Auckland

Eilen illalla aloin tuntea flunssan oireita, ei pahoja, mutta huolestuttavia. Aloin nukkumaan niin aikaisin kuin uskalsin ja toivoin, ettei pelot sairastumisesta toteudu. Nukuin ihan hyvin, mutta heräsin muutaman kerran, jolloin tunsin kurkun olevan hieman kipeä. Varauduin jo pahimpaan, mutta kun heräsin aamulla, ei minulla ollut enää mitään flunssan oireita. Olin väsynyt, mutta muuten olo oli aika normaali. Aamiainenkin maistui oikein hyvältä, vaikka uutuuden viehätys alkaa olla jo kulutettu. Olin suunnitellut meneväni tänään Waiheke-saarelle, missä olisin vuokrannut pyörän ja kiertänyt kaunista saarta. Päätin kuitenkin jättää sen varotoimena väliin ja ottaa tänään rauhallisesti. Olin myös lukenut netistä, että pyöriä ei vuokrattaisikaan, koska viikon takaisen tulvan vaurioita ei ollut kaikkia vielä saatu korjattua. Saari on varsin iso eikä siellä kävellen olisi päässyt riittävän kauas.

Katselin huoneessani aamutelevisiota ja kuuntelin alhaalla kadulla työkoneiden aiheuttamaa meteliä. Metroasema valmistuu vauhdikkaasti. Kymmenen jälkeen puin sorsit ylleni ja lähdin ulos, missä oli noin 22 asteen lämpötila ja puolipilvistä. Tämä on mukavan sivistynyt maa, missä sortseja pidetään silloin kun sää on siihen sopiva. Kävelin reilun korttelin matkan ja menin eteläisen pallonpuoliskon korkeimpaan rakennukseen, Sky Toweriin. Torni on 328 metriä korkea, mutta turisti pääsee käymään 220 metriä korkealla tasanteella. Se riitti minulle mainiosti, sillä näkymät ympärillä aukeavaan Aucklandiin olivat todella komeat. Ylhäältä näki selvästi, että Aucklandin varsinainen keskusta oli aika pieni, mutta sen jälkeen omakotitaloja riitti horisonttiin saakka. Merta oli paljon molemmilla puolilla kaupunkia. Pohjoispuolella oli valtavasti veneitä laiturissa ja jopa suuri risteilijä. Pilvenpiirtäjiä oli varsin runsaasti, mutta mikään niistä ei lähennellyt tornin korkeutta.

Olin juuri tullut ylös ja katselin ympärilleni, kun syrjäsilmällä huomasin, miten jotain putosi tornin ulkopuolella. Samalla muistin, että ylhäältä on mahdollista tehdä hyppy alas vaijerien varassa. En voi ymmärtää, että kukaan moista haluaisi tehdä, mutta tasaiseen tahtiin ihmisiä mätkähti alas. Onneksi vauhtia hidastettiin riittävästi ennen maan pintaa. Mahdollista olisi myös tehdä kävely ulkona metallitasanteella koko huipun ympäri. Kävelijät ovat vaijerilla kiinnitetty tukirakenteisiin, joten putoamaan he eivät pääse, mutta en kyllä itse sinne suostuisi menemään. Minulle oli ihan tarpeeksi lattiassa olevat lasit, joiden päältä saattoi kävellä ja katsoa alas maahan saakka.

Mielenkiintoisen tornivierailun jälkeen kiertelin aluksi keskustan etelälaidalla. Kävin 1800-luvun lopulla rakennetulla kaupungintalolla, joka on kaupungin nykyiseen kokoon nähden kovin pieni. Kiertelin oikein kauniissa Albertin puistossa, joka oli nimetty Victorian puolison mukaan. Todella hyvin hoidetussa puistossa oli useampi hyvin suuri puu. Sieltä kävelin kiirehtimättä kauppakaduille, missä kiertelin varsin runsaan ihmismäärän seassa. Kävin useammassa kaupassa, ja ihan sisällä saakka enkä tullut niistä ulos ihan tyhjin käsin. Sain hankittua useamman parin sukkia ja opaskirjan. Ostaminen on täällä kaukanakin yllättävän helppoa. Puolison luottokortin lähimaksu on toiminut joka kerta niin kaupassa kuin pubeissakin. Omaa korttiani en ole vielä kokeillut. Kävin vielä pubissa oluella, mutta sitten hiippailin hiljalleen hotellille lepäämään.

Olo oli ihan kelvollinen, vaikka väsytti enemmän kuin pitäisi, mutta flunssan varsinaiset oireet ovat kadonneet. Oli kuitenkin hyvä jättää Waihekellä käynti väliin ihan varmuuden vuoksi, vaikka päivästä huomattavasti tylsempi tulikin. Illan suussa kävin vielä kävelemässä keskustan kaduilla, mutta hyvin pitkään en tällä kertaa viipynyt. Muutama pieni sadekuuro ei lisännyt viihtyisyyttä, joten palasin hotellille.