Yöllä oli tavallista enemmän häiriöitä, mutta kokonaisuudessaan unta saimme aivan riittävästi. Tänäkään aamuna meillä ei ollut mitään kiirettä vaan rauhallisten aamutoimien jälkeen laskeuduimme alakertaan aamiaiselle. Olin vähän harmissani, ettei marokkolaista pannukakkua ollut tänään tarjolla. Tilalla oli jonkinlainen piiraan palanen, mutta se ei ollut ihan yhtä hyvää. Aivan riittävästi oli tänäänkin syötävää ja juotavaa.
Loikoilimme
huoneessamme puoli yhteentoista saakka, jolloin laskeuduimme alas ja sieltä
siirryimme läheiselle parkkipaikalle, mistä saimme taksin rautatieasemalle. Viiden
kilometrin matka sujui leppoisasti Fèsin aamuliikennettä katsellen. Matka
maksoi 20 dirhamia eli noin kaksi euroa, joten voi ihmetellä, miten kuski ansaitsee
elantonsa, kun bensiini maksaa noin 1,3 euroa litra.
Fèsin
rautatieasema oli huomattavasti viihtyisämpi kuin Rabatin asema. Tämä oli aika uusi
ja rakennettu miellyttävän väljäksi, joskin penkkejä olisi voinut olla
enemmänkin. Olimme tulleet asemalle melkein kaksi tuntia ennen junan lähtöä,
koska hotellista piti kirjautua ulos ennen yhtätoista. Eipä meille ollut
ongelma odotella asemalla, sillä siellä oli ihan hauska katsella paikallisten
touhuja. Täällä oli myös selvästi enemmän ulkomaalaisia kuin Rabatin asemalla
oli ollut. Ruuhkaksi asti ei heitä kuitenkaan ollut. Noin puoli tuntia ennen junan
lähtöä meidät päästettiin laiturille ja löysimme helposti ensimmäisessä
luokassa olleet paikkamme. Nyt istuimme aika tavallisessa junanvaunussa emmekä kuuden
hengen yksikössä. Penkki taisi olla vähän leveämpi kuin tavallisesti, mikä varmaan
teki tästä ykkösluokkaa. Meknesiin oli matkaa vain puolisen tuntia ja se aika
meni mukavasti maisemia katsellen, vaikka ne eivät olleet aikaisempaa
kummallisempia.
Juna oli yhden
jälkeen Meknesin melko pienellä asemalla. Vietämme seuraavat kaksi yötä Riad Lahboulissa,
joka sijaitsee vanhan kaupungin eli medinan reunalla. Matkaa sinne oli hieman
alle kolme kilometriä ja päätimme kävellä, vaikka taksimatka ei olisi paljon
maksanut. Meillä ei kuitenkaan ollut mitään kiirettä ja kävely on aina mukavaa.
Meillä on molemmilla pienet reput sekä yhteisenä sama laukku/reppu, jonka
kanssa matkasin Etelä-Amerikassa reilu vuosi sitten. Se on toiminut nytkin
oikein hyvin ja siirtymiset sen kanssa ovat huomattavasti helpompia kuin
matkalaukun kanssa. Nytkin reppu kulki hyvin selässä eikä tarvinnut tehdä kuin
parin pysähdystä, minkä aikana tarkastimme puhelimesta oikean reitin. Medina
löytyikin helposti, mutta aivan lopussa teimme pienen kierroksen ennen kuin
löysimme oikeaan paikkaan. Kello oli vasta puoli kahden maissa, mutta siitä
huolimatta pääsimme sisälle riadiin. Melko hyvin englantia puhunut isäntä otti
meidät ystävällisesti vastaan ja tarjosi minttuteet, kun täytimme
saapumiskortit. Tämä riad oli selvästi Fèsin riadia suurempi, mutta ei ihan
yhtä viihtyisä. Saimme kolmannen kerroksen huoneen, joka oli varsin värikkäästi
koristeltu, mutta ei ihan niin viihtyisä kuin edellinen huoneemme. Lisäksi
netti hieman oikuttelee, mutta toivottavasti saan lähetettyä blogin.
Meknes vaikutti
hieman viihtyisämmältä kaupungilta kuin Fès. Medina oli huomattavasti pienempi,
mutta sen ympärillä oleva kaupunki oli siistimpi ja jotenkin kivampi kuin
suurempi Fès. Meknes oli myös eloisampi kuin Fès. Meillä ei täälläkään ollut
mitään ongelmia paikallisten kanssa vaan moni ohikulkija tervehti meitä
iloisesti ranskan kielellä. Medinan ulkopuolella kadut olivat kovin vilkkaita
ja kävelijöitäkin riitti jalkakäytävillä runsaasti. Menimme katsomaan erittäin
komeata Bab Mansour -porttia, josta on aikoinaan menty kuninkaan kortteleihin.
Nyt portti oli kiinni, mutta kuninkaalliselle alueelle pääsi pienempien
porttien kautta. Jäimme kuitenkin tavallisen kansan puolelle ja ylitimme suuren
aukion, missä oli aika paljon ihmisiä. Siellä oli myös joitain apinoita, poneja,
hevosia ja yksi strutsi. Niiden tarkoituksena oli tienata omistajilleen rahaa,
mutta meiltä ne eivät saaneet yhtään dirhamia. Täällä oli paljon Fèsiä enemmän
kahviloita ja ravintoloita, jotka olivat auki ja niissä istuskeli jonkin verran
ulkomaalaisia. Menimme toiseen vastaan tulleeseen kahvilaan, sillä
ensimmäisessä mies houkutteli meitä liian innokkaasti asiakkaaksi. Otimme
molemmat vain kahvit, mutta nekin maistuivat oikein hyviltä.
Tutustuminen Meknesiin jatkui kiertelemällä kujilla ja katsellen niillä olevien kojujen tarjontaan. Tällä kertaa lankesimme ostamisen ihanuuteen, sillä Seija osti itselleen lierihatun, joka pitää hänen herkkää hipiäänsä piilossa auringon paisteelta. Seija yritti tinkiä, muttei osannut kovin hyvin, sillä lopussa hinta oli sama 70 dirhamia kuin tinkimisen alussakin. Tosin noin seitsemän euroa ei ole kovin paljon hatusta, vaikka se onkin Kiinassa tehty. Myyjä sovitti minulle fetsin tapaista hattua, mutta ei onnistunut sitä minulle myymään. Meillä oli pieniä vaikeuksia löytää ruokapaikkaa, vaikka niitä oli aika paljon auki, mutta suurin osa oli sellaisia, ettemme niihin halunneet mennä syömään. Kiertelimme kuninkaalliselle alueelle ja sieltä löytyi sopiva ravintola, joka oli auki, joskin asiakkaita oli melko vähän. Tajine-aterioita olemme syöneet niin usein, että halusimme vähän vaihtelua. Seija otti pienen pizzan ja minä couscousia. Kiertelimme vielä vähän aikaa kuninkaallisella puolella, mutta siellä näki lähes pelkästään korkeata muuria, joten päätimme kierrellä takaisin riadiin ja viettää siellä rauhallinen illan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti