25.6.2018 Bukarest

Aamiaisen jälkeen meillä ei ollut mitään kiirettä poistua hotellista. Pakattiin rauhassa ja katseltiin netistä, että Suomessa ei ole tapahtunut mitään merkittävää. Vähän ennen yhdeksään otin matkalaukun vetoon ja lähdimme kävelemään bussiasemaa kohden. Tälläkin matkalla minua kohtasi puhtaiden paitojen puutteen syndrooma, koska hotellilla ei lupauksista huolimatta ollut pyykkäysmahdollisuutta. Lampsimme hiljalleen pääkatua pitkin ja Seija huomasi vaateliikkeen ja komensi minut sisälle liikkeeseen. Ensimmäinen kokeilemani sininen paita sopi oikein hyvin, joten ostin myös samanlaisen valkoisen.

Nyt löysimme bussiaseman helposti, koska olimme siellä jo kerran käyneet. Laiturin 17 löytäminen sen sijaan meitä hieman huoletti, mutta turhaan. Kaksi paikallisista hyvin poikkeavan näköistä sinisen matkalaukun kanssa kulkevaa turistia kulkemassa ohi bussilaitureiden ainoan ulkomaille menevän linjan ohitse oli kuskille riittävä vinkki kysyä meiltä, olemmeko menossa ”Bucurestiin”. Sinnehän me halusimme ja saimme laukun noin 15 paikkaisen pikkubussin kyytiin. Istahdimme kuskin osoittamille paikoille, missä törötimme kunnes bussi täyttyi ja pääsimme matkaan.

Matka Romanian pääkaupunkiin kesti peräti yhdeksän tuntia, mikä kuulostaa kamalan pitkältä, mutta meidän järkevällä asennoitumisella se sujui mukavasti. Moldovan puolella näimme enimmäkseen metsää ja jonkun verran viiniviljelmiä. Reitti ei kulkenut kylien läpi, joten Moldovan maaseudun taloudellista tilaa emme päässeet todentamaan. Romanian itäosat olivat aika surkeassa kunnossa, mutta hiljalleen pääkaupunkia kohden edetessä hyväkuntoisten rakennusten määrä kasvoi ja rappiorakennusten määrä väheni. Tosin missään vaiheessa surkeat rakennukset eivät loppuneet ja Bukarestissakin niitä riitti yllättävän paljon. Maa on ollut EU:ssa jo aika kauan, mutta ei vauraus ei kovin hyvin kulkijalle näy. Kokonaisuutena Romania ei kovin paljon näytä eroavan edellisistä käymistämme maista. Paitsi, että täällä on huomattavasti roskaisempaa kuin aiemmin. Jopa Chisinaussa oli selkeästi siistimpää kuin Romaniassa.

Tulleissa meillä tuhraantui aikaa noin tunti, mutta siellä ei tapahtunut mitään jännittävää tai edes jännittämisen arvoista. Muihin pysähdyksiin meni vajaa tunti, joten aitoa bussissa istumista tuli varsin paljon. Liikenne oli maaseudulla rauhallista, mutta pienemmissäkin kylissä hektistä. Bukarestissa liikennettä oli hyvin paljon eikä eteneminen ollut sujuvinta mahdollista. Kaikissa suurkaupungeissa on liikenne ruuhkaista, mutta täällä näytti minä ensin -kulttuuri olevan tavallista yleisempää eikä liikenne soljunut kovinkaan hyvin. Matkan varrella maisemat olivat aika tasaisia. Moldovassa mäkiä oli jonkin verran, kuten itäisessä Romaniassakin. Sitten oli hyvin tasaista peltojen ollessa valtavia. Viljapellot olivat ruskeita ja niitä jo puitiin, mutta piristyksenä olivat valtaisat keltaista hehkuvat auringonkukkapellot.

Bukarestissa bussi ajoi kauemmaksi kuin olin luullut ja jouduimme ottamaan taksin hotellille. Netistä olin lukenut, että kaikki kaupungin taksikuskit olivat rikollisia roistoja, joten varauduimme taksiin mennessä kaikkein pahimpiin. Heppu vastasi hintatiedusteluun, että ”automat meter” eli 1,67 leuta kilometriä kohden. Urakkapalkalla taksisuhari ei ollut ja auto kulki kaupungin katuja pitkin kovempaa kuin olisin Dacian uskonut ikinä kulkevan. Suojateille kuski hidasti aina, jos kävelijä oli astumassa kadulle, mutta mitään muuta syytä ei ollut nostaa jalkaa kaasupolkimelta. Noin kymmenessä minuutissa olimme Hello Hotels Gara de Nordin edessä ja hinta oli juuri mitä mittari kertoi. Kiitokseksi railakkaasta menosta annoin melkein viisi leuta ylimääräistä, joten koko matka tuli maksamaan monta euroa.

Hotelli on hyvin persoonaton, mutta menettelee. Majoittautumisen jälkeen kävimme rautatieasemalla ostamassa juomista ja söimme hotellin alakerrassa sämpylät, jotka olivat ensimmäinen ruoka sitten aamiaisen. Tämä päivä meni vähän puolivaloin, joten panostetaan huomiseen.