16.10.2017 Rockhampton

Aamulla taivas oli edelleen paksussa pilvessä ja vettä satoi eiliseen malliin. Laitoimme tavarat kuntoon ja ravitsevan aamiaisen jälkeen olimme valmiita poistumaan Brisbanesta, mikä näytti oikein mukavalta kaupungilta, mutta sateen takia siitä jäi harmittavan paljon näkemättä. Keskustassa liikenne oli melko väljää, joten poistuminen Minnan neuvomana onnistui oikein hyvin. Brisbanen esikaupungit jatkuivat yllättävän pitkälle ja siellä oli kovin tukkoista molempiin suuntiin, mutta jonon mukana etenimme hiljalleen. Kun pääsimme moottoritielle, nousi vauhti nopeasti noin 100 km/h, vaikka kaikki kolme kaistaa olivat runsaassa käytössä.

Me ajoimme tänään noin 600 kilometriä Rockhamptoniin. Matka oli pitkä, joten käytimme suorinta tietä pohjoiseen. Se ei haitannut, sillä vettä satoi aivan yhtä soittoa kolmeen saakka. Yleensä sitä tuli runsaasti, mutta välillä sitä kaadettiin suoraan ämpäristä. Viimeiset puolitoista tuntia olivat poutaisia, mutta saapuessamme Rockhamptoniin alkoi jälleen sataa. Sateinen sää on tietenkin harmittavaa, mutta sillehän me emme voi mitään. Tänään oli joka tapauksessa matkapäivä, joten sade ei niinkään haitannut, joskin aurinkoisessa säässä olisi ollut kivempaa katsella ympäristöä.

Sateesta huolimatta näimme paljon mielenkiintoista ajaessamme Bruce Highwayta eli A1-tietä pohjoiseen. Olemme olleet jo muutaman päivän Queenslandin osavaltiossa. Autojen rekisterikilvissä on osavaltion motto: Sunshine State! Emme ole edes nähneet aurinkoa osavaltiossa ollessamme saati sitten paistetta, joten reklamaatiota harkitaan. Tosin mukavan lämmintä on ollut. Päivällä ajoimme noin 20 asteessa, mutta Rockhamptonissa oli noin 25 astetta ja tietenkin kosteata.

Ajaminen Australiassa on oikein leppoisaa. Täällä kunnioitetaan muita kulkijoita ja esimerkiksi aina kaistaa vaihdettaessa näytetään suuntavilkkua. Pohjoisempaan tultaessa ovat nopeusrajoitukset pysyneet entisellään, mutta nopeudet ovat hivenen nousseet. Paljon ylinopeutta ei ajeta, mutta selvästi aikaisempaa enemmän. Poliiseja ei ole liikenteessä näkynyt sitten, kun poistuimme New South Walesin osavaltiosta. Autokanta ovat kovin samanlaista kuin Euroopassa, joskin pienet autot puuttuvat lähes kokonaan. Sydneyssä pieniä kotteroita ei ollut ainoatakaan eikä niitä ole paljoa maaseudullakaan. Täällä pohjoisempana Queenslandissa ovat pick-up kuorma-autot yleisiä katukuvassa.

Rekoilla ei ole omia nopeusrajoituksia ja yleensä ne ovat ensimmäisinä ohittamassa, kun tulee ohituskaista. Isommilla kaksikaistaisilla teillä ohituskaistoja on vähintään viiden kilometrin välein, joten kauan ei tarvitse hitaamman perässä roikkua. Moottoriteillä kummeksuttaa, että ohittavalle kaistalle jäädään notkumaan pitkäksi aikaa, vaikka takaa tulisi auto, jolla olisi halua ajaa kovempaa. Valoja ei käytetä kirkkaalla säällä ollenkaan eikä kaikilla ollut valoja päällä edes kovassa sateessa.

Liikennemerkit ovat täällä melko amerikkalaistyylisiä, mutta toki niissä on australialaisille persoonallista huumoria. Esimerkiksi moottoritiellä, jos lähdet ajamaan väärään suuntaan, on suuri punainen kyltti tekstillä: Wrong Way, Go Back. Tätä en ole kokeillut vaan nähnyt sen ihan luvalliselta kaistalta. Tänään matkan varrella varoitettiin väsymyksestä toistuvasti ja yhdeksi keinoksi välttää nukahtamista tarjottiin tietokilpailukysymyksiä. Saimme muun muassa tietää, että Queenslandin osavaltioeläin on koala ja kukka orkidea (Minna tiesi molemmat oikein!). Näimme myös monta metsäpalomittaria, joissa kerrottiin mikä on todennäköisyys metsäpalon syttymiselle. Nyt ei todellakaan ollut pelkoa siitä. Suurempi pelko oli tulvimiselle, mistä myös varoitettiin alavilla paikoilla. Täällä on kovien sateiden jälkeen pahojakin tulvia. Tien vieressä oli mittareita, joista kulkija voi nähdä miten paljon tiellä on vettä. Mittari nousi kahteen metriin saakka, mutta ihmettelin millainen auto voi kulkea, jos tiellä vettä on edes yli metri.

Kaikkein jännittävin tapahtuma tänään oli nähdä loikkivia kenguruita. Kolme isoa kengurua huiteli alas jyrkkää rinnettä pomppien kuten Skippy aikoinaan. Pääsääntöisesti ympärillämme oli eukalyptusmetsiä, mutta lähempänä Rockhamptonia alkoi tulla enemmän hyvin laajoja ja tasaisia savannimaisia alueita, joissa ruohon lisäksi kasvoi vain muutamia korkeita puita. Kaikkialla on hyvin vihreätä. Täällä pohjoisempana kukkia on ollut vähemmän kuin oli Brisbanen eteläpuolella.

Yön vietimme Criterion Hotelissa. Se on ihan kivan näköinen ulkoapäin, mutta huoneet ovat melko tylsiä ja tavallisia. Täällä oli pyykkäysmahdollisuus, minkä hyödynsimme pesemällä koneellisen. Niiden valmistumisen jälkeen laskeuduimme alakerran ravintolaan, mikä oli hämmästyttävän suosittu näin maanantai-iltana. Minna söi tietenkin salaatin. Minä jouduin ottamaan aivan liian suuren pizzan, kun muut vaihtoehdot olivat vielä huonompia. Ruokailun jälkeen menimme kävelemään kaupunkiin sateen sopivasti loputtua. Kaupunki oli kuitenkin aivan kuollut, joten kiersimme melko pian takaisin hotellille. Ulkona oli edelleen lähes 25 astetta lämmintä.