13.10.2017 Coffs Harbour

Tämänkertainen käyntimme Sydneyssä päättyi tänään. Minna nousi ylös kuntosalille jo heti 6:30, vaikka meillä ei sellaista kiirettä ollutkaan. Matkalaukut pakattuina olimme hotellin alakerrassa pian kahdeksan jälkeen. Kävelimme korttelin verran etelään ja menimme aamiaiselle eilisen paikan kilpailijalle. Minna oli tietenkin syönyt puuron jo huoneessa, mutta kahvin hän otti. Minä otin paistetulla kananmunilla täytetyt toastit, jotka olivat varsin maukkaat.

Siirryimme junalla Wynyardin asemalta Museumiin. Opal-korttille toimi jälleen mainiosti, mutta portti oli vihamielinen Minnalla. Hän ei mennyt portin läpi tarpeeksi nopeasti, jolloin portti sulkeutui aivan hänen takanaan kaapaten puristukseen hänen reppunsa. Nainen kiljaisi ja yritti hätääntyneenä pyristellä pois portin tiukasta puristuksesta, mutta hänellä ei ollut mitään mahdollisuutta vapautua otteesta yksin. Onneksi heti perässä tullut paikallinen huomasi turistin ahdingon ja hän tempaisi rajusti portin aisaa, jolloin reppu vapautui. Samalla paikalle juoksi myös lähellä ollut junayhtiön työntekijä. Hän oli tyytyväinen, että vaikeudesta selvittiin pelkin henkisin vaurioin, mutta mies kehotti meitä seuraavalla kerralla käyttämään leveätä porttia. Mies vilkaisi meitä uudemman kerran ja osoitti meille hissiä arvellen liukuportaiden olevan turhan vaarallinen meidän käytettäväksi.

Noin kymmenen minuutin junamatkan Minna seisoi turvallisesti kaukana ovista ja pääsimme Hyde Parkin vierellä olevalle asemalle ilman välikohtauksia. Auton vuokraus Europcarilta sujui tavallista vaivattomammin ja heti kohta yhdeksän jälkeen allamme oli Kia Sportage. Samalla Minnalle toteutui se kaikkein pahin painajainen: autossa ei ollut navigaattoria. Kartanlukija hätääntyi ja oli lähtemässä saman tien ostamaan navigaattoria, mutta minä kiihdytin auton pois parkkitalosta. Olimme Sydneyn keskustassa, mutta reitti pois Harbour Bridgen kautta oli melko yksinkertainen. Automaattivaihteisella autolla oli yksinkertaista ajaa ja muiden autojen perässä oli helppo pysyä oikealla kaistalla vasemmalla puolella katua. Pian ylitimme Sydneyn lahden hyvin leveätä siltaa pitkin ja jatkoimme pohjoiseen noudattaen Newcastleen osoittavia kylttejä. Tie kulki Sydneyn esikaupunkien halki, jolloin liikennettä oli paljon, mutta ajo melko helppoa. Täällä on vallalla melko hyvä herrasmieskuskikulttuuri, eli tilaa annetaan eikä hurjasteluja näkynyt. Nopeusrajoituksia noudatetaan hämmästyttävän tarkkaan, eikä ihme, sillä näin päivän aikana ainakin neljä poliisiautoa kyttäämässä nopeuksia.

Esikaupungit loppuivat ja allemme ilmestyi moottoritie. Etenimme toista tuntia, kunnes pysähdyimme huoltoasemalle, mistä ostimme Minnalle Australian karttakirjan, joten nainen hieman rentoutui. Autossa näytin, miten puhelimeni navigaattori toimii, minkä jälkeen Minna taisi hymyillä ensimmäistä kertaa sitten liikkeelle lähdön. Jatkoimme ajamista pohjoiseen seuraten rannikkoa käyttäen A1/M1 -tietä. Se oli yleensä moottoritie, mutta välillä ajoimme halki asutuksen, jolloin matkavauhti hidastui. Port Macquarien rannikkokaupungissa pysähdyimme syömään. Pysäköin pikkukaupungin pääkadulle ja kävelimme rannan tuntumaan, mistä löysimme ihan kivan ravintolan. Otimme molemmat barramundi-kalaa riisin kera ja molemmat olimme siihen tyytyväisiä. Ruokailun jälkeen kävelimme 25 asteen auringonpaisteessa merenlahden rannalla ja katselimme muun muassa kahden suuren pelikaanin tepastelua.

Meillä oli jäljellä kahden tunnin matka Coffs Harbouriin, missä vietimme seuraavan yön. Ajo oli aika leppoisaa eikä kartanlukija hätääntynyt, vaikka puhelin lopetti toiminnan juuri ratkaisevilla hetkillä. Pääsimme pienen kiertotien jälkeen perille Observatory Apartmentsin pihaan. Erittäin puhelias respan mies toivotti meidät tervetulleiksi ja Minna veisteli pitkät jutut hänen kanssaan. Port Macquariessa hän oli heittäytynyt juttuun rannalla istuneen melbournelaisen rouvan kanssa ja saimme tietää mielenkiintoisia juttuja Australian toiseksi suurimmasta kaupungista.

Tämän päivän ajon perusteella Australia on hyvin vihreätä, joskin monin paikoin myös kuivuuden aiheuttamaa ruskeata näkyi paljon. Täällä maa oli melko tasaista, mutta jonkin verran mäkiäkin näkyi. Järviä ei täällä ollut, mutta leveät joet seurasivat toisiaan. Erilaisia kummallisia puita näkyi teiden varsilla, mutta tulkintamme mukaan suurin osa oli eukalyptuksia. 

Näimme monia erilaisia lintuja, mutta niiden tunnistaminen oli vaikeaa. Kakadut olivat helppoja, mutta muut eivät. Minna ilmoitti nähneensä kengurun, mutta ei sitten kuitenkaan ollut ihan varma, joten odotamme edelleen ensimmäistä vahvistettua kenguruhavaintoa. Näimme koalasta varoittavia liikennemerkkejä, mutta emme itse otusta. Tien ylitse oli rakennettu pitkiä kapeita ”riippusiltoja”, jotka oli tarkoitettu eläinten kulkua varten. Laitumilla oli varsin paljon lehmiä, mutta lampaita oli odotuksiin nähden vähän.

Majoittumisen jälkeen lähdimme käymään reilun kahden kilometrin päässä olevassa kaupassa kävellen, koska käveleminen on kivaa ja autossa ehtii aina istua. Reitti kulki pientaloasuinalueen halki. Talot olivat ihan kivan näköisiä ja ehkä yhtä suuria kuin keskimäärin Suomessa. Matkan varrella oli hyvin monenkirjavia kasveja, joista jotkut kukkivat ja niistä jotkut tuoksuivat erittäin voimakkaasti. Näimme jännän näköisiä erilaisia lintuja, joista osalla oli kovin erikoinen ja voimakas ääni. Kaikkein kovinta meteliä kuitenkin pitivät kaskaat, jotka houkuttelivat lajitovereita hämmästyttävän voimakkaalla sirityksellä. Kotimatkalla meitä piristi kevyt sade. Illan vietimme yöpaikassa nauttien parvekkeella illan miellyttävästä lämmöstä. Illan mittaan sade voimistui, mutta lämpötila pysyi korkeissa lukemissa.