Chicago, IL

Sää oli Chicagossa suorastaan surkea. Koko päivän satoi lunta, joka oli välillä lähellä räntää. Tuuli oli hyvin voimakas, joten usein lumi tuli vaakasuorana kulkijan päälle. Ei ollut etelämmässä paljon paremmin, sillä siellä oli hyvin voimakkaita ukkoskuuroja sekä torrnadoja, joissa ainakin yksi ihminen oli kuollut. Otin aamun rauhallisesti, mutta ennen yhdeksää lähdin ulos ja menin viereiseen kortteliin aamiaiselle. Kahvilassa oli lisäkseni ainoastaan yksi muu asiakas, joka nukkui kahvikuppinsa edessä. Kahvin ja lämpimän voileivän jälkeen palasin huoneeseeni loikoilemaan.

Vaikka huone suuri onkin, en siellä viihtynyt koko päivää. Ennen yhtätoista uhmasin säätä ja lähdin kävellen Field Museumiin, joka on Chicagon luonnonhistoriallinen museo. Kävelyyn meni noin 40 minuuttia, mutta onneksi minulla oli enimmän aikaa myötätuuli. Sade tuli enimmäkseen lumena, joten en kastunut kovin pahasti. Kaulaliina, pipo ja hanskat pitivät minut lämpimänä, vaikka sopivissa kohdin tuuli oli hyvin kylmä ja voimakas. Paljon ei Chicagon sohjoisilla kaduilla ollut liikkujia, mikä ei tietenkään ihme ollut.

Museossa oli aika paljon ihmisiä, mutta ei kuitenkaan häiritsevän paljon. Kuljin ja kiertelin katsellen monia mielenkiintoisia näytteillä olevia esineitä. Museo oli varsin suuri, joten katseltavaa riitti runsaasti. Usean tunnin kiertelyn jälkeen hain takin ja repun säilytyksestä ja lähdin takaisin hotellille. Sää oli ulkona edelleen samanlainen, joten en lähtenyt tarpomaan vastatuuleen vaan otin taksin hotellille. Sohjoa oli kaduille kertynyt parhaimmillaan viitisen senttiä, joten 12 dollaria maksanut taksi oli järkevä päätös.

Lepäilin iltapäivää huoneessani seuraten Suomen vaalien tuloslaskentaa ja katsellen NBA:n pudotuspeliä. Minulla oli tänään tarkoitus mennä katsomaan Chicago Cubsien baseballpeliä, mutta surkean sään vuoksi koko peli oli peruttu. Toki onneton sää harmitti, mutta säälle ei voi mitään.

Illan suussa lähdin jälleen ulos, nyt etsimään ravintolaa. Lunta satoi edelleen, joskin hieman vähemmän kuin päivällä eikä tuulikaan tuntunut aivan yhtä kovalta. Sää ei kuitenkaan innostanut minua kiertämään kaupungilla yhtään pitempään vaan löydettyäni kivan ravintolan, joita ei kovin paljon ollut tässä osassa keskustaa, menin sinne sisään. Paikka oli mukava ja syömäni kalkkunavoileipä ihan maistuva. Ruokailun jälkeen oli jo pimeää ja minä palasin suoraan hotellille.

Roadtrippini Yhdysvaltoihin alkaa olla huomista kotimatkaa vaille tehty. Näin pitkää matkaa en ole ennen yksin tehnyt. Mitään suurempia ongelmia ei matkalla tapahtunut ja kaikki sujui varsin hyvin. Yksin matkustamisessa on niin hyviä kuin huonompiakin puolia. Yksinään on hankalaa, kun aina pitää olla kaikki tavarat mukana. Esimerkiksi ravintolassa ei oikein voi jättää reppua pöydän ääreen vessassa käynnin ajaksi. Ihan hyvin olen pärjännyt ilman juttukaveria, vaikka välillä on harmittanut, kun ei ole voinut erikoisia asioita kommentoida kenellekään. Tosin matkasuunnitelmien muutokset ovat tapahtuneet aina yksimielisesti. Radiokanava on aina ollut kaikille mieleinen tai sitä on vaihdettu. Suunnistuksen kanssa on välillä ollut hankaluutta, koska puhelimesta on ollut suurien kaupunkien keskustoja lähestyessä vaikeata katsoa tarkempia ohjeita. Ohiajoja tuli monia, mutta otin aina uudet ohjeet vastaan ja lopulta pääsin perille.

Matka sujui oikein hyvin, vaikka joitain pettymyksiä jouduinkin kokemaan, mutta niitä sattuu välillä. Olen tyytyväinen, että kokeilin yksin matkustamista. USA:ssa on erittäin helppo matkustaa erityisesti autolla. Maa herättää ristiriitaisia tunteita, mutta täällä on hurjan paljon katseltavaa kaupungeissa ja maaseudulla. Seuraavaa matkaa odotellessa...