Chicago

Heräsin seitsemältä ja ikkunan takaa minua tuijoitti kymmenen metriä korkea Trumpin nimi. Trump Tower on muuten Yhdysvaltojen toiseksi korkein rakennus. Rakennuksen reilu kymmenen alinta kerrosta näyttää olevan parkkipaikkoja. Pysäköinti kaupungissa on hyvin kallista. Mainosten perusteella yön yli pysäköinti maksaa keskimäärin 60 dollaria. Ennen kahdeksaa olin jo naapurikorttelin aamiaispaikassa. Seitsemällä dollarilla sain kahvin ja munapekonivoileivän. Sitten lähdin kiertelemään Chicagon laajassa keskustassa. Kaupunki oli minulle melko tuttu 80-luvun alusta, joskin kovasti se on siitä ajasta muuttunut. Korkeita rakennuksia on tullut kymmeniä lisää, joskin ne vanhemmat ovat kaikki paljon hienompia. Uudet ovat järjestään peitetty lasilla, mikä tekee niistä kaikista turhan samannäköisiä.

Kiertelin eri puolella kaupunkia ilman tarkempaa suunnitelmaa. Katselin niska kipeänä korkeita rakennuksia ja ihmettelin vilkasta liikennettä sekä kiirehtiviä kaupunkilaisia. Turisteja oli melko vähän, mutta ihan ainoa sellainen en ollut. Kävin Water Tower Place -ostoskeskuksessa, mutta vain muutaman minuutin ajan käymättä ainoassakaan kaupassa. Kolmen tunnin oikein miellyttävän kävelyn jälkeen palasin hotellille hoitamaan rakkoa vasemmasta jalastani.

Sopivan levon jälkeen palasin katselemaan Chicagoa. Menin hotellia vastapäätä joen toiselle puolelle, missä oli jokitaksin pysäkki. Lyhyen odottelun jälkeen keltainen laiva ajoi laituriin ja puolenkymmentä ihmistä nousi kyytiin. Minä en tiennyt mille pysäkille laiva kulkisi, mutta se ei haitannut, koska kovin kauaksi se ei kulkisi. Matka kesti alle kymmenen minuuttia, mutta joelta pilvenpiirtäjät näyttivät erilaiselta kuin kaduilta. Nousin takaisin maan kamaralle Union Streetin pysäkillä. Lähdin itään päin Madison Streetiä pitkin etsien sopivaa ruokapaikkaa. Sopivia ei kovin paljon tullut vastaan, mutta löysin sentään Tilted Kilt -nimisen pubin ja ravintolan. Suuri ja meluisa ravintola ei suuria tunteita herättänyt, mutta syömäni chilikulho oli ihan maistuva.

Siitä jatkoin Madison Streetiä pitkin Millenium Parkille saakka. Siellä on hyvin jännittävä Cloud Gate; valtava kirkkaasta metallista tehty epäsäännöllinen möykky, joka toimii kuin sulanut peili. Ihmisiä oli runsaasti ottamassa kuvia möykystä ja toisistaan. Se oli hämmästyttävän jännittävä nähtävyys. Välillä oli todella hankala löytää itseään muiden peilikuvien joukosta, koska epäsäännöllisen muodon vuoksi peilikuva ei ollut siellä, missä sen oletti olevan. Puistossa oli muitakin erikoisia juttuja, kuten kaksi korkeata tiilistä tehtyä pylvästä, joiden seinässä näkyi suuret naamat videona. Kiersin puiston toiselle puolelle ja istuin hetken penkillä pilvenpiirtäjiä katsellen, kun kiinalainen pariskunta tuli kysymään ohjeita minulta, missä Cloud Gate on, ja sen minä osasin kertoa kuin paikallinen.

Nyt alkoi tuntua eilinen hyvin pitkä päivä. Askeleet lyhenivät kummasti, kun lähestyin hiljalleen hotellille. Olin aivan poikki eivätkä jalat meinanneet toimia ollenkaan. Lepuutin jalkoja, mutta niihin ei kovin paljon energiaa palautunut. Lähdin vielä ennen pimeän tuloa syömään voileivän, mutta en jaksanut kierrellä enää pitempään vaan palasin hotellille palautumaan huomista varten. Katselin yliopistokoripallon loppupelejä kirjoituksen lomassa. Sää oli tänään viileä ja tuulinen, mutta päivällä ei satanut. Pimeän laskeuduttua Windy Cityn ylle alkoi sataa. Ennustuksen mukaan vettä tulee koko yön.