Marrakech

Aamupalalle mennessämme Seija tunnusti, että hän on enemmän neljän tähden hotellin kuin riadien ihminen. Hänestä on niin paljon mukavampi toimia avarissa tiloissa, kun ei tarvitse miettiä mihin jalkansa laittaa. Lisäksi siisteyttä hän arvostaa hyvin paljon eikä se ollut riadeissa aina täysin kohdallaan. Hän oli nukkunut oikein hyvin ja taisi hieman hyräillä valmistautuessaan aamiaiselle. Kahvi oli tämän aamupalan heikoin kohta. Muuten tarjonta oli mallillaan. Paikalla oli esimerkiksi kokki, joka paistoi munakkaan ruokailijan odottaessa.

Hyvissä voimin lähdimme kohtaamaan matkan viidennen ja viimeisen maailmanperintökohteen eli Marrakechin medinan. Lauantai ei näyttänyt vaikuttavan millään tavalla marokkolaiseen elämään, sillä aamusta lähtien autoja kulki runsaasti ja ihmisiä käveli paljon. Kävelijöistä huomattava osa oli turisteja. Suunnistimme suoraan hotellilta medinaan, mutta jouduimme hieman kiertämään, koska suoraan vievällä kadulla oli isot tietyöt, joiden takia jalkakäytävät olivat poissa käytöstä. Jalkakäytäviä korjattiin muissakin kohdissa ja meidän piti välillä kävellä ajoradan vieressä vilkkaasta liikenteestä huolimatta. Tuntui kummalliselta, että vilkkaan kadun molemman puolen jalkakäytävät laitettiin remonttiin samanaikaisesti pitkältä matkalta eikä kovin suurta kiirettä näyttänyt olevan saada ne kuntoon.

Marrakech on pienempi kaupunki kuin Fès, vaikka sitä ei ensikertalainen olisi helposti uskonut. Uuden kaupungin puolella kadut olivat paljon leveämpiä ja niillä kulki huomattavasti vilkkaammin autoja kuin Fèsissä. Medinassa oli myös selkeästi vilkkaampaa kuin Fèsin vastaavassa. Osaltaan siihen oli syynä turistien moninkertainen määrä, mutta kyllä täällä paikallisiakin kulki medinan kujilla hyvin paljon. Joissain paikoissa oli hyvin tukkoista eikä eteneminen ollut helppoa. Ihmisten paljous ei niinkään haitannut, mutta ainakin minua ärsyttivät mopot, joiden piti ajella ahtailla kujilla ja jättää hyvin ikävät katkut jälkeensä. Täytyy sanoa, että molemmissa medinoissa on puolensa. Fèsin ja osin Meknesinkin medinat olivat kivan autenttisen oloisia, joissa oli edelleen paljon paikallisia piirteitä ja kauppaa tehtiin myös paikallisille eikä vain turisteille. Kujat olivat ahtaampia ja jännittävämpiä. Marrakechin kujilla oli enemmän menoa ja vilskettä. Kuitenkin, jos vain yhdessä medinassa voisi vierailla, niin kannustaisin käymään Fèsissä.

Marrakechin medinassa oli muutakin kuin kapeita kujia ja kauppiaita. Vierailimme 1800-luvulla rakennetussa Palais de la Bahiassa. Palatsi oli ulospäin pelkkä korkea muuri, mutta sisältä huomattavasti hienomman näköinen. Parasta olivat uskomattoman hienosti tehdyt katot sekä komeat mosaiikit. Harmittavaa oli, että siellä oli hyvin paljon ihmisiä, joten jouduimme kulkemaan koko ajan muiden ihmisten keskellä. Voi vain kuvitella millaista täälläkin on, kun turistiaika on pahimmillaan. Kävimme suuren aukion reunalla virkistäytymässä appelsiinimehun ja oluen avulla. Päivitetty vinkki niille, jotka aikovat matkustaa muslimimaihin Ramadanin aikana: jos matkustatte oikeasti suuriin kaupunkeihin tai paikkoihin, joissa on paljon turisteja, ei ruokapaikkojen löytäminen ole mikään ongelma. Marrakechissa auki olevia ravintoloita löytyi hyvin paljon niin medinasta kuin myös muualta kaupungista. Ei siis ollut mitään ongelmia löytää ruokaa tai juotavaa.

Seija pääsi jälleen ostamisen makuun, kun hän hankki tuliaisia. Tinkiminen ei tosin ole kehittynyt ollenkaan. Kävelimme pitkän aikaa medinassa, mutta lopulta samanlaiset tuotteet sekä jatkuva tungos riittivät ja poistuimme uuden kaupungin puolelle. Löysimme helposti ravintolan, johon menimme syömään. Kumpikaan ei ottanut isoa ruokaa, koska annokset ovat niin suuria, että iso osa jää syömättä. Otimme molemmat erilaiset leivät, jotka olivat ranskalaisten kanssa passelin kokoiset emmekä muuta ruokaa pienten napostelujen lisäksi tarvinneetkaan. Kiersimme vielä vähän aikaa uuden kaupungin puolella, mutta pitkät kävelyt alkoivat tuntua polvissa ja niitä lähdettiin huoneeseemme lepuuttamaan. Ja ihan ansaitusti polvia kivisti, koska tänäänkin askeleita tuli yli 23 000.

Vielä illan suussa teimme pienen iltakävelyn, kun kävimme tervehtimässä jälleen O’Mulligania. Ilta oli aika viileä, mitä voimakas tuuli vain voimisti. Pub oli melkein täynnä asiakkaita, joten kysyntää irlantilaispubille on myös Marrakechissa. Vaikka ilta oli melko viileä, oli päivä miellyttävän lämmin. Reilu 20 astetta sopi erinomaisesti kaupunkipäivälle.