Minna ryntäsi
lenkille Coober Pedyn lähes viileään aamuun. Heti alkumatkasta hän kohtasi kaksi
aboriginaalia, jotka kysyivät kellon aikaa lenkkeilijältä, joita oli
kaupungissa tuskin nähty vuosiin. Minna huikkasi ajaksi puoli kuusi jatkaessaan
juoksuaan koko ajan. Paikalliset ehtivät kysyä myös, onko Jackie’ta näkynyt,
johon he saivat etääntyvältä kuntoilijalta kieltävän vastauksen. Kaupunki oli
vielä hyvin hiljainen Minnan tehdessä reilun kymmenen kilometrin lenkin. Hän
kohtasi vielä toistamiseen kaksi kulkijaa, jotka kommentoivat ohikulkijalle ”you’re
still running”. Jackie taisi olla vieläkin kadoksissa.
Adelaideen
oli pitkä matka, joten lähdimme ajomatkalle jo seitsemältä. Aamukahvi löytyi
Coober Pedyn keskustan kahvilasta, missä paikalliset olivat jo tähän aikaan
ystävällisiä ja puheliaita. Eiliset lämpötilat olivat enää muistoissa, sillä
tänään erämaassakin lämpö nousi parhaimmillaan vain 26 asteeseen sinisestä
taivaasta huolimatta. Meillä oli erämaa-ajoa jäljellä vain tämä aamupäivä. Vaikka
erämaassa on ollut aivan mahtavaa, siirryimme ihan mielellämme jo vehreämpiin
maisemiin. Tänään ympärillämme levittäytyi jälleen aivan tasainen ja hyvin
laaja erämaa. Tällä pätkällä oli osuuksia, joilla oli kaikkein vähiten
kasvillisuutta, mitä meidän reissulla on ympärillämme ollut. Joillakin pätkillä
kasvoi lukematon määrä noin puoli metriä korkeita pensaita, jotka näyttivät
valtavilta poron jäkäliltä. Teimme viimeisen erämaapysähdyksen Pimbassa käyden
roadhousessa kahvilla ja välipalalla. Jälleen kerran kohtasimme ystävällisiä ihmisiä
niin tiskin takana kuin salissakin. Pois lähtiessä näimme kolmen emun astelevan
lähellä maasta syötävää etsien, joten ei poliisi eilen minua turhaan opastanut.
Saavuimme
keskipäivän tuntumassa Port Augustaan, joka on pieni kaupunki rannikolla.
Kontrasti aikaisempien päivien asutuskeskuksiin oli valtava. Täällä oli autoja
ja liikennettä, joten piti jälleen keskittyä, mihin ajoi. Hyvin nopeasti
niukkakasvuiset maat muuttuivat viljapelloiksi sekä metsiksi. Molemmissa
maisemissa on puolensa, joten myös päivän loppumatkan meillä oli mukavaa
katsottavaa. Valtavan suurilla pelloilla kulki valtavia puimureita, jotka
olisivat niittäneet keskikokoisen suomalaispellon muutamalla ajolla. Täällä
kevät on vasta alkanut ja siitä huolimatta ensimmäistä satoa jo puidaan! Vasta tänään
näimme ensimmäiset lampaat Australiassa. Päättelimme, että lammastarhaus
keskittyy maan eteläisiin osiin.
Port Augustan
jälkeen rupesivat radioasemat kuulumaan ja noin tuntia ennen Adelaidea saimme
kuulumaan suosikkiasemamme Triple M:n. Autiomaassa radio kuului vain noin 20
kilometriä ennen ja jälkeen kylän, ja kylät olivat hyvin harvassa. Näin ollen suurimman
osan ajasta autossa oli hiljaista, mutta päässä soi ”Katso kenguru loikkaa..”.
Jos korvamadon sai jotenkin kadotettua, se tarttui takaisin, kun vieressä
sanottiin, että minun korvissa soi koko ajan ”Katso kenguru loikkaa…”. Harvat
radioasemat eivät tuoneet helpotusta korvamatoihin, koska paikallisista
countrykappaleista ei mikään jäänyt päässä soimaan, vaikka kuinka sitä toivoi.
Ohitimme
pieniä rannikkokaupunkeja ajaen A1-tietä etelään. Saavuimme Adelaideen sopivasti
iltaruuhkassa. Sisääntuloväylällä oli hyvin paljon menijöitä, mutta siitä
huolimatta liikenne soljui yllättävän sujuvasti. Minä olisin luottanut Minnan
kartanlukuun, mutta Minna ei, joten laitoimme puhelimen vahvistamaan hänen
päätöksiään. Löysimme ilman harhaan ajoja hotellin kulmille, mutta jouduimme
tekemään kierroksen keskustan kautta, koska käyttämältämme kadulta ei saanut
kääntyä hotellin pihalle. Adelaide Royal Coach Hotel on ihan mukava, mutta
melko tavallinen hotelli.
Lähdimme
katselemaan noin 1,2 miljoonan asukkaan Adelaidea. Se ei vaikuttanut niin
suurelta vaan saimme siitä lähes pikkukaupunkivaikutelman. Kaupat olivat jo
menossa kiinni, mutta se ei meitä häirinnyt, koska meille on ohjelmaan huomiseksi
varattu ostosaikaa. Kuljimme miellyttävällä kävelykadulla ja löysimme kelvollisen
ravintolan, missä söimme myöhäisen päivällisen. Kiertelimme jonkin aikaa
keskustassa, mutta päätimme palata hotellille melko aikaisin. Minä olin
useammasta aikaisesta herätyksestä väsynyt ja menin nukkumaan tavallista
aikaisemmin.
Australiassa
on melkein jokaisella osavaltiolla oma aika. New South Walesissa on aikaero
Suomeen kahdeksan tuntia. Queenlandissa, joka on suoraan New South Walesin
pohjoispuolella, kello on tunnin vähemmän kuin NSW:ssä. Pohjois-Territoriossa
aikaa vähennettiin jälleen tunti, mutta kun saavuimme South Australiaan, sitä
lisättiin puoli tuntia. Kummallista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti