Chicago

Yöllä satoi Chicagossa todella voimakkaasti, mutta minä en siitä tiennyt vaan nukuin erinomaisesti. Näin sain eilisen väsymyksen kuitattua. Otin aamun rauhallisesti ja lähdin etsimään aamiaista puoli yhdeksältä. En mennyt eiliseen paikkaan vaan kuljeskelin hiljaisessa kaupungissa, kunnes löysin melkolailla samanlaisen aamiaispaikan kuin eilenkin. On hyvin häiritsevää, että jokaisessa ruokapaikassa toimitaan eri tavalla ja vieläpä oletetaan, että satunnainen tulija tietää miten toimitaan. On jo tarpeeksi vaikeata tilata seinällä olevasta kummallisten erikoisuuksien listalta jotain riittävän tavallista, mutta kun vielä pitäisi tietää, että kahvipannut sijaitsevat kaukana kulman takana. Olen jo aikaisemmilla Amerikan käynneillä todennut, että amerikkalaiset ovat äänekkäitä. Silti minua jälleen ihmetyttää miksi pitää puhua niin äänekkäästi, vaikka keskustelun kohde on aivan olkapäässä kiinni.

Tänäänkin Chicagossa oli kylmä. Säätiedotuksen 42 astetta olisi ollut hienoa, mutta kun sen muutti Celciuksen asteikolle, oli lämpötila vain viiden asteen tuntumassa. Päivä oli onneksi sateeton. Täällä ei ole puissa vielä edes silmuja, joten kevättä odottelevat niin kuin Suomessakin. Kiertelin Michigan-järven lähellä, kunnes puoli yhdeltätoista aukesi Chicagon taidemuseo. Sisäänpääsyä odotteli satakunta innokasta taiteenharrastajaa ja minä. Ovien avauduttua ei tarvinnut kovin kauan jonottaa lippuja, sillä myynti sujui yllättävän sujuvasti.

En tunnustaudu kovinkaan tietäväksi taiteentuntijaksi, mutta jaksan katsella hienoja maalauksia jonkin aikaa. Täällä on erittäin hyvä kokoelma impressionistien tauluja, joista minä pidän kovasti. Esillä oli myös yksi Gallen-Kallela, joka erottui helposti kaikista muista tauluista. Modernin taiteen osaston teoksia en oikein ymmärtänyt, vaikka yksi opas yritti minulle kertoa, että muuten täysin valkoisen maalauksen ohut keltainen reuna oli taidetta. Hyvä hyvä. Siirryin eteenpäin ja tulin Rembrandtin muotokuvia sisältävälle osastolle ja olin hyvin tyytyväinen, että Rembrandt ei ollut maalannut pelkkiä keltaisia reunuksia tauluihinsa. Minähän kerroin, etten ole taiteentuntija. Joka tapauksessa pari tuntinen taidemuseossa oli oikein mukava.

Matkalla hotellille kävin apteekissa ostamassa rakkolaastaria. Olin yrittänyt tehdä sen jo useamman kerran aikaisemmin, mutta niin sanotuissa apteekeissa (pharmacy) oli ollut ruokaa, karkkia, alkoholia ja jopa joitain lääkkeitä, mutta rakkolaastaareita en löytänyt. Tässä Wahlgreenissa oli kuitenkin erinomainen valikoima lääkkeitäkin (viskivalikoima sen sijaan rajoittui sekotteisiin ja paikallisiin tuotteisiin) ja jopa rakkolaastareita. Ehkä nyt saan ontumisen kuriin. Kotimatka oli muutenkin onnistunut, sillä kävin mukavassa pubin tapaisessa nauttimassa päivän keiton oluen seuraksi. Täkäläiset annokset ovat häiritsevän valtavia, mutta keitto osoittautui sopivan kokoiseksi.

Lähdin Chicago Bullsin peliin viideltä. Menin Lake/State -metroasemalle ja ajoin vaaleanpunaisella linjalla Ashlandin asemalle. Siitä harpoin rauhallisesti United Centerille, missä olin vähän yli tunti ennen pelin alkua.

Tiesin jo etukäteen, että Markkanen ei pelaisi, mikä oli minulle valtava pettymys. Lisäksi Chicagon pelaajia oli enemmän puku päällä kuin peliasussa, mikä tiesi, että lähes kaikki parhaat pelaajat olivat poissa. Myös Torontolta puuttui heidän paras pelaajansa, mikä harmitti entisestäänkin. Peli oli tasainen toisen neljänneksen alkuun, mutta sitten Raptors meni ja voitti lopulta parillakymmenellä pisteellä. Kovin hienoja yksilösuorituksia ei näkynyt, mutta kyllä huomasi miten nopeita ja suurikokoisia pelaajat ovat. Minulla oli todella hyvä paikka ja näin selvästi puku päällä istuvan Markkasen ja muut loukkaantuneet tähdet. Tosin hieman harmitti satsaaminen kalliiseen lippuun, kun katsottavaa oli odotettua vähemmän.

Tilaisuus oli koko ajan jatkuva show, missä välillä itse peli unohtui. Tosin, jos Chicago olisi pelannut paremmin ja peli olisi ollut tasainen, olisi yleisö innostunut aivan eri tavalla. Yleisöä oli vaille 20 000, mutta aika monia kiinnosti enemmän ruoka ja juoma kuin peli. Kokemus oli oikein hieno, mutta harmittavasti minulla ei ollut onnea nähdä Markkasta pelikentällä, ainoastaan sen laidalla.

Pelin jälkeen stadionin edessä oli keskustaan meneviä busseja, joten minun ei tarvinnut kävellä metroasemalle. Jouduin kuitenkin astelemaan viimeisen kilometrin järkyttävän kylmässä viimassa, mutta onneksi ei satanut lunta. Hotellille pääsin kymmenen jälkeen ja kirjoittelun jälkeen rupesin nukkumaan.