivasti, sillä heti suojaan päästyämme alkoi sataa. Minna joi long blackinsä,
miksi tässä maassa kutsutaan meikäläistä kahvia, rauhallisesti odottaessamme
sateen loppumista. Samalla hän ehti tehdä tuttavuutta Vancouverista olevan
pariskunnan kanssa. Odottaminen kannatti, sillä jälleen sade hiipui.
Päätimme
tehdä pienen ajelun Brisbane-joella, mihin City Hopper -alus sopi mainiosti.
Siirryimme Eagle Street Pier -laiturille, mihin melko pieni joella matkustajia
kuljettava laiva saapui. Meillä molemmilla oli 4,60 dollaria kädessä valmiina
maksamaan lipun hinnan, mutta kukaan ei ollut niistä kiinnostunut noustessamme
laivaan. Siitä huolimatta kapusimme avonaiselle yläkannelle matkustamaan.
Arvelimme, että meidän olisi pitänyt hankkia lippu jostain kioskista tai
automaatista, ja nyt matkustimme pummilla, koska meillä ei ollut lippua. Emme
antaneet sen pilata jokiristeilyä vaan katselimme pohjoispuolen korkeita
rakennuksia ja etelärannan tasaisempia piirteitä. Laiva vaihtoi joen puolta
jokaisen pysäkin jälkeen ja reilun varttitunnin ajelun jälkeen nousimme pois North
Quay -asemalla. Poistuessamme laivasta huomasimme kyltin, että tänään matka oli
ilmainen, joten emme olleetkaan kyydissä luvatta.
Sade oli
pysynyt poissa koko laivassa olon ajan, mutta pian rannalle tultuamme alkoi
jälleen tulla vettä taivaalta. Eikä se enää tänään lopettanutkaan vaan tasainen
kova vesisade jatkui yöhön saakka. Kiertelimme vähän aikaa kävelykadulla, mutta
ainoa tavara, minkä hankimme, oli hyönteiskarkotin. Kävimme myös mukavassa
pubissa, missä minä join oluen, mutta Minna vain nautti tunnelmasta. Pyörimme
vielä jonkin aikaa keskustassa, mutta se oli aika turhauttavaa, koska satoi
rankasti ja voimakas tuuli lisäsi kosteuden leviämistä. Minä kävin syömässä
nachoja pikaruokapaikassa. Minna puolestaan osti sushia, minkä hän söi
päästyämme hotellille.
Illan
jouduimme viettämään hotellilla, koska kovaan sateeseen ei ollut mitään mieltä
lähteä kävelemään. Minna luki kirjaa minun kirjoitellessa blogia. Katsoimme
myös televisiota. Minä näytin Minnalla puhelimesta aikaisempien matkojeni kuvia
ja minä puolestani sain katsella enemmän kissakuvia kuin tiesin olevan
olemassakaan! Niitä jäi kuulemma vielä paljon katsomatta, joten toivottavasti meillä
ei ole enää sateisia iltoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti