Casablanca

Casablancassa oli aamupäivällä pilvistä ja välillä vähän satoikin, mutta sen jälkeen taivas oli kauniin sininen ja lämpötila lähenteli 20 astetta. Auringossa tuntui lämpimämmältä, mutta varjossa ja tuulessa huomasi, ettei täällä ole vielä kesä.

Aamiainen Kaan-hotellissa oli hieman kummallinen kokemus. Menimme alakerran ravintolaan puoli yhdeksän maissa ja ruoat näyttivät monelta osin olevan jo loppu. Pöydät olivat täynnä käytettyjä astioita, mutta samalla paikalle ryntäsi iso joukko henkilökuntaa ja he alkoivat puhdistaa pöytiä. Minä vein meidät kahvikupit pöytäämme ja lähdin hakemaan ruokaa, mutta sillä välin tehokas tarjoilija vei kupit pois. Seija huomasi asian ja sai pyydettyä kuppimme takaisin. Ruokaakin löytyi meille ihan riittävästi, kun niitä nosteltiin lisää otettavaksi. Kahvikin oli ihan kelvollista.

Nousimme takaisin toisen kerroksen huoneeseemme ennen kuin lähdimme kiertämään Casablancaa. Varauduimme sadekuurojen varalta, mutta myös ihan mukavan lämpimään päivään. Heti aluksi kohtasimme pilvisen taivaan ja noin 15 asteen lämpötilan, joten pitkähihaista piti olla yllä.

Suuntaisimme aluksi hotellistamme itään. Kaupunki jatkui tiiviinä ja virkeänä. Liikenne oli aamusta alkaen hyvin vilkasta ja jokainen kadun ylitys vaati tarkkaavaisuutta. Täällä moottorilla kulkeva on kuningas ja saa aina etuoikeuden, mutta jalankulkijalle annetaan tilaa, kunhan vauhti ei liikaa hiljene. Jalankulkijan vihreä valo ei tarkoita, että voisit vain rallatella suojatietä pitkin kadun ylitse. Valosta huolimatta pitää koko ajan olla tarkkana tuleeko kummastakaan suunnasta autoa tai mopoa, joka hurauttaa editsesi yhtään hidastamatta. Aika pian todellisuuteen oppii ja niinpä ylitimme onnistuneesti kaikki risteykset, rauhallisesti ja järkeä käyttäen.

Casablanca näytti tänään osan aikaa paremmalta kuin eilen, mutta välillä myös eilistä ikävämmältäkin. Näimme monia oikein kivan näköisiä rakennuksia, mutta suurin osa niistä oli harmittavan huonossa kunnossa. Varsin nopeasti ihan mukavan näköinen kaupunginosa muuttui huomattavasti kehnommaksi alueeksi, jossa rakennukset saattoivat olla sortumisvaarassa, vaikka niissä edelleen asuttiin. Missään emme kuitenkaan kokeneet vähäisintäkään uhkaa tai epämiellyttävää oloa ihmisten suhteen. Muutama kissa sen sijaan tuli uhkaavan lähelle, mutta niistäkin tilanteista selvittiin. Melko vähän varsinaisia nähtävyyksiä Casablanca pitää sisällään, mikä on oikeastaan näin suurelle kaupungille vähän outoa.

Kiertelimme aika pitkään ydinkeskustan itäpuolella. Lopulta tulimme Muhammad V -aukiolle, missä riitti sekä ihmisiä että puluja. Muualla päin kaupunkia puluja on ollut huomattavasti vähemmän, mutta ilmeisesti kaikki pulut haluavat olla juuri tällä aukiolla, koska ihmiset niitä syöttävät. Aukion vierellä oli raitiovaunulinjan pysäkki ja menimme sinne opettelemaan, miten automaatista ostetaan matkalippu. Ystävällinen pysäkinhoitaja, jollaisia näytti olevan kaikilla pysäkeillä, tuli meitä auttamaan, mutta hänkään ei saanut luottokorttimaksua toimimaan. Käteismaksu sen sijaan toimi ongelmitta ja pian meillä oli molemmilla kahden matkan liput. Yksi matka maksoi noin 80 senttiä. Menimme portista sisään napauttamalla lippuamme lukijaan ja olimme odottamassa raitiovaunua. Oikein moderni raitiovaunu tuli pian kohdallemme hyvin hiljaisesti. Nousimme melkein tyhjään vaunuun ja ajoimme sinistä linjaa reilu viisi pysäkinväliä itään. Siellä jouduimme vaihtamaan keltaiselle linjalle ja napautimme lippuamme uudestaan portin lukijaan. Emme olleet varmoja pitikö meidän se tehdä, sillä lippu oli voimassa 2,5 tuntia, mutta ainakin pääsimme portista sisään. Muutaman minuutin odotuksen jälkeen tuli keltaisen linjan juna, joka tosin oli ihan saman värinen kuin sinisen linjan juna oli ollut. Nyt matkustajia oli runsaasti emmekä päässeet istumaan. Täällä näyttää pätevän ensimmäisenä ehtivän oikeus, sillä nuoret miehet istuivat huolettomasti paikoillaan, kun eläkeläisturistirouva seisoi vieressä. Ajoimme tällä linjalla meren rannalla olevalle päätepysäkille saakka. Matka sujui oikein leppoisasti ja väen vähennettyä pääsimme mekin istumaan. Kaupunginosat vaihtuivat ja niiden mukana myös maisemat. Välillä vaunu eteni kovin ränsistyneiden rakennusten ohitse, mutta pian katselimme aivan uusia korkeita rakennuksia, jotka oli tarkoitettu ainoastaan varsin varakkaille ihmisille.

Pieni sadekuuro ehti loppua juuri sopivasti ennen kuin saavuimme päätepysäkille. Siitä lähdimme kävelemään merenrantaa seuraten kohti hotellia. Matkaa oli kymmenisen kilometriä, mutta meillä oli paljon aikaa ja vielä enemmän intoa. Tulimme pian hyvin suositulle ranta-alueelle, missä oli paljon hotelleja ja ravintoloita. Harmi vaan, että nyt ei ole lomasesonki, joten kaikki paikat olivat kiinni. Onneksemme sentään yksi ravintola oli auki ja sinne menimme syömään. Otimme molemmat oikein maistuvat keitot ja lisäksi yhteiseksi voileivän, joka ei ollut niin maistuva, mutta toi kuitenkin vahvistusta loppumatkalle. Koko loppumatkalla eteemme tuli ainoastaan McDonald’s, joka oli auki. Joudun siis päivittämään vinkkiä muslimimaihin Ramadan aikaan matkustaville: ainakaan Marokossa ei syötävää ja juotavaa löydy kuin hyvin turistivoittoisista paikoista eli meidän käymistämme paikoista vain Marrakechista.

Aurinko lämmitti oikein mukavasti eikä voimakas tuulikaan viilentänyt liikaa, kun jatkoimme reipasta askellusta meren rantaa seuraten. Suuret mainingit löivät täälläkin rantaan, mutta missään ei ollut ainoatakaan surffaajaa. Tosin rantakivikot näyttivät siltä, että surffaus täällä ei olisi ollut kovin turvallista. Harmittelimme, miten paljon roskaa mereen oli kertynyt ja miten huonosti komeasta ranta-alueesta on täällä huolehdittu. Vasta päästyämme lähelle Hassan II mahtavaa moskeijaa oli myös ranta-aluetta kunnostettu. Nyt emme menneet moskeijan luokse vaan lähdimme kulkemaan kohti hotellia, sillä pelkkä into ei enää meinannut jaksaa viedä meitä eteenpäin. Jäljellä oli vielä kolme kilometriä kävelyä vaarallisine kadun ylityksineen eikä vieläkään vastaamme tullut ainoatakaan auki olevaa kahvilaa. Hotellissa suuntasimme suoraan alabaariin ja nautimme siellä hyvin ansaitut Casablanca-oluet.

Lepäilimme huoneessamme pitkän kävelyn rasituksia hoitaen. Minä jopa otin pienet nokoset, mikä ei ole minulle kovinkaan tavallista. Jouduimme syömään tänään toisenkin kerran, koska lepäillessä tuli nälkä. Ulkona oli jo hämärä, mutta emme lähteneet etsimään aukinaista ravintolaa vaan päätimme mennä hotellin ravintolaan syömään. Outo alkusalaatti ja puoleksi jaettu pizza riitti nälkään, vaikkei kovin hääppöistä ollutkaan maultaan.