Meillä oli
pitkä ajopäivä edessä, joten päätimme herätä aikaisin. Tosin kumpikin meistä on
aamuvirkku, joten aikainen herätys on ihan normaali. Nautimme kevyet aamiaiset
hotellilla ja olimme jo seitsemältä valmiit lähtemään tien päälle.
Jatkoimme
tänäänkin kohti pohjoista käyttäen A1-tietä eli Bruce Highwayta. Ensimmäinen etappi
oli reilu 300 kilometriä Mackayhyn. Välillä kulki todella vähän muita autoja,
mutta siitä ei meille ollut ainakaan haittaa. Ajo sujui sulavasti ja sääkin
suosi meitä. Aurinkoa emme nähneet tänäänkään, mutta ison osan päivästä oli
poutaa ja välillä jopa kirkasta. Lähes koko matkan tie kulki halki hyvin
tasaisen maaston. Metsiä oli hyvin vähän, mutta ruohotasankoa sitäkin enemmän. Niillä
laidunsi hyvin paljon lehmiä. Rotuja oli monta, mutta erityisesti brahman rodun
valkoiset yksilöt kiinnittivät huomiota. Niillä on niskassa komea kyttyrä ja
leuan alla suuri heltta. Ne eivät lehmien kauneuskilpailussa palkintoja kahmisi,
mutta katse niihin kiinnittyi siitä huolimatta.
Lehmiä
enemmän meitä kiinnostivat Australian luonnonvaraiset eläimet, joita olemme jo
nyt nähneet mukavasti ja tänään saimme uusia lajeja listallemme. Minna bongasi
eräällä pellolla suuria emuja, joiden tunnistamisessa ei ollut vaikeuksia.
Yhdellä lukuisista pitkistä suorista näimme jonkun nelijalkaisen ylittävän tien
ja päästyämme kohdalla, näimme dingon seisovan junaraiteilla ja katselevan meitä
kohti. Nähtyämme ensimmäisen kookaburran istuvan puhelinlangoilla, oli Minnan
pakko lurauttaa kookaburra-laulu: ”Kookaburra naurava lintu on, kuningas se on
koko viidakon…”
Mackayssa
pysähdyimme syömään lounasta. Auton pysäköinnin jälkeen kävelimme melko
vilkkaassa kaupungissa etsimään ruokapaikkaa, joka löytyi helposti. Minna otti
erinomaiseksi kehumansa hedelmäsekoituksen minun saadessa päivän energiat
munakkaasta. Paikalliset istuivat kahvilan jäähdytetyssä osassa, mutta me
turistit terassilla mukavassa noin 27 asteen lämmössä.
Mackayn
jälkeen jouduimme hyvin voimakkaaseen sadekuuroon, mutta onneksi se ei kestänyt
kovin kauan. Nyt oli hieman mäkisempää maastoa ja metsiä oli runsaasti. Niiden
välissä oli valtavia sokeriruokopeltoja, mikä tuntuu olevan tämän alueen
merkittävin elinkeino. Näimme myös erilaisia hedelmätarhoja, joissa mangopuut kiinnittivät
eniten huomiotamme. Myöhemmin viljelyt loppuivat ja maa oli jälleen lähinnä
lihatuotannon hyödyntämä. Toivomuksistani huolimatta Minna ei esittänyt
kookaburrasta encorea, joten kuuntelimme radiota. Musiikkia on kuulunut melko hyvin
ja erityisesti Triple M -kanavalta, joka tuntuu olevan ainakin koko rannikon
laajuinen, tulee oikein viihdyttävää musiikkia.
Bowenissa
pysähdyimme ottamaan.polttoainetta ja ostamaan juotavaa. Bensa maksaa täällä
noin 80 senttiä litralta, joten ajaminen on selvästi Suomea edullisempaa.
Viimeisen ajotunnin piti jälleen käyttää pyyhkimiä, kun taivaalta satoi kevyttä
tihkua. Viiden aikoihin saavuimme Townsvilleen ja sieltä löysimme helposti
Waters Edge -hotellimme. Majoittumisen jälkeen kävimme kaupassa, minkä jälkeen laitoimme
hotellin pienessä keittiössä keittopäivällisen. Pimeän laskeuduttua kävelimme
rannan suuntaisen yli kahden kilometrin promenadin molempiin suuntiin. Se oli
oikein mukavaa, joskin jälleen alkanut sade hieman vesitti tunnelmaa. Näimme
jälleen valtaisia lepakoita, jotka kiertelivät palmujen ympärillä välillä
laskeutuen niihin roikkumaan. Papukaijat, jotka valoisan aikaan pitivät hyvin
voimakasta ääntä, olivat jo menneet nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti