25.10.2017 Adelaide

Minna ryntäsi lenkille Coober Pedyn lähes viileään aamuun. Heti alkumatkasta hän kohtasi kaksi aboriginaalia, jotka kysyivät kellon aikaa lenkkeilijältä, joita oli kaupungissa tuskin nähty vuosiin. Minna huikkasi ajaksi puoli kuusi jatkaessaan juoksuaan koko ajan. Paikalliset ehtivät kysyä myös, onko Jackie’ta näkynyt, johon he saivat etääntyvältä kuntoilijalta kieltävän vastauksen. Kaupunki oli vielä hyvin hiljainen Minnan tehdessä reilun kymmenen kilometrin lenkin. Hän kohtasi vielä toistamiseen kaksi kulkijaa, jotka kommentoivat ohikulkijalle ”you’re still running”. Jackie taisi olla vieläkin kadoksissa.

Adelaideen oli pitkä matka, joten lähdimme ajomatkalle jo seitsemältä. Aamukahvi löytyi Coober Pedyn keskustan kahvilasta, missä paikalliset olivat jo tähän aikaan ystävällisiä ja puheliaita. Eiliset lämpötilat olivat enää muistoissa, sillä tänään erämaassakin lämpö nousi parhaimmillaan vain 26 asteeseen sinisestä taivaasta huolimatta. Meillä oli erämaa-ajoa jäljellä vain tämä aamupäivä. Vaikka erämaassa on ollut aivan mahtavaa, siirryimme ihan mielellämme jo vehreämpiin maisemiin. Tänään ympärillämme levittäytyi jälleen aivan tasainen ja hyvin laaja erämaa. Tällä pätkällä oli osuuksia, joilla oli kaikkein vähiten kasvillisuutta, mitä meidän reissulla on ympärillämme ollut. Joillakin pätkillä kasvoi lukematon määrä noin puoli metriä korkeita pensaita, jotka näyttivät valtavilta poron jäkäliltä. Teimme viimeisen erämaapysähdyksen Pimbassa käyden roadhousessa kahvilla ja välipalalla. Jälleen kerran kohtasimme ystävällisiä ihmisiä niin tiskin takana kuin salissakin. Pois lähtiessä näimme kolmen emun astelevan lähellä maasta syötävää etsien, joten ei poliisi eilen minua turhaan opastanut.

Saavuimme keskipäivän tuntumassa Port Augustaan, joka on pieni kaupunki rannikolla. Kontrasti aikaisempien päivien asutuskeskuksiin oli valtava. Täällä oli autoja ja liikennettä, joten piti jälleen keskittyä, mihin ajoi. Hyvin nopeasti niukkakasvuiset maat muuttuivat viljapelloiksi sekä metsiksi. Molemmissa maisemissa on puolensa, joten myös päivän loppumatkan meillä oli mukavaa katsottavaa. Valtavan suurilla pelloilla kulki valtavia puimureita, jotka olisivat niittäneet keskikokoisen suomalaispellon muutamalla ajolla. Täällä kevät on vasta alkanut ja siitä huolimatta ensimmäistä satoa jo puidaan! Vasta tänään näimme ensimmäiset lampaat Australiassa. Päättelimme, että lammastarhaus keskittyy maan eteläisiin osiin.

Port Augustan jälkeen rupesivat radioasemat kuulumaan ja noin tuntia ennen Adelaidea saimme kuulumaan suosikkiasemamme Triple M:n. Autiomaassa radio kuului vain noin 20 kilometriä ennen ja jälkeen kylän, ja kylät olivat hyvin harvassa. Näin ollen suurimman osan ajasta autossa oli hiljaista, mutta päässä soi ”Katso kenguru loikkaa..”. Jos korvamadon sai jotenkin kadotettua, se tarttui takaisin, kun vieressä sanottiin, että minun korvissa soi koko ajan ”Katso kenguru loikkaa…”. Harvat radioasemat eivät tuoneet helpotusta korvamatoihin, koska paikallisista countrykappaleista ei mikään jäänyt päässä soimaan, vaikka kuinka sitä toivoi.

Ohitimme pieniä rannikkokaupunkeja ajaen A1-tietä etelään. Saavuimme Adelaideen sopivasti iltaruuhkassa. Sisääntuloväylällä oli hyvin paljon menijöitä, mutta siitä huolimatta liikenne soljui yllättävän sujuvasti. Minä olisin luottanut Minnan kartanlukuun, mutta Minna ei, joten laitoimme puhelimen vahvistamaan hänen päätöksiään. Löysimme ilman harhaan ajoja hotellin kulmille, mutta jouduimme tekemään kierroksen keskustan kautta, koska käyttämältämme kadulta ei saanut kääntyä hotellin pihalle. Adelaide Royal Coach Hotel on ihan mukava, mutta melko tavallinen hotelli.

Lähdimme katselemaan noin 1,2 miljoonan asukkaan Adelaidea. Se ei vaikuttanut niin suurelta vaan saimme siitä lähes pikkukaupunkivaikutelman. Kaupat olivat jo menossa kiinni, mutta se ei meitä häirinnyt, koska meille on ohjelmaan huomiseksi varattu ostosaikaa. Kuljimme miellyttävällä kävelykadulla ja löysimme kelvollisen ravintolan, missä söimme myöhäisen päivällisen. Kiertelimme jonkin aikaa keskustassa, mutta päätimme palata hotellille melko aikaisin. Minä olin useammasta aikaisesta herätyksestä väsynyt ja menin nukkumaan tavallista aikaisemmin.

Australiassa on melkein jokaisella osavaltiolla oma aika. New South Walesissa on aikaero Suomeen kahdeksan tuntia. Queenlandissa, joka on suoraan New South Walesin pohjoispuolella, kello on tunnin vähemmän kuin NSW:ssä. Pohjois-Territoriossa aikaa vähennettiin jälleen tunti, mutta kun saavuimme South Australiaan, sitä lisättiin puoli tuntia. Kummallista!