Auckland

Nukuin jälleen kymmenen tunnin unet eivätkä edes häiriköt sitä häirinneet. Aamiainen maistui tänäänkin oikein hyvältä, joten ruoka siellä on ihan maukasta. Valmistauduin päivään rauhassa poistuen huoneesta yhdeksän jälkeen. Taivas oli kauniin sininen ja lämpötila jonkun verran yli 20 astetta. Päivän aikana taivaan yli lipui pilviä, mutta niiden välillä aurinko paistoi kauniisti ja lämmitti ilman noin 25 asteeseen. Siis aivan erinomainen kesäpäivä helmikuussa.

Kävelin vajaan kilometrin päässä olevalle Britomart-asemalle, mistä myös metro lähtee. Se on sijoitettu kokonaan maan alle, mutta kyllä sitä voisi vähän enemmän mainostaa, että tavallinen turisti löytäisi sinne helpommin. Lipun osto onnistui melko helposti automaatista, mutta metroyhtiön kannattaisi hankkia lisää opasteita asiakkaittensa käyttöön, sillä varsin tottunut metron käyttäjä ei meinannut millään löytää oikeaa laituria. Kävin kurkkaamassa niitä kaikkia ennen kuin laituri 5 oli oikea. Sieltä lähti Western-linjan juna kohti Swansonia. Odottelin kymmenisen minuuttia metron lähtöä muutaman muun matkustajan kanssa. Työläiset olivat jo tulleet töihin, jolloin meillä tarpeettomilla oli tilaa matkustaa.

Juna lähti pari minuuttia ennen aikataulua, mikä myös kummeksutti minua. Vauhti oli kovin hiljaista, ja jo toisella asemalla, Newmarket, tuli ilmoitus, että tämä juna ei enää jatka vaan jouduimme poistumaan ja odottamaan seuraavaa. AT:n (Auckland Transport) toiminta ei oikein vakuuttanut minua. Seuraavaa junaa ei tarvinnut kauan odottaa, ja tämä vei minut keskeytyksettä Morningsiden asemalle. Sieltä kävelin parin kilometrin matkan Aucklandin eläintarhaan. Oikeastaan viimeinen puoli kilometriä menin nostalgisella raitiovaunulla. Sellainen odotteli kadun varressa muutama ihminen sisällä. Kiipesin heidän joukkoon, ja yritin kysellä miten kyyti maksetaan, mutta kukaan matkustajista ei osannut vastata. Muutaman minuutin päästä tuli kuski, joka meni suoraan ohjaamoon ja matka alkoi. Matka ei ollut kovin pitkä, mutta ihan kiva, ja lopulta ilmainen, koska kukaan ei rahojani kaivannut.

Eläintarhalle roponi kelpasivat, mutta ei ihan niin paljon kuin tavallisissa oloissa. Osa tarhasta oli suljettu viikon takaisin tulvan aiheuttamien korjausten ja siivouksen vuoksi. Tulvat olivat olleet aivan poikkeuksellisia, kuten taksikuskinikin oli kertonut. Harmittavasti Uuden-Seelannin osasto oli kiinni, mutta pitää katsella paikallisia eläimiä matkan varrella. Aucklandin eläintarha oli ihan kiva, mutta ei tarjonnut mitään sellaista, mitä ei näkisi monissa muissakin eläintarhoissa. Eläimillä oli ihan mukavasti tilaa, mikä on hyvä asia. Ihmisiä oli tänään sopivan vähän ja sää oli aivan erinomainen eläinten katseluun. Kiertelin alueella ihan rauhassa ja kävin jopa syömässä katkarapusalaatin.

Päätin kävellä reilun kuuden kilometrin matkan takaisin keskustaan. Otin hyvin rauhallisesti ja pysähtelin usein. Alkumatkasta kuljin laajan Western Springs -puiston halki. Siellä oli suuri järvi, missä oli hyvin paljon vesilintuja. Jouduin pysähtymään toistuvasti tarkastellakseni järvellä uivia lintuja. Tunnistin ainakin mustajoutsenen, paratiisisorsan, merimetson sekä muutamia tavallisempia vesilintuja. Järveä ympäröivillä nurmikentillä käyskenteli kymmeniä suuria sulttaanikanoja. Kukon kokoiset mustat linnut olivat varsin pelottomia eivätkä ihmisistä juurikaan piitanneet.

Kävely jatkui lähes kuumassa säässä läpi Aucklandin luoteisten kaupunginosien. Aluksi ympärilläni oli runsaasti omakotitaloja. Talot olivat pääasiassa pienempiä kuin vastaavat Suomessa ja pihat olivat myös varsin pieniä. Kaikkialla oli hyvin vihreätä, mikä teki kävelystä entistäkin mukavampaa. Vihreys loppui vasta saavuttuani keskustan alueelle, missä oli vain kerrostaloja ja katuja. Kävelin Hobson Streetiä pitkin ydinkeskustaan, missä alkaa jo hyvin tunnistaa paikkoja. Minun on aina helppo suunnistaa hotellille, sillä se sijaitsee Sky Towerin vieressä, ja torni näkyy melkein kaikkialle. En vielä kuitenkaan mennyt hotellille vaan menin käymään vuonna 1895 perustetussa kaupungin vanhimmassa pubissa, Shakespearessa. Se on oikein viihtyisä pub. Nyt siellä oli vain muutama asiakas. Otin itselleni oluen sekä oikein maistuvat rapukakut. Tänään onkin tullut syötyä oikein runsaasti.

Aucklandia rakennetaan koko ajan, kuten muuallakin tehdään. Uusia pilvenpiirtäjiä nousee eri puolille keskustaa. Hotellini edessä oleva Victoria Street on suljettu pitkältä matkalta, koska kadun alle rakennetaan uutta metroasemaa. Tällä kadun pätkällä vaikuttaa olevan eniten syrjäytyneitä ihmisiä kuin muualla. Jotkut käyttäytyvät jonkin verran uhkaavasti, mutta ei niistä ole haittaa ollut.

Tulin hotellille aikalailla uupuneena. Askeleita tuli tänään 19 700, mikä oli melko lailla sama määrä kuin parina aikaisempana päivänä. Ehkä aikaisempaa kuumempi päivä ja edelleen kipeytyvä polvi saivat väsymyksen kohoamaan. Lepäilin illan huoneessani enkä tänään enää lähtenyt kaupunkia katsomaan.