Fès

Riadissa puuttuivat äänieristykset täysin, mutta siitä huolimatta minä nukuin erinomaisesti ja pitkään. Seijan yö oli vähän rauhattomampi, mutta melko levänneenä hänkin aamulla heräsi. Ennen yhdeksää laskeuduimme jyrkät portaat alakertaan nauttimaan aamiaista. Istuimme oman pöydän ääreen ja pian nuori mies kantoi eteemme oikein runsaan aamiaiskattauksen. Lämmintä ruokaa oli vain marokkolainen pannukakku, mutta se oli aivan riittävä, kun seurana oli useamman laista leipää sekä myös makeita paloja ja banaania. Kahvi oli oikein maistuvaa ja auttoi mukavasti heräämään.

Kymmenen jälkeen lähdimme jälleen katselemaan Fèsiä. Sää oli varsin mukava kaupunkipäivälle ja nyt molemmat varautuivat auringon paisteeseen. Medina oli vasta heräämässä eikä auki ollut vielä kovinkaan moni kauppa. Olimme harvoja turisteja eikä kapeilla kujilla kävellyt paljon paikallisiakaan. Kissoja sen sijaan kulki verkkaisesti tai ne venyttelivät kujien kulmissa. Kissoja onkin kujilla hyvin paljon eivätkä ne paljon ohikulkijoista piittaa. Koiria sen sijaan on varsin vähän. Eilen näimme kapealla kujalla sekä muulin että aasin, joiden kunto ei kovin hyvä näyttänyt olevan. Tänään huomasimme parissa kojussa olevan myytävänä eläviä kanoja, jotka näyttivät olevan jalat sidottuina, etteivät ne päässeet lähtemään minnekään. Onneksi eläviä eläimiä ei ollut enempää ja toivottavasti nuo kanatkin saadaan pian pois myynnistä.

Kävelimme rauhallisesti läpi Fès el Balin, joka on kahdesta rinnakkaisesta medinasta suurempi. Sitten jatkoimme ja Fès Jedidin halki, joka oli vielä huomattavasti hiljaisempi eikä lisäksemme siellä montaa ihmistä kävellyt. Tämä osa vanhaa kaupunkia oli tylsempää, sillä kujat olivat leveämpiä, mutta rakennukset huonommassa kunnossa. Poistuimme medinasta varsin suuren portin kautta ja lähdimme kävelemään kohti Fèsin uutta osaa. Jouduimme kulkemaan useamman kilometrin korkean muurin vierellä. Muuri suojeli kuninkaallista palatsia. Parin sadan metrin välein seisoi vartijoita, jotka eivät kuitenkaan meihin kiinnittäneet mitään huomiota, ja miksi olisivatkaan kiinnittäneet.

Fèsissä asuu noin miljoona ihmistä, joskaan kaupunki ei niin isolta vaikuta. Uudessa keskustassa oli ihan vilkas liikenne, mutta kyllä sieltä puuttui suurkaupungin tunnelma. Ehkä Ramadan vähensi ihmisten määrää keskustassa. Ainakin se vaikutti siihen, että kaikki kahvilat ja ravintolat olivat kiinni. Vinkki muslimimaihin matkaajille: ei kannata lähteä Ramadanin aikaan, koska se vaikeuttaa ruokailua huomattavasti. Minulle ei tullut mieleen tarkistaa milloin Ramadan tänä vuonna on ennen kuin lentoliput oli hankittu. No nyt olemme jälleen yhtä kokemusta rikkaampia ja rikastuminen jatkuu vielä jonkin aikaa. Yritimme löytää hienoa hotellia, jonka ravintola saattaisi olla auki, mutta sellaista onnea meille ei suotu. Kokeilimme yhtä, mutta siellä ei ollut ravintola auki, saimme kuitenkin käyttää heidän vessaansa. Uuden kaupungin puoli ei ollut kovin viehättävä eikä siellä oikein ollut mitään katseltavaa, joten aloimme suunnata takaisin lähtöpistettä kohti. Ohitimme suuren Carrefourin tavaratalon ja sen yhteydessä olevan ostoskeskuksen ja päätimme vielä koettaa onneamme ruokailun suhteen. Yläkerrasta löytyikin yksi avoinna oleva pikaruokaravintola, josta ostimme juustoiset ranskalaiset ja Pepsin.

Mukavassa auringonpaisteessa jatkoimme kohti itää. Tarkoituksena oli kävellä jälleen molempien medinoiden läpi, mutta vahingossa kävelimme liian etelässä ja ohitimme pienemmän vanhoista kaupungeista. Toista emme missanneet. Täällä turisteja oli paljon ja siten myös avonaisia ravintoloita oli heitä varten. Menimme My Mom’s -ravintolan kattoterassille, mistä oli hyvin huonot näköalat. Otimme molemmat kahvit, Seija smoothien ja minä pannukakun suklaakastikkeella. Paikalla ei lisäksemme ollut kuin kaksi pöydällistä asiakkaita, joten ehkei olekaan ihme, ettei Ramadanin aikaan avonaisia ravintoloita ole. Makean nälkä tuli tyydytettyä, minkä jälkeen kävelimme levollisesti ahtailla kujilla sykkivää elämää ihmetellen. Edelleenkään meitä eivät häirinneet kauppiaat eivätkä opastarjokkaat.

Olimme kävelleet yli 15 kilometriä ja vaikkei mitenkään haluaisi tunnustaa, niin kyllä kävely tuntui jaloissa, kun nousimme jyrkät portaat huoneeseemme. Varmaan osa uupumuksesta johtui huonosta huollosta, mutta kyllä osansa aiheuttaa myös puolison korkea ikä. Lepäilimme huoneessamme ja annoimme jalkojen palautua. Olimme tilanneet ateriat seitsemäksi riadin alakertaan. Avoimen tilan viereisessä olevassa keittiössä kokki valmisti oikein hyvän tajinen couscousilla ja naudanlihalla sekä alkupalaksi harira-keittoa. Keitto ei ollut niin hyvää kuin Rabatissa, mutta pääruoan ainoa vika oli, että annos oli aivan liian suuri. Tänään emme jaksaneet lähteä enää kävelemään vaan vietimme lepuutteluillan huoneessamme.