10.10.2017 Sydney

Lento Hong Kongista Sydneyhyn kesti vajaat yhdeksän tuntia. Boeing 777 oli suuri, mutta siitä huolimatta matka kesti pitkään. En saanut nukuttua juuri ollenkaan eikä Minnan pilkkiminen viereisellä penkillä näyttänyt olevan lainkaan virkistävää. Hongkongilaismiehistön toiminta oli ripeää ja tehokasta, mutta aamiainen oli suuri pettymys, otti sitten eurooppalaisen tai kiinalaisen version. Australian aikaan hieman ennen kahtatoista kone laskeutui pilvien yltä Sydneyn kentälle. Olimme varautuneet maahantulijoiden tiukkoihin kuulusteluihin, mutta ainoa tavallisesta maahantulosta poikkeava oli maahantuloilmoituksen katsominen kolmeen kertaan. Meillä ei ollut maataloustuotteita eikä mitään vaarallista, joten olimme tervetulleet Australiaan. Sydneyn kenttä oli suuri, mutta erittäin hyvin organisoitu. Kun meiltä Hong Kongissa hukkui kokonainen terminaali, niin täällä löysimme helposti laukut, joskin Minna yritti ensin ottaa omaa laukkua paremman, mutta minä palautin sen takaisin hihnalle, sekä myös reitin ulos terminaalista. Huomiotamme herätti myös täkäläisten tullimiesten ystävällisyys. Emme tienneetkään, että tullimiehellä on lupa hymyillä ja olla ystävällinen.

Löysimme Airport Express -junan pysäkin ja hankimme Opal-kortin, Se kelpaa kaikkiin Sydneyn alueen julkisiin liikennevälineisiin. Itse asiassa ilman sitä ei voi maksaa matkojaan Sydneyn kulkuvälineissä ja ilman maksamista paikalliset lipuntarkastajat suuttuvat. Latasimme kortteihin molemmat 50 dollaria, josta 17 meni tähän ensimmäiseen matkaan Wynyardin asemalle. Junamatka oli aika tavallinen eikä näkemämme näkymät näyttäneet yhtään Australialta. Kapusimme laiturille Wynyardin asemalla eikä Travelodge hotellimme ollut kuin sadan metrin kävelymatka. Olimme paikalla pian yhden jälkeen, mutta pääsimme silti saman tien majoittumaan. Päätimme levätä hetken aikaa hotellilla, mutta melko nopeasti halu nähdä Sydneytä vei meidät ulos.

Olimme aika uupuneita Hong Kongin kosteaan kuumuuteen, joten tilasimme tänne miellyttävän 22 asteen viileyden, mikä tuntui oikein hyvältä kävellessämme York Streetiä pohjoiseen. Tulimme pian the Rocks -alueelle, mikä on entistä satamaa, mutta nyt suosittua ravintola- ja pub-aluetta. 200 metrin matkalla oli enemmän ravintoloita kuin Hong Kongissa oli ollut puolen päivän tarpomisen aikana. Tämän 200 metriä kestin, mutta sitten huomasin opaskirjasta lukemani kuuluisan The Glenmore -pubin, joka on alueen kuuluisimpia kapakoita. Siellä oli pakko käydä eikä kattoterassilla nautittu australialainen ale tuottanut vähäisintäkään pettymystä. Tiistaina kahdelta iltapäivällä alkoi terassi täyttyä!

Kävelimme niemen kärkeen, missä sijaitsee valtaisan komea ja hyvin kuuluisa Harbour Bridge. Se oli aivan yhtä hieno kuin elokuvissa olen nähnyt, mutta huomattavasti tummempi kuin olin luullut. Alitimme sillan ja hämmästelin miten valtaisat rakennelmat oli tarvittu siltaa tukemaan. Sillan päälle tehdään kävelyretkiä, mikä olisi hieno kokemus, mutta noin 150 euron hinta karisti halua lähteä kiipeämään. Niska kipeänä katselin siltaa joka puolelta, kunnes jatkoimme eteenpäin ja äkkiä näkyviin tuli vieläkin kuuluisampi rakennelma: Sydneyn Oopperatalo! Usein pettyy kuuluisiin rakennuksiin, kun pääsee vertaamaan muistikuvia aitoon tapaukseen, mutta nyt ei todellakaan päässyt käymään niin. Vaikka emme nähneet rakennusta sieltä tunnetuimmalta suunnalta, tuotti ihailua hämmästyttävän paljon jokainen lähietäisyydeltä katsellulta kulma. Olin luullut, että Oopperatalon katto oli tasaista valkoista pintaa, mutta se onkin tehty varsin pienistä kaakeleista.

Lopulta maltoimme jatkaa matkaa ja kävelimme kaupungin keskustaan. Cathay Pacificin tarjoamasta kehnosta aamiaisesta oli jo hyvin pitkä aika, joten oli aika etsiä syömäpaikkaa. Sitä me etsimme ja etsintä jatkui aivan liian pitkään. Ajauduimme kalliiden liikkeiden alueelle, mutta koska Minna ei halunnut uutta Guccin laukkua, jatkoimme eteenpäin Darling Harbouriin. Täällä huvittelualueella oli paljon ravintoloita, mutta hintataso oli todella korkea. Nälkä ei vielä painanut niin paljon kuin kukkaro oli kevyt, joten jatkoimme eteenpäin. Aika pian kohtasimme useita ruokapaikkoja, mutta kovin mieleisiä ne eivät olleet. Nyt oli kuitenkin pakko valita ja menimme urheilubaariin, missä Minna söi hyvän salaatin ja minä turhan suuren curryn. Minna otti paikkauskollisesti Perrierin, mutta minä join aivan erinomaisen australialaisen IPAn. Täällä tuntuu olevan tarjolla mahtavasti monenlaisia oluita, joten matka sen kuin vain paranee.

Australiaan oli laskeutunut pimeys ja meillä oli raskas päivä takana. Joku jätti edelleen askelmittarin matkalaukkuun, mutta huntturassa mitattuna askeleita tuli tänäänkin 20 000 tuntumaan. Huomenna köytän laitteen jonkun ranteeseen, jotta saamme tarkat lukemat. Kotimatkalla etsimme aamiaista ja iltajuotavaa. Kävimme useassa kaupassa ja saimme ruokaa, mutta olutta myydään tässä maassa ainoastaan harvoissa, luvan saaneissa ruokakaupoissa. Kysyvä kuitenkin löytää. Sydneyssä on hyvin kallista. Kelvollista hotellihuonetta ei alle 150 euron löydy, ravintolassa syönti on kallista ja sixpack olutta kaupassa maksoi noin 15 euroa (tosin näyttää olevan erikoisempaa, mutta kuitenkin).

Nautimme valtavasti Sydneyn kohtaamisesta ja huomenna jatkamme tutustumista Australian suurimpaan kaupunkiin!