12.10.2017 Sydney

Tänään meillä oli rantapäivä. Oikeasti!

Rauta oli kevyttä, kun Minna aloitti seitsemältä kuntosaliurakkansa keskittyen tänään erityisesti selkälihaksiin. Minä otin aamun huomattavasti rauhallisemmin heräten ilman kiirettä ja hosumista. Minna söi aamiaiseksi jälleen puuroa. Puoli yhdeksältä olimme molemmat valmiita ja kävelimme York Streetiä pari korttelia etelään ja pysähdyimme aamiaispaikkaan. Minna otti kahvin ja minä oikein mukavan sekä täyttävän toastin. Nyt molemmat olivat valmiita rantapäivään. Kävelimme vielä hieman pilvisessä, mutta jo lämpimässä aamussa Circular Quay’iin, mistä lähti lautat ympäri Sydneyn lahtea.

Menimme laiturille kolme, mistä tiesimme lautan lähtevän Manlyyn. Lippuja meidän ei tarvinnut ostaa, sillä meillä oli Opal-kortit, joilla pääsee kaikkiin Sydneyn julkisiin kulkuneuvoihin. Meidän ei tarvinnut kuin koskettaa kortilla portin pylvästä ja noin seitsemän dollarin maksu veloitettiin kortilta. Kätevää. Kymmenen minuutin odottelun jälkeen vihreä lautta ajoi paikalle ja tulijoiden poistuttua pääsimme muutaman kymmenen muun matkustajan kanssa lautalle. Reitti kulki Harbour Bridgen ja Oopperatalon välistä, jolloin meillä oli jälleen mahtavat näköalat näihin merkittäviin rakennelmiin. Taivaalta olivat viimeisetkin pilvet haihtuneet ja lopun päivää paistoi aurinko lämpötilan killuessa 29 asteen hulppeilla. Suojasimme ihomme hyvin, joten oli erittäin leppoisaa istua laivan penkillä auringon helliessä hipiää, kun ympärillä oli kaunis sininen meri. Merenlahti oli leveä, mutta molemmilla puolilla oli lähes yhtäjaksoisesti rakennuksia. Vieressämme oli kolme vanhempaa miestä ja Minna antautui juttelemaan heidän kanssaan. He olivat kroatialaisia, joskin yksi heistä oli asunut Sydneyssä pitkiä aikoja. Hän kertoi meille minne kannattaa mennä Manlyssa sekä Sydneyssä ja otimme neuvot vastaan.

40 minuutin merimatkan jälkeen saavuimme Manlyyn, joka on tunnettu rantakaupunki. 

Kävelimme leppoisan mukavan kävelykadun toiseen päähän, missä on hyvin tunnettu Manly Beach. Se olikin erittäin komea kultaisen hiekan päällystämä ainakin kilometrin pituinen uimaranta. Otimme kengät jalasta ja kävelimme Tyynessä Valtameressä koko rannan päästä päähän. Vesi ei ollut kovin lämmintä, mutta olisin mennyt heti uimaan, jos olisin hoksannut ottaa uimahousut mukaan. Nyt oli pakko tyytyä kävelemään rantahiekassa ja antaa aaltojen lyödä polviin saakka. Uimareita oli jonkin verran, mutta huomattavasti enemmän oli surffaajia, joista muutamat ratsastivat noin metrin korkuisilla aalloilla taitavasti pitkiä matkoja. Harmittelimme Minnan kanssa, ettei surffilautoja ollut vuokrattavana, sillä olisimme mielellään näyttäneet miten suomalaiset surffaavat! Sen sijaan istuskelimme lämpimällä hiekalla, annoimme auringon kuivata meriveden jaloistamme ja katselimme rannan vilkasta menoa kokonaisuudesta valtavasti nauttien.

Kävimme rannan tuntumassa olevassa rantabaarissa juomassa virkistävän oluen ja piristävän kahvin. Sitten hiippailimme takaisin satamaan ja odotettuamme kymmenisen minuuttia nousimme Sydneyhyn palaavaan lauttaan. Menimme istumaan laivan perään, mistä oli erinomaiset näkymät molemmille puolille. Nyt lähettyvillä ei ollut ihmisiä, joten Minna joutui juttelemaan vain minun kanssani. Circular Quayssa löysimme helposti bussipysäkit ja sieltä bussin numero 333. Valkoisella Opal-kortilla saimme maksettua kätevästi bussimatkankin napsauttamalla korttia lukijaan sekä noustessa linja-autoon että poistuessa sieltä. Istuimme haitaribussissa sen ajaessa keskustan halki suunnaten sitten itään. Matkamme päättyi maailman yhden kuuluisimman uimarannan eteläpäätyyn. Nousimme bussista ja palmujen katveesta siirryttyämme, eteemme avautui uskomattoman komea puolikuun muotoinen kultainen Bondi Beach. Laskeuduimme alas ja toistimme Manly Beachin toiminnat, joskin emme haikailleet surffaamaan, koska täällä aallot olivat liian mitättömiä meille. Varttitunnin nilkkoja virkistävän kävelyn jälkeen istuskelimme hiekalla hiuksieni hulmuessa voimakkaassa tuulessa. Rannalla oli paljon ihmisiä ja oli mukava seurata uijia, harvoja surffaajia sekä etenkin lasten telmintää veden rajassa. Vaikka tuuli oli hyvin voimakas, oli se niin lämmintä, ettei sitä juuri huomannutkaan.

Siirryimme muutaman sadan metrin päähän rannasta ja söimme päivän pääaterian. Minna otti erinomaisen salaatin, missä oli maistuvaa quinoa ja vaaleata kalaa. Minä nautin yllättävän maistuvasta chiapattasta. Sitten lähdimme päivän kävelyetapille. Lähes 12 kilometrin taipale Bondi Beachilta hotellille kesti vähän yli kaksi tuntia, mutta oli oikein mukava. Välillä tosin oli tylsä pätkä ison kadun viertä, mutta suurimmaksi osaksi kuljimme Sydneyn esikaupunkien vaihtelevissa maisemissa. Aluksi ohitimme pelkästään kivan näköisiä asuinrakennuksia, mutta hiljalleen tuli kerrostalojen ja kauppojen värittämiä alueita. Joissain vaiheessa kuljimme hieman epämääräisemmän alueen halki, mutta kovaa huutoa pelottavampia tapahtumia emme kokeneet. Lopussa oli tietenkin keskustan jo tutuksi käyneet pilvenpiirtäjät.

Kävimme hotellilla viemässä pyykit 21. kerroksessa sijaitsevaan pesukoneeseen. Niiden valmistumista odotellessa Minna näytti minulle miten selkälihaksia vahvistetaan. Ohjeiden mukaisesti harjoitin selkääni, joten todennäköisesti huomenna minulla on jalkojen lisäksi myös selkä kipeä.

Saimme pestyä ja kuivattua pyykit, joten pääsimme jatkamaan iltaa huolettomasti. Tämä oli viimeinen ilta Sydneyssä tähän hätään, joten lähdimme vielä katselemaan the Rocks aluetta, kun iltakin oli niin mukavan lämmin. Pidin sortsit jalassa, kuten olin itselleni luvannut eikä lämpimässä illassa paleltanut lainkaan. Pysähdyimme lyhyen kävelyn jälkeen oikein mukavaan pubiin, missä Minna osti minulle jo Suomessa velkaa jääneen oluen ottaen itselleen viinilasillisen. Tämä pub oli melko iso ja hiljainen, mutta seuraava, Phillip’s Foot, oli pienempi, intiimimpi ja sopivan täynnä asiakkaita. Otin oikein maistuvan australialaisen india pale alen ja juttelimme keskenämme menneestä sekä tulevista päivistä erinomaisen kotoisassa pubissa. Lämpömittari näytti 20 astetta, kun kävelimme hotelli nukkumaan.