24.6.2018 Chisinau

Aamulla huomasimme, että huoneemme oli huomattavasti komeampi kuin mitä se pimeässä se oli näyttänyt. Viidennen kerroksen ikkunasta avautui näkymä yli Chisinaun, mutta tuo kuulostaa huomattavasti komeammalta kuin miltä näkymä näytti. Siis hyvin paljon komeammalta. Havahduimme hiljalleen Moldovan aamuun, mikä on meille aivan uusi kokemus. Puoli yhdeksän maissa laskeuduimme alakerran ravintolaan, missä tarjolla oli oikein runsas ja maistuva aamiainen. En tiedä kuuluuko kuohuviini tavallisesti moldovalaiseen aamiaiseen, mutta kyllä lasillinen meille maistui.

Yhdeksän jälkeen lähdimme Chisinaun puolipilviseen aamuun. Sää pysyi koko päivän poutaisena, mutta lämpötila ei paljon yli 20 noussut, joten Seijan toppatakki ei tullut turhaan mukaan. Respan hyvän englannin taidon omaava neitokainen kertoi meille linja-autoaseman sijainnin ja sitä lähdimme saman tien etsimään. Kaupunki oli hyvin hiljainen, kunnes pääsimme jonkinlaiselle markkina-alueelle, missä katujen varsilla oli hyvin paljon ihmisiä. Mummot myivät kaikkea mahdollista kotipuutarhan tuotteista kännykän kuoriin ja pesuaineisiin. Alueella oli myös varsinaisia torimyyjiä ja myös ostajia ja huseeraajia joka lähtöön. Me pidimme kasseistamme tiukasti kiinni ja etsimme bussiasemaa. Se oli kuitenkin huomattavasti vaikeampi löytää kuin voisi odottaa. Ensin löysimme pikkubusseja, joita riitti useamman korttelin matkalle. Olisi voinut luulla, että bussien läheisyydessä olisi bussiasema, mutta niin vain ei ollut. Aikamme kierreltyämme löysimme uusia busseja ja niitä kierrettyämme löytyi lopulta myös aseman. Ulkopuolella oli valtavasti ihmisiä, mutta asemalla oli hyvin väljää. Se kävi meille, sillä pääsimme lähes suoraan lippuluukulle. Arvelimme, että meidän moldova ei ole eilisestä kehittynyt paremmaksi, joten kirjoitimme paperille huomisen päivämäärän ja kellonajan, jolloin tiesimme bussiin lähtevän, sekä päämääräksi Bukarestin. Lapun ojensimme pienen luukun takana istuvalle naiselle, joka oivalsi heti mitä halusimme. Pienten tarkennuksien jälkeen meillä oli yhteensä 40 euroa maksaneet bussiliput Romanian pääkaupunkiin. Nainen pahoitteli meille huonoa englantiaan, mutta osasi silti kertoa meille myös laiturin mistä bussi lähtee. Yritimme etsiä laiturin 17, mutta missään ei ole merkitty ainoankaan laiturin numeroa, joten huomiseksi jää vielä selvitettävää.

Kun päivän tärkein tehtävä oli suoritettu, pääsimme keskittymään Chisinaun nähtävyyksiin. Chisinaussa on noin 600 000 asukasta eli se on varsin suuri kaupunki. Siitä huolimatta en suosittele kenellekään pitkää viikonloppua kaupunkiin tutustumiseen, sillä aamupäivä iltapäivä yhdistelmä riittää. Ja jos on ripeä kulkija, niin iltapäivästä voi osan sijoittaa johonkin muuhun tähdellisempään tekemiseen. Kaupungin muutamat aika komeat hallinnolliset rakennukset sijoittuvat pääkadun varteen ja samalla suunnalla on myös riemukaari, jota mainostetaan kaupungin suurimpana nähtävyytenä, mutta sitä suurempia ja komeampia löytyy Italiasta kymmeniä.

Meidän aamuiltapäivän kävelyriemu käsitti yli 20 000 askelta ja sisälsi kiertelyn keskustaa monelta suunnalta. Sanotaan, että Moldova on Euroopan köyhin maa eikä se varmaan kaukaa haettua ole. Jos näimme kadun varressa yhden uuden tai ainakin aika hyvän näköisen rakennuksen, oli sen molemmin puolin useampi huonokuntoinen talo tai jopa sortumispisteessä oleva neuvostorakennus. Lisäksi näimme hämmästyttävän paljon korkeitakin kerrostaloja, joiden rakentaminen oli jätetty kesken. Ei luulisi köyhällä maalla olevan varaa keskeneräisiin kerrostaloihin. Kuvaukseni on ehkä turhan pessimistinen. Ihan mukavaa kaupungilla oli kulkea ja katsella, mutta verrattuna Minskiin ja Kiovaan, katsomista oli varsin vähän.

Ihmiset ovat täällä hieman Ukrainaa ja Valko-Venäjää ystävällisempiä, mutta uusia bestiksiä ei kumpikaan meistä täällä saisi. Englantia ei osata kovin hyvin, mutta kuitenkin paremmin kuin Ukrainassa tai Valko-Venäjällä.

Kulkiessamme pääkatua takaisin ydinkeskustaan päin aloimme ihmetellä poliisien, ihmisten sekä Moldovan ja EU:n lippujen määrää. Seija kysyi lähellä olevalta nuorelta mieheltä mitä oli tapahtumassa. Poika sanoi ”momento” ja haki tyttöystävänsä paikalle. Tytöllä oli aika kehno englanti, mutta hän sanoi, että he haluavat ”good power”, minkä on kai aika helppo ymmärtää. Kuljimme suuren ihmismassan mukana parlamentin eteen, missä äänettömästi osoitimme tukeamme Moldovan kehittämiselle.  Moldovan demokratian tilanne on hyvin lähellä sydäntäni, mutta Englanti-Panama jalkapallopeli oli alkamassa, joten meillä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin lähteä seuraamaan ottelua. Parlamenttitalon lähellä olevassa puistossa oli suuri screeni, jolle näytettiin kaikki kisojen pelit. Auringon paisteessa oli mukava istua, nauttia hieman liian lämmintä Chisinau-olutta ja hurrata toistuvasti Englannin tekemille maaleille.

Mielenosoituksen ja jalkapallon jännityksen vuoksi emme muistaneet nälkäämme ennen kuin iltapäivän myöhäisempinä tunteina. Vaihtoehtoja ei ollut liian paljon, joten aikamme punnittuamme päätimme mennä hotellimme alakerralla olevaan miellyttävään ravintolaan. Seija päätti ottaa liharuoan, ja fillet mignon oli oikein onnistunut. Minä löysin ruokalistalta sammen eikä sellaista mahdollisuutta ole mahdollista ohittaa. Kala oli yllättävän tiivistä, mutta maku ei kovin paljon muista valkoisista kaloista poikennut.

Kävimme päivällisen jälkeen vähän aikaa lepäämässä huoneessamme. Sitten päätimme tehdä vielä alkuillan kävelyn keskustassa, koska arvioimme tämän olevan viimeisen käyntimme Chisinaussa, vaikka koskaan ei pidä sanoa  ei koskaan. Mitään uutta emme muutaman kilometrin kävelyllä kohdanneet, mutta leppoisassa ilta-auringossa kävely oli mukavaa. Pysähdyimme vielä Chisinau merkkiselle oluelle sekä Coca-Colalle lyhyelle kävelykadun pätkälle katselemaan ihmisiä ja nauttimaan illasta.

Käynti Moldovassa ei jää mieleen suurimpana matkakokemuksena, mutta silti se on ollut mielenkiintoinen. Moldovaa pidetään Euroopan köyhimpänä maana, mutta Chisinau ei sitä todistanut. Voi olla, että huominen bussimatka Moldovan halki todistaa toista. Neuvostoaika ei ainakaan pääkaupungissa näy kovin selvästi. Järjestyksenpito on ainakin lyhyen tutustumisen jälkeen huomattavan rauhallista. Mielenosoituksen aikana mellakkapoliiseja oli, mutta ne pysyivät taustalla eivätkä provosoineet ketään. Myös tiedotus toimi, sillä meillekin jaettiin poliisin toimesta lehtinen, jossa kerrottiin, miten mielenosoituksessa toimitaan turvallisesti. Tosin teksti oli vain moldovaksi, joten ulkomaisia anarkisteja ei otettu huomioon.