14.10.2017 Brisbane

Yöllä Coffs Harbouria koetteli ukkosmyrsky, joka herätti meidätkin, mutta ei onneksi kovin pitkäksi aikaa. Aamulla sade jatkui, välillä voimakkaammin, välillä heikommin. Minna laittoi itselleen puuroa ja erinomaisen ystävällisesti minulle munia ja pekonia. Näin päivään lähtö oli oikein ravitseva. Olimme pakanneet ja lähtemässä viemään laukkuja autoon, kun vilkaisimme parvekkeelle. Sinne oli laskeutunut kaksi hyvin värikästä papukaijaa. Sateenkaarilorit olivat hyvin uteliaita eivätkä säikähtäneet edes Minnaa, vaikka hän meni vain puolen metrin päähän. Hän yritti tarjota linnuille siemeniä, mutta niistä ne eivät piitanneet.

Matka jatkui pohjoiseen, mutta ensimmäiset parikymmentä kilometriä menivät hitaasti hyvin voimakkaan sateen vuoksi. Paksuimmat pilvet väistyivät melko pian, jolloin pääsimme etenemään nopeusrajoitusten mukaisesti. Ajo sujui moottoritiellä oikein hyvin liikenteen ollessa melko väljää. Tietöitä oli yllättävän paljon, sillä tälle välille ollaan rakentamassa uutta isoa tietä. Maisemat olivat oikein miellyttäviä. Kaikkialla oli hyvin vihreätä eikä aiemmin nähtyjä ruskeita kuivia kohtia juurikaan näkynyt. Eräällä pellolla Minna näki loikoilevia kenguruita ja nyt ensimmäiset kengurut on todistetusti nähty, mutta kovasti toivon, että näemme niitä vielä loikkivina.

Vähän ennen Murwillumbahia poistuimme isolta tieltä ja lähdimme ajamaan luoteeseen päin. Pienemmillä teillä oli erittäin mukavaa ajaa. Kaikkialla oli erittäin vihreätä. Lisäksi täällä pohjoisempana ovat kevätpuut alkaneet kukkia. Erityisesti meitä ihastuttivat aivan mahtavan komeat violetin väriset jakaranda-puut. Niitä oli varsin paljon, mutta melkein jokaista piti osoittaa ja sanoa ”katso, miten komea jakaranda”. Niiden lisäksi matkaamme ilahduttivat yllättävän monet ja erilaiset värikkäät pensaat ja puut. Näimme tulipunaisia ja keltaisia puiden kukkia sekä syvän sinisiä ja valkoisia muita kukkia.

Puolenpäivän jälkeen saavuimme Wollumbin luonnonpuistoon, joka kuuluu Australian lauhkean vyöhykkeen edustaja Unescon maailmanperintölistalle. Teimme siellä kävelyn, joka äkkiä alkaneen kovan sadekuuron johdosta jäi toivottua lyhyemmäksi. Ehdimme kuitenkin ihmetellä miten monia erilaisia puita täällä kasvoi. Osa oli suuria ja jykeviä, toiset taas hyvin erikoisia ja ihmeellisiä. Näimme myös liaaneja ja nyt tiedän, että Tarzanin liaaneilla ratsastukset ovat täyttä huuhaata. Kuulimme hyvin jännittäviä lintujen ääniä, mutta ne eivät suostuneet tulemaan näytille.

Pian poistumisemme jälkeen sade jälleen loppui. Ajoimme puolisen tuntia pohjoiseen ja tulimme Springwoodin luonnonpuistoon, joka myös kuuluu Unesco-kokonaisuuteen. Teimme täällä toisen selkeästi pidemmän kävelykierroksen, jota sade ei häirinnyt. Myös täällä oli hyvin monia erilaisia puita, joiden kirjo todella ihmetytti. Linnut lauloivat jälleen voimakkaasti, mutta näimme ainoastaan villikalkkunan, joka sinänsä oli värikkäänä ja isona lintuna erittäin mielenkiintoisen näköinen. Päivän sateet olivat saaneet ilman kosteaksi ja noin 25 asteen lämpö hiosti meitä oikein mukavasti.

Päivän ajomatkasta oli jäljellä enää vajaan sadan kilometrin matka Brisbaneen. Päästyämme moottoritielle oli liikennettä niin, että kolme tai neljä kaistaa suuntaansa oli tasaisen täynnä aina kaupunkiin saakka. Ajoimme suoraan keskelle kaupunkia lähestymisen ollessa hyvin vaikuttava leveän pilvenpiirtäjärintaman tervehtiessä meitä. Puhelin kertoi minkä rakennusten välistä pääsimme tunkeutumaan keskustaan Minnan sormen seuratessa karttaa ja varmistaessa, että osasin ajaa oikein. Olimme sopivasti neljän ruuhkassa, mutta keskustassa eteneminen oli melko sujuvaa. Pääsimme puhelimen ilmoittamaan kohtaan, mutta huomasin heti, että emme olleet oikeassa paikassa. Olin ymmärtänyt hotellimme osoitteen jotenkin väärin ja nyt jouduimme etsimään hotellia pelkän nimen ja kadun perusteella. Minna kertoi kartasta missä Wickham Terrace, missä hotellimme piti olla, oli ja minä yritin päästä mutkikkaalle kadulle yksisuuntaisten katujen häiritessä etenemistä. Kiemuroita tuli runsaasti ja lopulta laitoin auton parkkiin ja lähdimme etsimään hotellia kävellen. Löysimme sen varsin helposti ja minua harmitti, että aivan lopussa tein yhden väärän käännöksen, minkä vuoksi emme päässeet autolla hotellin eteen.

Saimme kirjauduttua hotelliin ja paikan autotallista, minne oli sitten helppo ajaa, kun aasialaissyntyinen respan neiti antoi meille opaskartan. Auto jätettiin hotellin hyvin ahtaalle parkkipaikalle. Huoneen ikkunasta näkyi hienosti rintama Brisbanen korkeita rakennuksia. Emme tarvinneet pitkää lepoa vaan lähdimme katselemaan Brisbanea. Kuljimme mukavan vilkkailla kävelykaduilla ja vaikka miten lukuisat kaupat houkuttelivat puoleensa, pinnistelimme itsemme ja vältimme kiusauksen menemällä nauttimaan terassille virkistävän oluen ja piristävän kahvin. Oli erittäin mukavaa katsella ohi kulkevia australialaisia, jotka näyttivät olevan erittäin välittömiä ja hyvän tuulisia. Ihmiset ovat täällä pukeutuneet erittäin rennosti ja heidän koko olemus on rentoa. Heihin on hyvin helppoa saada kontakti ja kaikki tuntuvat olevan hyvällä mielellä. Itswekin olen jonkun kerran erehtynyt aloittamaan juttelun heidän kanssaan.

Hipsimme etsimään ruokapaikkaa ja aika nopeasti menimme suureen, pubin tapaiseen katsomaan heidän ruokatarjontaa. Minnalle löysi itselleen salaatin (hämmästyttävää!) minun valitessa buffalo wingisit. Tällä kertaa kummankaan ei tarvinnut valittaa valinnan epäonnistuneen. Ruokailun aikana alkoi sataa todella voimakkaasti ja se jatkui koko illan. Jouduimme siis ottamaan uuden kierroksen olutta, toivoen, että sade lakkaisi. Niin ei kuitenkaan tapahtunut, mutta kolmatta kierrosta ei tullut, vaan päätimme kävellä hotellille rankkasateesta huolimatta. Kävimme matkalla ostamassa aamiaista ja hotelille tulimme aivan läpimärkinä.