Päiväni Venetsiassa alkoi aamiaisella kahdeksalta. Vuorot on jaettu 7:30 ja 10:00 väliselle ajalle, ja jäi ilman sapuskaa, jos ei tullut omalla vuorollaan. Täälläkään ei itse saanut kuin osoittaa ruokaa mitä haluaa ja tarjoilija laittoi ne taltarikille. Mitään kuumaa ei tarjoiltu, paitsi tietenkin kahvia ja teetä.
En viivytellyt vaan lähdin saman tien kulkemaan Venetsiaan. Olen käynyt aiemmin Pyhän Markuksen kirkossa ja Dogen palatsissa, joten näitä uskomattoman hienoja paikkoja en tällä kertaa mennyt katsomaan. Näin säästyin myös varsin pitkältä jonotukselta. Turisteja ei täällä ole niin paljon kuin aiemmilla vierailuillani, mutta yksinkään ei tarvinnut kulkea. Sää Venetsiassa oli puolipilvinen ja aamupäivällä vielä hieman viileä. Myöhemmin aurinko paistoi enemmän, jolloin turistit kulkivat lyhythihaisissa, mutta paikalliset edelleen toppatakit kiinni.
Ensimmäisenä ihastelin jälleen Markuksen toria. Sen komeutta ei voi kiistää. Muistan, kun pikkupoikana minulla oli palapeli, jossa oli kuvattuna Pyhän Markuksen kirkko. Kokosin palapelin useasti ja tietenkin toivoin, että joskus pääsisin sitä oikeasti katsomaan. Suunnistin sieltä etelään, joskin jouduin tekemään pitkän kierroksen lännen kautta. Canal Granden yli menee ainoastaan kolme siltaa, joten yleensä kiertämistä tulee, jos aikoo vaihtaa puolta toiselle. Kävelin rauhallisesti kaikkea katsellen Ponte dell’ Accademialle, jonka kautta pääsin kiertämään Punta della Doganalle. Sieltä oli oikein hienot näkymät Dogen palatsille. Pistäydyin myös Basilica di Santa Maria della Salutessa.
Kävelin hiljalleen Rialton sillalle lännen puolella Canal Grandea. Kapeilla kujilla oli hyvin hauskaa kulkea, kun ei ikinä tiedä mitä seuraavan kulmauksen takaa tulee vastaan. Tuon tuostakin joutui ylittämään pienen kanavan, ja taas matka jatkui 50 metriä seuraavaan kulmaukseen. Suuntavaisto ja silloin tällöin rakennuksen kyljessä olevat ¨per Rialto¨ vinkit ohjasivat minut kuuluisan sillan luokse. Menin aivan Rialton sillan vieressä suuren kanavan reunalla olevalle terassille ja nautin varsin tyyriin oluen katsellen kanavan hyvin vilkasta liikennettä. Oli todella jännittävää seurata, miten täällä kaikki toiminta tapahtuu veden päällä. Siellä tapahtuu tavaran toimitus, sairaankuljetus, palokunnan toiminta, poliisitehtävät ja jätteiden kuljetus kaiken muun liikenteen lisäksi. Hämmensi, miten kätevästi liikenne toimi, vaikkei veneissä ole jarrujakaan.
Kiertelin vielä sikin sokin reittiä Pyhän Markuksen torille, mistä siirryin hetkeksi hotellille lepäämään. Seuraavalla reissulla suuntasin itään keskustasta. Siellä oli hiljaisempaa, mutta kivoja paikkoja riitti katseltavaksi. Kiersin hiljalleen pohjoisempaan osaan Venetsiaa, missä ihmisiä oli jälleen huomattavasti enemmän. Onneksi ei ole mitään kiirettä, sillä välillä väylät ovat aivan tukossa lukuisten kulkijoiden vuoksi. Kävin nauttimassa oluen oikein mukavassa Il Santo Bevitore -baarissa hyvän vinkin ansiosta.
Toisen tauon jälkeen lähdin etsimään ruokapaikkaa. Niitä toki Venetsiassa riittää, mutta pitäisi löytää Matille sopiva. Suuntasin Rialtolle päin ja siitä vielä pohjoisemmaksi, jolloin kaikkein kalleimmat paikat jäivät jälkeeni. Hämmästytin itseni nopealla ravintolan valinnalla, joka ei edes vaikuttanut huonolta ratkaisulta. Venetsiassa korotetodistusta ei pidetä yhtä tärkeänä kuin Firenzessä, sillä täällä riitti, että sanoin ravintolan omistajan kaltaiselle touhukkaalle, että minulla on todistus. Hän näki, että olen rehellinen mies, joten mitään todistuksen skannausta ei tarvittu. Tilasin kauniin näköisen liha-aterian ja olin tyytyväinen, etten ottanut mukaan mitään sivutuotetta. Liha oli ehkä aavistuksen liian medium minulle, mutta oikeasti valittamisen sijaa ei ollut. Viherpippurikastike löysi erinomaisesti lihan täyteläisyyden.
Kävelin pimeässä Venetsiassa suunnistaen Pyhän Markuksen torille, minne muuallekaan. Huitelin liiaksi itään, mutta vilkaistuani puhelimen karttaa, sain suuntimen oikeaksi ja pääsin kivojen kiemuroiden jälkeen jälleen tälle hulppean mahtavalle torille. Matkalla oli hyvin vähän ihmisiä, mutta torilla oli toisiakin turisteja.
Sain iltapäivällä sähköpostin, missä kerrottiin, että varaamani laivamatka Venetsiasta Padovaan oli peruttu liian korkean veden vuoksi. Olin hyvin pettynyt uutiseen, sillä olin odottanut laivamatkaa ehkä eniten koko reissusta. Reitti olisi kulkenut kanavia pitkin noin 30 kilometriä sisämaassa olevaan Padovaan kulkien hyvin miellyttävissä maisemissa läpi monien sulkujen. Laiva olisi myös pysähtynyt parissa todella komeassa vanhassa huvilassa. Itse asiassa minun ei ollut lainkaan tarkoitus tulla Venetsiaan, koska olin täällä jo aiemmin käynyt. Tulin tänne alun perin yhdeksi illaksi, koska huomenaamulla olisin lähtenyt täältä laivalla Padovaan. Lakon vuoksi jouduin tulemaan tänne kahdeksi yöksi, ja nyt en pääse matkalle, minkä vuoksi tänne alun perin tulin. Toki Venetsiassa on mahtavaa vierailla tämä neljäskin kerta, mutta silti pettymys oli kova.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti