Otimme aamiaisen huoneeseen myös tänään, mutta tuntia
myöhemmin. Valmistautuminen poistumiseen tapahtui kiireettömästi, mutta puoli
yhdeltätoista maksoimme laskun ja lähdimme ihan hyväksi osoittautuneesta
hotellista. Sää oli muuttunut eilisaamusta radikaalista. Lämpötila oli 16
astetta ja sellaisena se pysyi koko päivän. Kunnolla ei satanut koko päivänä,
mutta lähes koko ajan taivaalta valui hyvin ohutta, mutta ikävää tihkua.
Kävelimme ensin asemalle, minkä alakertaan jätimme
matkalaukun hoitoon. Juuri matkalaukkumme kokoiseen lokeroon piti itse syöttää
mekaanisesti koodi ja kun pudotimme hankkimamme poletin koloon, lokeron ovi
lukkiutui. Tämän meille opasti tukeva täti, jolta ostimme poletin. Minä kerroin
valitsemani koodin Seijalle, jolloin täti hyssytteli, että älä sano koodia noin
voimakkaalla äänellä. Kuinkahan monta suomen kielen taitoista pitkäkyntistä
lokeroiden luona luuraa?
Olin yrittänyt katsella jotain sisätekemistä sateen varalle,
mutta mitään riittävän mielenkiintoista en ollut löytänyt. Meitä ei
kiinnostanut mennä museoon, missä ei ymmärtäisi edes nimiä saati sitten
pitempiä tekstejä. Kauppojakin oli melko vaatimattomasti eivätkä ne meitä jaksa
kiinnostaa juuri koskaan. Niinpä vaihtoehdoksi jäi mukava kävely. Hieman
harmitti, että olimme kiertäneet edellisinä päivinä jo kaikki enemmän
mielenkiintoiset paikat.
Niinpä lähdimme verkkaisesti kävelemään Kiovan jo aika
tuttua keskustaa. Pyrimme valitsemaan uusia teitä, mutta usein tulimme
kadunkulmauksiin, jotka olivat meille jo ainakin kerran käytyjä. Harmaassa
päivässä komeat rakennukset näyttivät huomattavasti tylsemmiltä kuin hehkuvassa
helteessä. Mukavan näköinen kaupunki silti oli. Liikenne täällä on aika
hektistä, eikä katua kannata lähteä ylittämään kuin suojatien kohdalla. Siellä
jalankulkijoita kunnioitetaan varsin hyvin, mutta ei aivan niin hienosti kuin
Minskissä. Täälläkin on paljon uusia ja aivan liian suuria autoja, mutta mukaan
mahtuu enemmän vanhoja ja kuluneita kärryjä kuin Minskissä. Linja-autot ovat
sen sijaan hyvin vanhoja ja kuluneita. Metro oli aivan yhtä kovaääninen ja
huonokuntoinen kuin Minskin vastaava.
Bessarabian aukion kauppahallissa oli myytävänä lähes
kaikkea mahdollista syötävää. Lihatiski olisi saanut täyssuoran surullisia
Oiva-ilmeitä, mutta täällä kauppa kävi aivan ongelmitta. Kovasti meillekin
yritettiin tarjota ostettavaa, mutta jätimme vielä tuliaiset hankkimatta. Dnepr-joen
mutkan kukkulalla oli hillittömän suuri kaari, jonka alla oli jonkun kahakan
muistomerkki. Se ei kovin kaunis ollut, mutta varmaan nostattaa taisteluhenkeä.
On muuten vaikea uskoa, että olemme sotaakäyvässä maassa. Taistelujen ääni ei
Kiovaan saakka kantaudu eikä missään näy meneillään oleva sota. Television
uutisissa näytettiin rintamalinjan animaatio, mutta sen enempää sielläkään ei
uutiskuvia tullut.
Laskeuduimme Dneprin rannan tuntumaan. Sieltä olisi ollut
oikein mukava mennä jokiristeilylle, mutta sumun vuoksi näkymät olisivat olleet
mitättömät, joten jatkoimme Podilin kaupunginosaan. Se oli tänäänkin kivan
näköistä seutua ja näimme uusia rakennuksia, koska vaihdoimme kulkureitin.
Suuntasimme hiljalleen kohti asemaa ilman mitään kiirettä. Vasta vähän ennen
asemaa menimme ravintolaan syömään voileivät. Sitten luovutimme ja kävimme
aseman alakerrasta hakemassa matkalaukun. Vaihdoimme aseman toiselle puolelle,
mistä lähti bussi lentokentälle. Tällä kertaa meillä ei ollut mitään ongelmia
bussin valinnassa tai maksamisessa, joten olemme menossa parempaan suuntaan.
Lentomme lähti Kiovan toiselta, paljon suuremmalta, kentältä. Sinne matka kesti
vajaan tunnin, josta suurin osa kulki vilkkaassa keskustassa. Ylitettyämme
valtavan leveän Dneprin kiihtyi vauhti moottoritien ansiosta.
Ensimmäistä kertaa kohtasin lentokentällä laukkujen
läpivaisun heti sisäänkäynnin kohdalla. Check-in pystyi tekemään automaatilla
ja se sujui yllättävän vaivattomasti, kuten myös matkalaukun jättö. Meillä oli
lennon lähtöön yli kolme tuntia. Se sujui tarinaa kirjoittaen, salaattia syöden
ja olutta juoden. Boryspilin kenttä on sitä toista Kiovan kenttää huomattavasti
suurempi, mutta kovin paljon ravintoloita tai kauppoja ei ole. Tosin meille
riitti yksi ravintola, missä saatiin käytettyä viimeiset hryvnit. Tässä maassa
kirjaimet olivat aivan yhtä hankalia kuin pohjoisessa naapurissa. Toiminta
täällä oli kuitenkin astetta Valko-Venäjää helpompaa, koska useammassa paikassa
oli tarjolla meidän kirjaimia sekä englannin kielisiä tekstejä, kuten
ruokalistoja.
UIA:n eli Ukrainan kansainvälisen lentoyhtiön lento Kiovasta
Chisinauhun kesti 55 minuuttia, missä ajassa meille ehdittiin tarjota lasi
vettä. Lennossa tai sen järjestelyissä ei ollut mitään moittimista. Chisinaun
kenttä oli aika pieni eikä kovin vilkas näin illalla. Silti ihmettelin, kun
näin jonkun kaverin pyöräilevän lentokoneiden välissä. Sitä en ole muualla
nähnyt. Passin tarkastuksesta Seija pääsi helposti, mutta minulta virkailija
rupesi tenttaamaan, miksi olin täällä, missä hotellissa asun ja minne täältä
menen. Sain kyselystä täydet pisteet ja pääsin Moldovaan.
Taksin hankkiminen oli jälleen oma seikkailunsa. Menimme
ulos etsimään taksijonoa, mutta siellä oli vain suuri epäjärjestys. Seija meni
takaisin sisälle kysymään neuvoa taksitoimistosta. Sillä välillä minä sain jo
hyviä tarjouksia epämääräisen näköisiltä suhareilta. Seija palasi pelastamaan minut
ja kehotti tulemaan takaisin sisälle. Taksitoimiston nainen oli neuvonut
odottamaan keltatakkista miestä, joka veisi meidät taksille. Saimme edelleen
tarjouksia 200 leita keskustaan, mutta Seija näytti seinällä olevaa hinnastoa,
joka näytti 100 lietä, jolloin isomahaiset taksikuskit lähtivät pois. Lopulta
keltatakki tuli ja vei meidät taksille, joka nosti laukun kyytiin ja kehotti
meidät takapenkille. Sitten ajettiin pimenevän Chisinaun keskustan läpi turhia
aikailematta. Kaistan vaihto oli vähintäänkin sujuvaa eikä risteyksissä turhaan
odoteltu. Turvavyöt eivät toimineet mutta noin 20 minuutin päästä olimme City
Park Hotelin edessä vahingoittumattomina. Hinta oli se 100 rahaa, johon lisäsin
nuorelle miehelle pienen tipin nopeasta ajosta.
Hotelli on oikein hyvä. Tämän maan hintatasoon se on aika
tyyris, mutta vain keskihintaa lännempänä. Katselin varausta tehdessäni
huomattavasti huokeampia majapaikkoja, mutta tiesin, että tässä ei kannata
säästää tai minä kärsisin. Kello oli jo kymmenen, mutta kävimme vastapäätä
ravintolassa syömässä. Keittiö oli kiinni, mutta saimme viinin ja oluen
särpimeksi oikein lihaisan välipalan. Ehdimme takaisin viidennen kerroksen
huoneeseen näkemään, kuinka Saksa kaatoi Ruotsin viime hetkillä, joten yöuni
oli hyvä ja tasainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti