29.10.2017 Melbourne

Melbournessa oli hyvin aurinkoinen, mutta myös kovin tuulinen sunnuntai. Aurinko kuitenkin voitti, sillä tuuli ei pystynyt nujertamaan eteläisen pallonpuoliskon tunnetusti kuumaa paistetta, ja lämpötila nousi iltapäivän tunteina 30:n hujakoille. Auto jäi tänään hotellin parkkihalliin. Sunnuntain kunniaksi emme pitäneet kiirettä, mutta yhdeksältä olimme kuitenkin jo sortsit päällä ulkona. Molemmilla oli villatakit päällä, sillä lämpötila oli vielä 15 asteen tuntumassa, mutta nousi nopeasti hellelukemiin.

Kävelimme aluksi länteen Gertrude Streetiä ja ohitimme kaupungin ainoan maailman perintökohteen, Royal Exhibition rakennuksen. Se oli ihan komea 1800-luvulla rakennettu suuri pytinki. Siitä jatkoimme kiertäen etelään Melbournen varsinaiseen keskustaan monien korkeiden rakennusten keskelle. Liikenne oli kovin hiljaista niin kaduilla kuin jalkakäytävilläkin. Lähdimme kävelemään La Trobe -katua länteen katsellen samalla, milloin katua pitkin kulkeva raitiovaunu tulisi kohdallemme. Melbournen keskustan alueella raitiovaunut ovat ilmaisia. Keskustaa kiertää City Circle -raitiovaunu, jonka kyytiin nousimme. Linja on tarkoitettu erityisesti turisteille ja sisällä kuului ennen jokaista pysäkkiä pitkä kuulutus tulevan pysäkin läheisyydessä olevista paikoista.

Ajoimme City Circleä vajaan kierroksen, kunnes poistuimme raitiovaunusta Spencer Streetin pysäkillä. Kävelimme Collins Streetille, mistä löysimme avonaisen kahvilan. Minä yritin ostaa itselleni toastin, mutta ne olivat kaikki loppuneet, joten ostimme molemmille vain kahvit. Sitten alkoi päivän pitkä kävelyosuus, jonka toinen suoritti polvet korkealle kohoten ja toinen hieman ontuen.

Villatakit olivat siirtyneet reppuihin, kun pääsimme olympiapuistoon. Vuoden 1956 suorituspaikoista ei ilmeisesti ollut jäljellä kuin suuri uimastadion. Alueella on paljon uusia stadioneita, kuten Australia Openin päänäyttämö Rod Laver Arena. Siitä kiersimme Yarra-joen ylitse kuninkaalliseen puutarhaan, joka oli suuri ja erittäin mukava. Siellä kasvaa hyvin paljon erilaisia puita ja pensaita, joista monet olivat jo matkan aikana tulleet tutuiksi, mutta siellä oli myös aivan uusia ja hyvin jännittävän näköisiä puita ja kasveja. Ympäri kaupunkia kasvaa suuria puita, jotka ovat juuri nyt kukassa. Minun nenä menee tukkoon välittömästi, kun tulemme kyseisen puun läheisyyteen, mutta onneksi vaikutus ei kestä pitkään.

Puutarhasta kävelimme South Melbournen kaupunginosaan ja aloimme etsiä levähdyspaikkaa. Alueella oli lähinnä liike-elämän rakennuksia, joten jouduimme tyytymään kioskista ostettuun vesipulloon. Suunnistimme etelään ja saavuimme suureen Albert Parkiin, jonka läheisyydessä ajetaan alkuvuodesta Australian formula 1 -kisa. Onneksi nyt Bottakset ovat Meksikossa, joten meillä oli mukavan rauhallista kulkea suuren järven rantaa miellyttävässä lämmössä katsellen lammella uiskentelevia mustia joutsenia poikasineen.  Tuuli oli hyvin voimakas, mutta se ei laskenut lainkaan lämpötilaa. Saavuimme St. Kildan kaupunginosaan, jonka samanniminen ranta on varsin tunnettu. Viimein löytyi pubeja, joista valitsimme yhden oikein mukavan. Minna ei löytänyt mieleistä ruokaa suppealta ruokalistalta, mutta minä päätin koettaan terveellistä chilidogia pacific alen kera. Kuumassa koirassa olisi voinut olla enemmän ytyä, mutta se maistui joka tapauksessa oikein hyvältä.

Minna ei lähistön ravintoloista löytänyt mieleistä ruokaa, joten päätimme mennä katselemaan St. Kildan rantaa. Sieltä kiersimme hiljalleen Fitzroy Streetille, missä menimme ensimmäiseen kauppaan. Kilometrejä oli tullut jo 17, joten päätimme ajaa raitiovaunulla takaisin hotellille hetkeksi lepäämään. Täällä ei raitiovaunun tai muunkaan julkisen liikennevälineen matkaa voi maksaa käteisellä vaan sitä varten jouduimme hankkimaan myki-kortin. Korttiin ostimme päivälipun, jolla saa matkustaa päivän aikana miten paljon vain. Nousimme pysäkiltä raitiovaunu 3a:han, jonka kyydissä matkustimme melkein koko kaupungin halki lähelle Metropol-hotelliamme.

Lepäilimme hetken aikaa hotellilla, mutta aika pian lähdimme jälleen katselemaan kaupunkia. Nyt kun meillä on myki-kortit, niin minä haluan niitä myös käyttää. Minna mieluummin kävelisi, mutta suostui naama nyrpeänä nousemaan raitiovaunuun hotellin nurkalta. Poistuimme kivasta vempeleestä Federation Squaren pysäkillä ja ylitimme Yarra-joen hyvin voimakkaan, mutta edelleen mahtavan lämpimän tuulen sotkiessa hiuksiamme. Laskeuduimme joen rannalle, missä oli runsaasti ravintoloita. Valitsimme yhden, missä nautimme kahvin ja oluen lisäksi komeasta kaupunkimaisemasta. Seitsemän maissa palasimme St. Kilda Roadille, mistä pääsimme jälleen raitiovaunun kyytiin. Ajoimme melko täydessä vaunussa samalle St. Kildan pysäkille, mistä olimme muutama tunti sitten nousseet ensimmäisen kerran raitiovaunuun.

Kävelimme vajaan kahden kilometrin matkan St. Kildan aallonmurtajalle katsomaan pingviinejä. 

Joka ilta auringon laskettua pienet pingviinit uivat aallonmurtajalle koloihinsa koko päivän kestäneen merelle kalastelun jälkeen. Jouduimme odottelemaan melko pitkään, mutta lopulta pienet linnut uivat kivikon luokse ja nousivat koloihinsa yöpymään. Oli jo aika hämärää eikä meillä ollut kovin hyviä asemia, mutta näimme kuitenkin mukavasti pingviinien uintia ja tepastelua kivikossa. Nyt oli jo pakko vetää villatakki ylle, mutta tuuli oli vieläkin melko lämmin palatessamme pysäkille. Nyt Minnakin oli mielissään päästessään linjan 96 kyytiin. Myki-kortit vain lauloivat, kun taputimme niillä automaattia. Vaunu oli aivan täynnä ihmisiä ja se myös pysyi täytenä koko reilun puolen tunnin matkan aikana. Jäimme pois Parlamenttitalon kohdalla eikä jäljellä ollut kuin kilometrin matka hotellille, missä matkamittari näytti päivän saldoksi 23,5 kilometriä.