Chicago

Chicagoon saavuin paikallista aikaa viideltä noin 18 tunnin matkustamisen jälkeen. Matka alkoi vähintäänkin alakuloisissa merkeissä, kun luin netistä, että Markkanen ei pelaisi enää tällä kaudella. Olin hankkinut liput lauantain peliin Torontoa vastaan ja se oli matkani suunnitelluista tapahtumista kaikkein odotetuin. Toki menen edelleen peliin, mutta se ei ole läheskään sama, kun Lauri ei pelaa.

Yhdysvaltoihin saapuminen sujui yllättävän sujuvasti. Saapujia oli paljon, mutta siitä huolimatta automaateilla tapahtunut tietojen kirjaaminen sujui helposti. Rajavartija kyseli minulta mitä maassa teen ja minne menen, mutta maahan minut päästettiin. Pakollisen ESTA-lomakkeen olin täyttänyt netissä jo ennen matkaa.

Terminaali kolmesta ei päässyt junalla keskustaan, joten menin virkailijan kehotuksesta terminaalien välillä kulkevaan bussiin. Osasin nousta pois terminaali kahden kohdalla ja sieltä pitkän kävelyn jälkeen löysin juna-aseman. Automaatista osasin ostaa ihan itse viiden dollarin lipun keskustaan ja matkasin sinisellä linjalla aina Clark/Lake -asemalle saakka. Junailu sujui hyvin, mutta meinasin jäädä asemalle, koska en löytänyt millään uloskäyntiä. Nousin monta kerrosta ylös ja tulin toiselle asemalle, minne en halunnut mennä. Laskeuduin takaisin ja sahasin vielä jonkin aikaa sokkeloisissa portaissa ennen kuin näin suurin kirjaimin kirjoitettuna ”Way Out”. Joku oli käynyt lisäämässä tekstin sen jälkeen, kun olin sen ensimmäisen kerran ohittanut. Viimein pääsin ulos Chicagon keskustaan ja kiersin saman tien Wacker Avenuelle, joka seuraa Chicago-jokea. Olin valtavien pilvenpiirtävien katveessa kulkien ruuhkaisen kadun vierellä mahtavassa metropolissa. Ohitin kuuluisat Marina Tower -rakennukset ja saavuin uuden Trump Towerin lähelle, jonka vastapäätä oli the River-hotelli, jonka 16. kerrokseen majoittauduin. Ikkunasta on aivan uskomattoman hieno näkymä Chicago-joelle, Marina sekä Trump Towereille. Tuntee todellakin olevansa maailman metropolissa, kun vilkaisee ikkunasta ulos. Hotelli on erinomaisella paikalla ja oli keskustan hintatasoon nähden lähes huokea.

Lähdin katsomaan keskustaa, joskin tärkein tarkoitus oli etsiä ruokapaikka. Hilppasin Michigan Avenuelle eli Magnificent Milelle, mutta siellä oli lähinnä kauppoja. Käännyin itään ja sieltä löytyi paljon ravintoloita. Ensin nostin dollareita automaatista ja sitten menin sisään Pizzeria Due’en. Pizzan valmistumista piti odottaa 45 minuuttia, mutta oluen kanssa sen kesti. Chicagon pizza taitaa olla Napolin jälkeen kaikkein tunnetuin pizza maailmassa. Ainakin chicagolaisten mielestä. Pannupizza olikin hyvin erilainen kotimaan pizzoihin verrattuna. Siinä oli vain yksi täyte, minulla pepperoni, mutta juustoa oli lähes sentin paksuinen kerros runsaan tomaattipyreen kanssa. Se oli hyvin täyttävä annos.

Ruokailun aikana oli tullut pimeä ja pienen kiertelyn jälkeen palasin hotellille. Lämpötila oli viiden asteen tienoilla ja tuuli voimakkaasti. Siitä huolimatta vastaan tuli useita paikallisia sortseissa. Kirjoittelin päivän tapahtumista katsellen samalla televisiosta yliopistokoripalloa. Nyt kello on paikallista aikaa yhdeksän, mutta siellä Suomessa neljä yöllä. Minulle tuli 24 tunnin päivä täyteen, joten rupean hiljalleen nukkumaan ja sopeudun Chicagon aikaan kertarysäyksellä.