8.10.2017 Hong Kong

Lauantaina lentomatka kohti Hong Kongia alkoi Helsinki-Vantaan kentältä noin vartin yli viisi päivällä, mikä tarkoitti, että lähdimme hieman etuajassa. Jostain syystä Finnair sijoitti Minnan ja minut istumaan peräkkäin, vaikka liput oli hankittu yhtä aikaa. Kai tämä on jonkinlainen yritys saada ihmisiä maksamaan paikan varaamisesta. Suuri kone oli lähestulkoon täysi, mutta Minnan viereen ei kukaan uskaltautunut mennä. Olimme olleet puolisen tuntia ilmassa, kun arvelin, ettei mukaan tule enää uusia matkustajia ja vaihdoin paikkaa kahden ison miehen välistä Minnan ja käytävän väliin.

Yhdeksän ja puolen tunnin lento sujui yllättävän nopeasti. Juttelimme Minnan kanssa muutaman tunnin syöden välillä lentokonepäivällisen. Kun valoja himmennettiin merkiksi hiljaisuudesta, aloimme mekin nukkua. Nukkuminen oli aika vahvasti ilmaistu neljän tunnin nuokkumisesta, minkä lähellä oleva vauva katkaisi itkullaan aika tasaisesti tunnin välein. Airbus laskeutui Hong Kongin kansainväliselle kentälle kahdeksan aikoihin paikallista aamua vartin etuajassa. Kello oli Suomessa kolme aamulla, kun kuljimme valtavan pitkää käytävää kohti passintarkastusta. Kummankaan pääsyä ei evätty vaan siirryimme ongelmitta Kiinaan. Matkalaukkujen kanssa kävelimme valtaisan lentokentän toiseen terminaaliin etsimään paikkaa, mihin saisimme jättää matkalaukut säilytykseen. Säilytys oli kolmannella tasolla ja kun nousimme terminaali kakkosen kolmanteen kerrokseen, kertoi opaskartta, että Level 3 sijaitsee alakerrassa ja kolmas kerros onkin Level 7! Lopulta oikea paikka löytyi ja saimme jätettyä matkalaukut säilytykseen melko kalliilla hinnalla.

Reppujen kanssa kävelimme opasteiden mukaisesti Airport Express -junalle. Minna kävi ostamassa meille molemmille hieman yli kymmenen euron liput Kowlooniin. Juna tuli lyhyen odottelun jälkeen ja matkasimme melko tyhjässä vaunussa parissa kymmenessä minuutissa Hong Kongin saaren pohjoispuolella olevalle Kowloonin alueelle. Pääsisimme hotelliin vasta kahdelta, joten emme matkustaneet suoraan Hong Kongiin vaan päätimme ensin kierrellä Kowloonissa. Nousimme Kowloonin asemalta ylös mahtavan mukavaan 29 asteen poutapilviseen päivään. Ympärillämme oli yli kymmenen hyvin korkeata rakennusta. Lähdimme katselemaan ympäristöä ja yritimme päästä lähemmäksi merta. Olimme kuitenkin jonkinlaisella varakkaiden asuinalueella, mistä ei kävellen päässyt lainkaan pois. Meidän piti palata asemalle ja poistua hämmästyttävän pitkän ja mutkikkaan kävelyn kautta pois asemalta ja sitä ympäröivästä ostoskeskuksesta.

Pääsimme lopulta oikeaan Kowlooniin, joka on vähän Hong Kongin köyhempi veli (tai sisko). Kiersimme ja katselimme Kowloonia yli kaksi tuntia ilman karttaa kääntyen kadunkulmasta siihen suuntaan, joka viehätti meitä eniten. Alue oli varsin värikästä ja siellä oli oikein jännittävää kävellä. Väkeä oli kaikkialla paljon, mutta turisteja oli hyvin vähän. Minut jotenkin tunnistettiin turistiksi ja tuon tuostakin minulle yritettiin tunkea kortti, jossa mainostettiin pukuja. Minä olin kuitenkin tyytyväinen t-paitaan ja sortseihin. Kaksi tuntia kävelyä lähes 30 asteen helteessä alkoi olla täynnä ennen kuin löysimme ensimmäisen ravintolan, missä tarjottiin olutta ilman ruokailua. Tsing Tao -olut oli pettymys, mutta kukisti kuitenkin janoa pienemmäksi. Rantabulevardi oli suljettu kokonaan jonkun pyöräkilpailun vuoksi, mutta se ei meidän kulkua juurikaan häirinnyt.

Kello oli noin puoli yksi, kun saavuimme Star Ferries -satamaan. Yhtiö on kuljettanut Manner-Kiinan ja Hong Kongin välillä ihmisiä jo toista sataa vuotta ja nyt se sai kunnian kuljettaa myös Minnan ja minut Hong Kongin saarelle. Saaren mahtavan korkeat ja lukuisat pilvenpiirtäjät näkyivät aivan mahtavasti laivasta lähestyessämme saarta, joskin meidän paikan valinta epäonnistui pahasti. Matka ei ollut pitkä, mutta ei ollut hintakaan, mikä oli noin 40 meidän senttiä matkustajalta.

Hong Kongissa on suurin osa rakennuksista uusia, korkeita ja moderneja. Me kävelimme satamasta itään tähtäimessä päästä hotellille katsellen oikealla ja vasemmalla olevia korkeita rakennuksia ja joka puolella poukkoilevia kulkijoita. Autot ovat täällä katujen valtiaita eikä tietä lähdetä ylittämään, jos kaukanakin näkyi lähestyvä auto. Jotkut huligaanit uskaltautuvat haastamaan autoja, jolloin kuittina on kiihdytys ja torven soitto. Jalankulkijat odottavat hyvin kiltisti liikennevaloissa, mikä lienee opittu kantapään kautta. Hieman ennen kahta pääsimme Harbourview-hotelliin. Respassa nuori mies mumisi hyvin epäselvästi englantia, mutta siitä huolimatta saimme asiat järjestykseen. Kymmenennestä kerroksesta oli erittäin komeat näkymät Victoria Harbouriin sekä sen takana sijaitsevaan Kowlooniin.

Lepäsimme noin tunnin yrittäen lieventää väsymystä ja se onnistuikin aika hyvin, joskin uni ei kovin tasaista ollut. Sitten oli aika lähteä katsomaan tarkemmin Hong Kongia. Kävelimme pohjoiseen ja ensimmäisenä halusimme mennä syömään. Saimme yllättävän nopeasti valittua ravintolan. Ruokien tilaaminen onnistui hyvin, kuten minun oluenkin, mutta sitten Minna tilasi vettä! Hän halusi kuplia mukaan, mutta niitä ei ollut tarjolla. Kehnosti englantia taitanut tarjoilija tarjosi tavallista pullovettä, mutta Minna ei sitä ymmärtänyt, ja hän jätti kokonaan juoman tilaamatta tyytyen vihreään teehen, jota tuotiin aina lisää, kun kuppi tyhjeni. Tarjoilijakunta päätteli Minnan pahastuneen kivennäisveden puutteesta ja kohta näin miten nuori tarjoilijarukka juoksi kadulta sisään kaupasta hakemansa kivennäisvesipullon kanssa ja tuli esittelemään sitä vaativalle eurooppalaiselle asiakkaalleen, joka murahtaen tyytyi tarjottuun puolentoista litran pulloon.

Minna tilasi ja sai oikein maistuvan chilikana-aterian. Minä tilasin kevätkääryleitä alkupalaksi ja paistelun nuudeliannoksen lihalla pääruoaksi. Se ei ollut onnistunut valinta, mutta söin sitä kuitenkin kylläiseksi asti. Olin ehtinyt unohtaa, miten puikoilla syötiin, vaikka Japanissa olin kehittynyt jo aika taitavaksi. Nyt touhuni oli niin alkeellista, että lähellä ollut tarjoilija rupesi nauramaan ja joutuin poistumaan sermin taakse rauhoittumaan. Jonkin ajan kuluttua hän tuli pöydän luokse pystymättä olemaan totisena ja ojensi minulle asetilla haarukan. Minna ei ollut ennen syönyt puikoilla eikä hän osannut tekniikkaa ollenkaan. Siitä huolimatta hän sai syötyä ruokansa puikoilla, eikä tarjoilijan tarvinnut poistua paikalta tirskumaan.

Kylläisinä kuljimme Hong Kongin kaduilla ilman tarkempaa suunnitelmaa ja katselimme hyvin kiinnostuneina ympärillemme. Ihmisiä oli aivan valtavasti. Niitä riitti jokaiselle kadulle ja kujalle. Tällainen väenpaljous alkaisi varmasti ahdistaa, jos ruuhka olisi ainaista, mutta näin harvoin koettuna se oli jännittävää ja mielenkiintoista. Hämmästelimme miten paljon täällä oli ostoskeskuksia, jotka kaikki olivat toinen toistaan hienompia. Emme tosin käyneet yhdessäkään vaan mieluummin katselimme kadunvarsien kojuja, missä oli myynnissä kaikkea mahdollista kokonaisista nyljetyistä kanoista kalanpäihin.

Kuuden jälkeen ajoimme metrolla muutaman aseman välin Kowloonin puolella, joten näin sain kokeiltua Hong Kongin metroakin. Päästyämme mantereen puolelle oli taivas jo pimentynyt yöksi. Täälläkin oli valtavasti ihmisiä, mutta onnistuimme kulkemaan hiljalleen Star Ferriesin satamaan. Ajoimme uudestaan lautalla Hong Kongiin ja nyt oli todella komeata katsella saaren lukuisten pilvenpiirtäjien valoloistoa. Näin iltaisin lauttamaksu oli neljä senttiä päivän hintaa kalliimpi.

Päätimme hieman kiertää ja sitten palata aikaisin hotellille lepäämään. Tämä kaupunki on todella hankala jalankulkijoille, koska jalkakäytäviä ei ole läheskään jokaisen kadun varressa. Niiden sijaan kulkee teiden yläpuolelle nostettuja betonikulkureittejä, jotka yleensä vievät kulkijat johonkin lukuisista ostoskeskuksista. Meidän suunnistus epäonnistui täydellisesti, sillä aina kun selvitimme minne meidän piti suunnata, jouduimme ostoskeskukseen tai kiertämään vilkkaita teitä hämmentävien käytävien kautta, ja olimme jälleen aivan ymmällä missä olimme. Yli tunnin aikana kiersimme ison ympyrän ja päädyimme takaisin melkein mistä olimme lähteneetkin. Silloin kyllästyimme ja otimme taksin, jonka kuljettaja oli veltoin ja välinpitämättömin taksikuljettaja ikinä. Häntä ei kiinnostanut pätkääkään tulemmeko kyytiin, mutta kun nousimme omatoimisesti vanhaan Toyota  Crowniin, hän lähti liikkeelle. Oli suoranainen ihme, että hän ymmärsi meidän monesti toistaman hotellimme nimen ja vielä osasi perille ensimmäisellä yrittämällä. Vajaan kolmen euron maksun hän otti vastaan, mutta kiitosta ei kuulunut.

Päivä oli oikein mahtava, mutta olimme myös kovin väsyneitä päästyämme hotellille. Olimme kävelleet hyvin pitkästi, mutta tarkkaa mittaa emme tiedä, koska toinen meistä jätti askelmittarin matkalaukkuun mittaamaan laukun kulkua lentokentällä. Minna meni nukkumaan aika pian yhdeksän jälkeen. Minä kirjoittelin päivän tapahtumia katsellen toistuvasti Victoria Harbourin ylitse Kowloonin komeasti valaistuja pilvenpiirtäjiä.