Saint Peter Port

Hurraa! Sortsiongelma sai onnellisen lopun! Iltapäivällä St. Helierin ostoskadulla Marks and Spencerin kaupasta löytyi viimeinkin sortsit, jotka kelpasivat rouvalle. Kyllä meitä molempia hymyilytti, kun kuljimme ostoskadulla sortsit sisältävä kaupankassi heiluen.

Minä nukuin yön hyvin sikeästi, mutta vieressä uni oli kehnompaa. Vaimo ei tunnustanut, että sortsit olisivat olleet unettomuuden syy, mutta minä en ole niinkään varma. Huone oli varsin lämmin, mikä myös saattoi vaikuttaa kehnohkoon yöuneen. Aamiainen oli oikein hyvä, paras tähän mennessä, koska siellä oli tarjolla kaikkia jo aiemminkin olleita ruokia, ja lisäksi vielä enemmän vaihtoehtoja. Myös aamiaistila oli miellyttävä, mikä aina auttaa nauttimaan myös ruoasta enemmän.

Olin alun perin ajatellut vuokraavani auton Jerseyllä ja kierteleväni ympäri melko pientä saarta. Lauttojen aikataulut sekä liian lyhyt lomamatka aiheuttivat sen, että emme voineet olla Jerseyllä kuin yhden päivän. Päätimme jättää autoilun väliin ja keskittyä St. Helieriin. Se toivottavasti oli hyvä ratkaisu. Kovin kauan meillä ei olisi ollut aikaa ajellakaan, ja silloin St. Helier olisi jäänyt oikeastaan näkemättä. Ja sortsit ostamatta!

Yhdeksän jälkeen jätimme matkalaukun hotellin hoiviin ja kävelimme reilun kilometrin matkan kaupungin keskustaan. Sää oli pilvinen, joskin välillä myös aurinko paistoi. Tosin hetkittäin myös satoi kevyesti. St. Helier ei ollut niin kaunis kaupunki kuin Seija sen odotti olevan, joskaan hänellä ei etukäteen ollut mitään tietoa miltä kaupunki näyttäisi. Hän mielestään satama oli liian näkyvä ja kaupungissa oli aivan liikaa uusia rakennuksia. Kovin omalaatuinen ei kaupunki minunkaan mielestäni ollut. Liikenne oli yllättävän vilkasta pienelle saarelle ja pienelle kaupungille. Ihmiset eivät olleet ihan yhtä kohteliaita kuin isolla saarella, mutta eivät täkäläiset töykeitäkään olleet. Muun muassa autokannasta näkyi, että asukkaat ovat varsin varakkaita, joskaan ihan kaikki eivät rahassa pyörineet.

Huomasimme kävellessämme mahdollisuuden tehdä rannikon läheisyydessä venematka 25 punnalla henkeä kohti. Se sopi mainiosti suunnitelmiimme, ja puoli kahdelta menimme ostamaan lippuja retkelle. Kioski, mistä lippuja myytiin, oli piilotettu kummallisen kauaksi veneestä ja mainoksista, ja kun lopulta sen löysimme, kuulimme ettei paikkoja lähtöön ole tarjolla. Olimme vartti aikaisemmin käyneet veneen vierellä eikä silloin veneessä ollut yhtäkään asiakasta. Ilmeisesti oli niin, että osallistujia oli niin vähän, ettei reissua tehty ollenkaan.

Kun meitä ei viety venematkalle, niin me panostimme kävelemiseen. Askeleita tuli noin 31 700, ainakin Seijan tosi älykkään kellon mukaan. Eikä tämä rouvalle riittänyt! Ehei! Hän näki valtaisan pitkän promenadin alkupäässä vuokralla olevia polkupyöriä. Siinä vaiheessa emme enää niitä halunneet vuokrata, koska niistä olisi pitänyt maksaa koko päivän vuokra eikä meillä enää ollut aikaa kuin korkeintaan kahdeksi tunniksi. Siellä oli myös tarjolla neljäpyöräisiä kahdestaan ajettavia polkupyörän tapaisia, joilla en olisi halunnut ajella. Puoliso on erinomainen suostuttelija ja niinpä nelipyöräisen päältä itsemme löysimme. Rantatiellä oli hyvä ja tasainen asfaltti, mutta siihen reissun hyvät puolet loppuivatkin. Ajoasento pitkäraajaiselle oli aivan kamala, umpikumirenkaat vastustivat etenemistä tehokkaasti ja ketjujen välitys hyvin epäedullinen. Vaikka molemmilla oli polkimet käytössään, vain vaikutti siltä, että minä niillä poljin ja vaimo muodon vuoksi jalkoja pyöritti samaan tahtiin. Se kävi ilmi viimeistään perillä, kun minulla oli aivan märkä selkä eikä puolisolla ollut edes hengitys kiihtynyt.

Päivän aikana ehdimme käydä kävelemässä kaupungin edessä olevan linnan liepeillä. Sinne voi kävellä ainoastaan laskuveden aikaan, sillä muulloin reitti saareen on veden peitossa. Nousimme myös keskustan vieressä olevalle suurelle mäelle, mikä on aikoinaan ollut linnoitus. Nyt siellä oli laaja liikuntakeskus ja lasten huvipuisto, mutta hyvin vähän tekemistä tavalliselle turistille. Ehdimme myös kiertää keskustan katuja monia reittejä ja käydä syömässä leivän sekä jonkinlaisen täytetyn letun. Lisäksi pysähdyimme parissa pubissa, jotka eivät olleet kovin kummoisia.

Pari tuntia ennen lautan lähtöä kävimme hotellilla hakemassa matkalaukun ja sen kanssa harpoimme satamaan ilman kiirettä. Muodollisuudet oli helppo hoitaa, ja aikaa jäi vielä odotella tunnin verran. Condor Ferries ei saanut pisteitä täsmällisyydestä, sillä nytkin lähtö oli melkein puoli tuntia myöhässä. Merellä kävi melkoinen tuuli, mikä keikutti laivaa, joka oli sama, kuin millä olimme eilen tulleet Jerseylle. Keikutus ei kuitenkaan ollut huolestuttavan suurta. Condorin kehno toiminta jatkui satamassa, sillä organisointi oli aika ontuvaa.

Guernseyn pääkaupungissa, Saint Peter Portissa, kävelimme noin kilometrin matkan hotelliimme St. Georgesiin. Kaupunki näytti Seijan mielestä paremmalta kuin St. Helier, joten se lupaa huomiselle hyvää. Toivottavasti kaikilla oli mukava ja lämmin junannusaatto!