Minulla oli herätys jo ennen kuutta, mutta heräsin hieman ennen puhelimen hälytystä. Söin periaatteessa aamiaisen, mutta en nyt viitsi kertoa mitä se sisälsi. Vartin yli kuusi olin autossa ja lähdin ajamaan länteen niin pitkälle kuin pääsi. Oli vielä aivan pimeää eikä lämpötila ollut paljon yli kymmenen asteen. Kanssani pimeällä tiellä ei juuri muita kulkijoita ollut. Oli oikein hauska ajaa pimeässä, kun täällä on keskikaistan kohdalla ja välillä reunassakin heijastimet. Kyllä tietää missä kohdin pitää ajella.
Olin menossa
Milford Soundiin vuonoristeilylle. Googlen mukaan matka kestää kaksi tuntia,
mutta sain varustamolta ilmoituksen, että tietöiden vuoksi matka kestää puoli
tuntia pitempään. Tällaisissa tapauksissa minä varaudun tarkasti enkä suo
itselleni myöhästymisiä ainakaan omasta syystä. Niinpä saavuin perille hyvissä
ajoin, mikä on paljon parempi kuin juuri ja juuri. Aluksi ajoin melko
tasaisissa maisemissa, mikä oli hyvä jo pimeänkin vuoksi. Kuin auringon nousuun
liittyen myös pinnan muodot alkoivat kohota. Ajoin jälleen vaarallisella
tiellä, sillä ympärillä kohoavat jyrkät ja korkeat vuoret vaativat niitä katsomaan,
mutta myös jyrkät mutkat vaativat oman tarkkaavaisuuden. Lopussa tie lähti
jyrkkään laskuun, mutta silti ympärillä olevat vuoret tuntuivat pysyvän aivan
yhtä korkeina kuin aiemminkin.
MIlford Sound
on oikeasti vuono, vaikka englanninkielinen nimi viittaa lahteen, joka on
muodostunut joen laaksoon, jonka meri on kuluttanut. No se ei vuonon komeutta
muuttanut mihinkään. Kapea, joskin melko lyhyt vuono, on uskomattoman hienon
näköinen. Hyvin korkeat ja jyrkät vuoret ympäröivät vuonoa molemmin puolin.
Kapeimmillaan vuono oli vain 500 metrin levyinen. Nyt ei minun kuvailuni riitä
paikan kauneuden kuvaamiseen, mutta toivottavasti tekin pääsette joskus täällä
käymään tai ainakin näette kuvia paikasta. Norjalaiset varmaan pitävät omia
vuonoja kauniimpana, mutta tähän kilpailuun en lähde, vaikka voin todeta, että
norjalaiset pärjäävät hiihdossa, mutteivat juuri muussa.
Tiellä oli tietöitä,
mutta ne eivät ainakaan aamulla menemistä hidastaneet, joten olin perillä niin,
että ehdin katsella ja kierrellä lähtöä odottaessa. Eikä siinä ollut mitään
vikaa, sillä tästäkin päivästä tuli aurinkoinen ja lämmin. Arvelin sääonneni jo
pettävän, mutta vielä mitä. Aamun pilvet haihtuivat auringon myötä ja MIlford
Soundia kattoi kauniin sininen taivas. Täällä kuitenkin sataa 200 päivää
vuodessa, joten sääonneni jatkuu. Tosin parhaimmillaan vuono on voimakkaan
sateen jälkeen, jolloin vuonoon laskevia vesiputouksia on runsaasti ja vettä
tulee todella paljon, mutta otin ihan mielelläni tämän vaihtoehdon.
Kolmen tunnin
retken tein Southern Discoveries -yhtiön laivalla. Pienehkössä laivassa oli
alle 50 matkustajaa, mikä oli oikein sopiva määrä. Vietin koko matkan ulkona
laivan reunustalla katsellen vuoria, merta ja luontoa. Se oli erinomainen
kokemus. Uskomattomien maisemien lisäksi näin hylkeitä ja monia merilintuja,
joiden tunnistamiseen tarvitsisin paremman asiantuntija, mutten kuitenkaan
Jaria tai Petteriä. Matkan lopussa pysähdyimme mielenkiintoiseen
päinvastaisakvarioon. Vuonon rannalle oli rakennettu parikymmentä metriä syvä
sylinteri, minkä alaosassa oli ikkunat vuonoon. Ulkopuolella pyöri paljon
kaloja pienestä sintistä ehkä kilon mötiköihin. Myös meritähtiä näkyi kallion
reunalla. Joskus ikkunoista voi nähdä haita tai muita erikoisuuksia. Kaiken
kaikkiaan reissu oli erinomainen!
Täältä on vain
yksi tie takaisin, mitä lähdin ajamaan kohti itää. Tietyöt eivät paljon
haitanneet nytkään etenemistä, mutta varmaan varustamolla on syynsä varoitella
asiasta. Ajeltuani noin 50 kilometriä pysähdyin parkkipaikalle, mistä pääsee
tekemään kävelyn Key Summit -huipulle. Vaihdoin kiipeilyvarusteet ylleni ja
lähdin kapuamaan kohti huippua. Tämä oli vain kolmen tunnin vaellus, joten ei
mitenkään pitkä, mutta lähes koko matka tehtiin ylöspäin. Ja tietenkin puolet
alaspäin. Harvemmin tallustavalle reitti oli sopivan haastava, sillä nousua
tuli yhteensä puolisen kilometriä. Ylhäältä oli erinomaiset maisemat ympärillä
oleville vuorille ja kaikkeen siltä väliltä. Alkumatka kulki hyvin
sademetsämaisessa metsässä. Täällä sataa jopa kuusi metriä vuodessa, joten ei
ihme, että alhaalla on vihantaa. Noustessa yhtäkkiä puut loppuivat ja alkoi
matalien pensaiden kattama alue.
Olin ottanut
mukaan kävelysauvat. Aluksi pidin pöhkönä, että aikuinen mies kulkee keppien
kanssa. Sitten näitä pöhköjä tuli vastaan paljonkin, joista osa oli tuskin
puolet minun iästäni. Ylöspäin mennessä sauvoista ei paljon apua ollut, mutta
alas tullessa niistä oli erittäin iso apu ja ne säästivät polvia huomattavasti.
Muutaman kerran meinasin pyöräyttää nilkkani, sillä polulla oli huomattavan
paljon irtokiviä. Onneksi urheilullinen ketteryyteni pelasti minut ja pääsin
alas ainakin terveenä, jos en nyt niin hyvissä voimin. Huolto oli jälleen
pettänyt minut. Olin hankkinut riittävästi vettä, mutta syötävä oli jäänyt
hankkimatta. Onneksi olin risteilyn tilatessani ostanut myös piknik paketin.
Kolmioleivät söin laivassa, mutta yllättävän paljon muuta naposteltavaa löytyi
paketista, ja minulla oli lysti hetki Key Summitilla katsella jäätikön
kaivertamia laaksoja ja nauttia mukavista yllätyksistä paketista.
Autolla jalkani
olivat hämmentävän hyvässä kunnossa, mikä tietää tulevaisuudessa hyvää. Matkaa
Te Anauhun oli tunnin verran ja ajaminen tuntui jälleen oikein kivalta.
Hotellilla olin melko väsynyt, mutta suihkun jälkeen puin sortsit takaisin ja
kävelin keskustaan. Suihkussa tuli tänään joka kymmenes sekunti kylmiä kohtia,
mikä oli kiusallista, mutta selvästi turvallisempaa kuin eiliset kuumat aallot.
Keskustassa menin suoraan intialaiseen ravintolaan, jonka olin huomannut eilen
paluumatkalla. Siellä oli mukavan väljää ja tarjoilu toimi oikein ripeästi.
Söin korman lampaalla, ja se maistui oikein hyvältä, kuten naan-leipäkin. Olin
juuri sopivasti täynnä, kun kävelin noin kilometrin hotellilleni. Siellä netti
toimi yhtä epävarmasti kuin eilenkin. Jännä, miten paljon matkalla joutuu
turvautumaan nettiin. Toki olen suunnitellut kaiken varsin tarkasti ennen
matkaa, mutta täällä pitää tarkistaa reittejä, katsoa uusia ideoita, varmistaa
säätä ja viestiä niiden kanssa, jotka joutuvat tekemään töitä. Jos nettiä ei
ole, pärjää, mutta moni asia jää hatarammalle tasolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti