Newquay

Merilokit metelöivät yöpaikan ulkopuolella, mutta siitä huolimatta molempia nukutti oikein hyvin. Kahdeksalta tarjoiltiin alakerrassa aamupalaa. Olimme siellä ensimmäisinä tilaamassa englantilaista aamiaista. Emme ottaneet ihan kaikkea tarjolla olevia aineksia vaan jätimme muun muassa veripaltun ja makkarat pois, mutta siitä huolimatta tulimme aivan täyteen. Heti ruokailun jälkeen teimme aamukävelyn Seatonin pitkällä rannalla. Se on yksi parhaita fossiilirantoja Devonissa, mutta ainoatakaan ammoniittia ei meidän silmiimme sattunut. Niinpä ilman fossiilia joudumme palaamaan kotiin. Seija kävi kokeilemassa meriveden lämpötilaan, mutta ei ehtinyt laittaa kättään veteen, kun yllättävä maininki ajoi hänet pois veden rajasta. Seija kertoi veden olevan yllättävän lämmintä, sillä jalkoja hän ei ehtinyt saada tarpeeksi nopeasti pois aallon alta. Onneksi hänellä on toisetkin kengät.

Ajoimme tunnissa pieniä teitä pitkin Exeteriin. Sää oli kauniin aurinkoinen ja jo Exeterissä pystyi kävelemään lyhythihaisessa paidassa ja sortseissa palelematta. 130 000 asukkaan kaupunki on kuuluisa suuresta katedraalistaan, mikä olikin oikein komea ilmestys suurella aukiolla. Englannissa kaikkiin kirkkoihin näyttää olevan pääsymaksu. Tänne oli yli kymmenen euroa henkilöltä, emmekä sitä halunneet maksaa vaan tyydyimme katselemaan rakennusta vain ulkoa päin. Kaupunki on kaiken kaikkiaan hyvin vanha, sillä siellä oli vielä osin pystyssä muuria, jonka Vilhelm Valloittaja oli rakennuttanut 1000-luvulla. Etenkin kirkon ympärillä olevalla aukiolla oli monia komeita vanhoja rakennuksia, mutta kokonaisuudessaan kaupunki oli aika rähjäisen oloinen.

Seuraavana ajoimme rantaa seuraten kohti etelään ja Torquayta. Sen esikaupungissa, St. Marychurchissa, yritimme löytää parkkipaikkaa. Ajelin yksisuuntaista tietä ja jouduin pysähtymään, kun edessäni parin auton päässä oltiin tekemässä taskuparkkia kadun varteen. Välittömästi parkkeerauksen jälkeen kaksi mustaa autoa ajoi parkkeeranneen auton viereen, ja niistä nousi hyvin sähäkästi puolen kymmentä luotiliiveihin pukeutunutta poliisia. Autosta nostettiin harmaaseen huppariin pukeutunut noin kolmekymppinen mies, ja välittömästi hänelle laitettiin käsiraudat. Meidän ohitsemme tuli hyvin kovalla vauhdilla kolmas poliisiauto ja vastakkaiselta suunnalta tuli vielä kaksi lisää. Minuutissa paikalla oli pitkälle toistakymmentä poliisia, joista kaikilla oli luotiliivit. Me ihmettelimme tapahtumia ja olimme tyytyväisiä, että poliisien luotiliiveille ei ollut käyttöä. Muutama minuutti myöhemmin meidän automme vierelle tuli poliisi, joka kysyi haluammeko peruuttaa pois paikalta. Jäimme kuitenkin odottamaan, koska poliisi arvioi kaiken olevan ohi hyvin pian. Niin ei käynyt vaan poliisit parveilivat pysäytetyn auton ympärillä tutkien mitä sieltä löytyi. Sama iloisen oloinen poliisi tuli uudestaan kysymään haluammeko peruuttaa pois paikalta. Nyt suostuimme ja sain poliisitason viittoilut, joten peruutus ahtaalla kadulla sujui hyvin säntillisesti. Kysyin poliisilta, että mistä oikein oli kyse. Hän sanoi hymyillen, että he pysäyttivät autoilijan. Penkillä minusta vasemmalle oli tehty syvä analyysi tapahtumista: huumerikollisen pidätys! Pidätyksen tehneet poliisit olivat toimineet hyvin räväkästi, tehokkaasti ja ammattimaisesti. Kaikki tapahtui hyvin nopeasti. Pidätetyllä ei näyttänyt olevan aseita. Entä, jos hänelle olisikin ollut niitä?

Loppuosa Torquayn vierailua oli sitten tylsempää. Löysin kaupungin keskustan ja laitoin Vauxhallin parkkihalliin. Seija oli lukenut opaskirjasta Torquayssa olevan paljon hienoja rakennuksia ja paljon katseltavaa. Rouva pettyi. Ei lomakaupunki ruma ollut, mutta olemme jo tälläkin matkalla nähneet paljon kauniimpiakin paikkoja. Sataman liepeillä oli ihan mukava kävellä ja ihmetellä laitureissa olevia lukuisia veneitä. Oikeastaan eniten ihmettelin sitä, että miksi suurin osa niistä on laiturissa eikä merellä. Tosin samaa olen ihmetellyt ympäri maailmaa, kun olen meren satamien tuntumissa kävellyt. Kävimme meren liepeillä olevalla terassilla kahvilla. Aurinko paistoi mukavasti ja oli oikein mukava istua nauttimassa lomasta. Torquayssa puolisomme kanssa laskimme selvästi kulkijoiden keski-ikää, mikä kertoo paljon paikan ikärakenteesta.

Olin suunnitellut, että menisimme tänään Plymouthiin, mutta sen päätimme jättää väliin. Sen sijaan suunnistimme suoraan länteen ja ajoimme Dartmoorin kansallispuiston halki länsirannikolle. Odotin, että Dartmoor olisi hyvin synkkä paikka, missä on ankeata, pimeätä ja karmivaa. Siellä ei kannattaisi poistua autosta, sillä Baskervillen koira saattaisi välittömästi hyökätä kimppuun. Eihän se ollut ollenkaan sellainen. Alue oli miellyttävän vihreä ja suureksi osaksi metsäinen. Siellä oli myös nummen tapaista, joskin hyvin vihreätä maastoa, mitä pysähdyimme katselemaan. Teimme pienen kävelyn matalaa pensasta kasvavalla nummella, missä oli eläinten tallaama leveä poluntapainen. Astelu vaati tarkkaavaisuutta, sillä siellä oli hyvin paljon eläinten jätöksiä. Olin parikymmentä metriä Seijan edellä keskittyen havainnoimaan nummien lintuja. Yhtäkkiä takaani kuului hillitön kirkuminen ja vieressäni olevan puskan takaa kevyttä töminää. Töminän aiheutti lammas, joka oli pelästynyt minua ja lähtenyt juoksemaan. Kirkuminen lähti vaimostani, joka näki lampaan syöksyvän häntä kohti pahantahtoinen ilme kasvoillaan. Pelästynyt lammas kiersi jäykistyneen puolisoni ja pysähtyi noin viisi metriä hänen taakseen alkaen määkimään todella pilkallisesti. Tilanne laukesi, kun lammas jatkoi matkaansa.

Kun olimme autossa turvassa, jatkoimme pois Dartmoorin pelottavilta nummilta. Jos sir Arthur Conan Doyle olisi kokenut saman mitä Seija oli kokenut, olisi hän varmaan muuttanut romaaninsa nimen sekä juonen. Ajoimme suoraan, yhtä kartanlukuvirheen aiheuttamaa ympyrää lukuun ottamatta, suoraan Cornwallin länsirannikolle. Siellä menimme Port Isaaciin, missä suosittu Doc Martin -televisiosarja on kuvattu. Oli kiva nähdä tuttuja maisemia, joissa Martin Clunes oli tohtorina kulkenut ja aiheuttanut hämmennystä. Ainoa harmitus oli, että jouduimme poistumaan idyllisestä kylästä liian pian, koska meidän piti olla majapaikassamme ennen seitsemää.

Ehdimme Newquayn kaupunkiin puoli seitsemän jälkeen ja majoittauduimme B&B:hen nopeasti. Saman tien lähdimme läheiseen keskustaan etsimään ravintolaa. Syömiset olivat jälleen jääneet kovin vähäiseksi. Kaupunki oli isompi kuin luulimme, mutta siitä huolimatta jouduimme tyytymään pubin ruokaan. Se ei ollut kokonaan paha asia, vaikka salaatissa ja chilissä olikin toivomisen varaa.

Päivä toi paljon mukanaan. Niin poikkeuksellista jännitystä kuin kivoja kaupunkeja sekä kaunista luontoa. Ajaminen Vauxhallilla oli jo oikein mukavaa, kun manuaalivaihteisiin oli tottunut ja auton leveyskin alkaa olla hallussa. Maaseudun tiet ovat yllättävän kapeita, mutta niin sinne mahtuivat molempiin suuntiin kulkevat. Ainoastaan yhden kerran jouduin peruuttamaan antaakseni tietä vastaan tulevalle, mutta monia kertoja tien vieressä kasvavat pensaiden ja puiden oksat kutittivat auton kylkiä.