Tämän päivän
olimme varanneet ostospäiväksi, joten tilasimme eilistä viileämmän päivän.
Mukavan viileyden lisäksi hankimme iltapäiväksi muutaman virkistävän
sadekuuron. Australiassa lämpötilat ja sää muuttuvat hyvin nopeasti, mutta
onneksi tällä kertaa toivomustemme mukaisesti.
Emme
kiirehtineet kaupungille lähdössä, mutta ennen yhdeksää astuimme melko
vilakkaan Melbournen aamuun. Heti alkuun pysähdyimme kolumbialaiseen kahvilaan,
missä aamukahvien lisäksi minä söin hieman erikoisen eteläamerikkalaisen
paahtoleivän. Kaupat eivät olleet vielä auki, joten käytimme ajan mukavaan
kävelyyn. Kiertelimme keskustassa ja sen liepeillä pyrkien kulkemaan katuja,
joilla emme aiemmin olleet käyneet. Niitä löytyikin helposti ja katseltavaa
riitti. Hiljalleen melko hiljaiset jalkakäytävät alkoivat täyttyä kulkijoista
ja kaupatkin alkoivat aueta. Minun ostospäivä meni pilalle jo ennen yhtätoista,
kun sain tehtyä kaikki ostokseni yhdessä ainoassa kaupassa. Minna ei ollut
paljon onnekkaampi, mutta hän sai kuitenkin venytettyä ostosvimmaansa muutamaan
kauppaan.
Purin suruani
Melbournen kaduille, joita kiertelimme käyden muun muassa lännessä olevalla Docklandsin
alueella. Aivan pelkkää kävelyä ei päivämme sentään ollut vaan kävimme myös
syömässä salaatin sekä perulaiset kanan siivet. Kulkiessamme olemme pyrkineet
pitämään matalaa profiilia, mutta siitä huolimatta äkkiä meidän seuraamme
ilmestyi kaksi suomalaista, jotka olivat kuulleet meidän puhuvan suomea. Toinen
mies myi ja rakensi Melbournen alueella saunoja ja toinen oli vasta saapunut
maahan ja etsi töitä, joskin tuntui, ettei hänellä ollut kovin suurta kiirettä
löytää sellaista. Lyhyehkön keskustelutuokion jälkeen tiemme erosivat.
Me
suuntasimme Yarra-joen rannalle ja ostimme meille liput jokiajelulle. Pieni
vesisade oli juuri hiipumassa, mutta sade näytti lamaannuttaneen lipunmyyjän,
sillä hän tarjosi meille lippuja huomiseksi, koska ei uskonut meidän haluavan
menevän ajelulle tänään. Me sovimme keskenään suomeksi, että ostamme liput
seuraavalle ajelulle, mutta emme olleet tarpeeksi nopeita, sillä nuori mies
alensi sitä ennen lippujen hintaa viidellä dollarilla. Ennen kuin heppu ehtisi
tehdä jotain vielä hätäisempää, ostimme paikat jokiajelulle 18 dollarilla.
Melko iso jokilaiva tuli laituriin ja sieltä poistui puolenkymmentä
matkustajaa. Me menimme saman tien sisälle, vaikka tiesimme lautan lähtevän
vasta puolen tunnin kuluttua. Olimme 27 minuuttia lautassa kahdestaan, mutta
sitten toiveet yksityisajelusta haihtuivat muutaman perheen noustessa laivaan.
Laiva ajoi
puoli tuntia Yarra-jokea itään ja tuli sieltä saman ajan takaisin. Mennessä
melko jouheva mies kertoi joen varren rakennusten ja siltojen historiasta
kiinnostavia tarinoita. Harmiksemme laiva ei mennyt ollenkaan itään
keskustasta, koska siellä sillat olivat liian matalia. Joella kulki runsaasti
kilpasoutuveneitä, joskin soutajat olivat koululaisia, mutta mahdollisesti
tulevia maansa soutumestareita. Jokiajelu oli ihan kiinnostava, mutta minulle se
oli pienoinen pettymys.
Säästä oli
tullut epävakainen, joten päätimme suunnata hotellille. Matkalla minä pysähdyin
Elephant and Wheelbarreliin, joka oli oikein mukava englantilaistyyppinen pub.
Minna käytti tämän ajan hyödyllisemmin käyden muutamassa kaupassa. Jouduimme
virittelemään sadevaatteita yllemme, kun kävelimme hotellille. Sade oli
kuitenkin kevyttä emmekä kastuneet oikeastaan ollenkaan. Söimme soppaa ja
lepäilimme päivän kääntyessä illaksi.
Minua alkoi
vielä polttaa vieressä oleva suurkaupunki, mutta Minna pystyi sammuttamaan oman
palonsa lähteä sitä vielä katselemaan. Minä en ollut yhtä hyvä vaan jouduin
vielä lähtemään illan selkään Victorian pääkaupunkiin. Kävelin keskustassa kiertäen
ja katsellen. Sitten päätin mennä The Imperial -pubiin ja valitsin tiskiltä 12
dollarin (normihinta Melbournessa) Wild Yak -alen. Pubissa ei maanantai-illasta
huolimatta tai siitä johtuen ollut paljoakaan asiakkaita. Televisiosta tuli
amerikkalaista jalkapalloa, jota katselin maistuvaa oluttani siemaillen. Ketään
tuttua ei pubissa ollut, joten päätin lähteä takaisin hotellille. Ulkona satoi,
mutta en antanut sen häiritä itseäni. Sade kuitenkin päätti häiritä minua,
sillä vettä tuli taivaan täydeltä ja kadut lainehtivat. Sadetakki suojeli
kallisarvoista yläpäätäni, mutta vyötäröstä alaspäin jo aivan märkä saapuessani
hotellille. Jos jotain kiinnostaa, niin sade alkoi olla lopuillaan, kun pääsin Brunswick
Streetillä sijaitsevan hotellimme ovelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti