perjantai 17. helmikuuta 2023

Te Anau

Minulla oli herätys jo ennen kuutta, mutta heräsin hieman ennen puhelimen hälytystä. Söin periaatteessa aamiaisen, mutta en nyt viitsi kertoa mitä se sisälsi. Vartin yli kuusi olin autossa ja lähdin ajamaan länteen niin pitkälle kuin pääsi. Oli vielä aivan pimeää eikä lämpötila ollut paljon yli kymmenen asteen. Kanssani pimeällä tiellä ei juuri muita kulkijoita ollut. Oli oikein hauska ajaa pimeässä, kun täällä on keskikaistan kohdalla ja välillä reunassakin heijastimet. Kyllä tietää missä kohdin pitää ajella.

Olin menossa Milford Soundiin vuonoristeilylle. Googlen mukaan matka kestää kaksi tuntia, mutta sain varustamolta ilmoituksen, että tietöiden vuoksi matka kestää puoli tuntia pitempään. Tällaisissa tapauksissa minä varaudun tarkasti enkä suo itselleni myöhästymisiä ainakaan omasta syystä. Niinpä saavuin perille hyvissä ajoin, mikä on paljon parempi kuin juuri ja juuri. Aluksi ajoin melko tasaisissa maisemissa, mikä oli hyvä jo pimeänkin vuoksi. Kuin auringon nousuun liittyen myös pinnan muodot alkoivat kohota. Ajoin jälleen vaarallisella tiellä, sillä ympärillä kohoavat jyrkät ja korkeat vuoret vaativat niitä katsomaan, mutta myös jyrkät mutkat vaativat oman tarkkaavaisuuden. Lopussa tie lähti jyrkkään laskuun, mutta silti ympärillä olevat vuoret tuntuivat pysyvän aivan yhtä korkeina kuin aiemminkin.



MIlford Sound on oikeasti vuono, vaikka englanninkielinen nimi viittaa lahteen, joka on muodostunut joen laaksoon, jonka meri on kuluttanut. No se ei vuonon komeutta muuttanut mihinkään. Kapea, joskin melko lyhyt vuono, on uskomattoman hienon näköinen. Hyvin korkeat ja jyrkät vuoret ympäröivät vuonoa molemmin puolin. Kapeimmillaan vuono oli vain 500 metrin levyinen. Nyt ei minun kuvailuni riitä paikan kauneuden kuvaamiseen, mutta toivottavasti tekin pääsette joskus täällä käymään tai ainakin näette kuvia paikasta. Norjalaiset varmaan pitävät omia vuonoja kauniimpana, mutta tähän kilpailuun en lähde, vaikka voin todeta, että norjalaiset pärjäävät hiihdossa, mutteivat juuri muussa.

Tiellä oli tietöitä, mutta ne eivät ainakaan aamulla menemistä hidastaneet, joten olin perillä niin, että ehdin katsella ja kierrellä lähtöä odottaessa. Eikä siinä ollut mitään vikaa, sillä tästäkin päivästä tuli aurinkoinen ja lämmin. Arvelin sääonneni jo pettävän, mutta vielä mitä. Aamun pilvet haihtuivat auringon myötä ja MIlford Soundia kattoi kauniin sininen taivas. Täällä kuitenkin sataa 200 päivää vuodessa, joten sääonneni jatkuu. Tosin parhaimmillaan vuono on voimakkaan sateen jälkeen, jolloin vuonoon laskevia vesiputouksia on runsaasti ja vettä tulee todella paljon, mutta otin ihan mielelläni tämän vaihtoehdon.

Kolmen tunnin retken tein Southern Discoveries -yhtiön laivalla. Pienehkössä laivassa oli alle 50 matkustajaa, mikä oli oikein sopiva määrä. Vietin koko matkan ulkona laivan reunustalla katsellen vuoria, merta ja luontoa. Se oli erinomainen kokemus. Uskomattomien maisemien lisäksi näin hylkeitä ja monia merilintuja, joiden tunnistamiseen tarvitsisin paremman asiantuntija, mutten kuitenkaan Jaria tai Petteriä. Matkan lopussa pysähdyimme mielenkiintoiseen päinvastaisakvarioon. Vuonon rannalle oli rakennettu parikymmentä metriä syvä sylinteri, minkä alaosassa oli ikkunat vuonoon. Ulkopuolella pyöri paljon kaloja pienestä sintistä ehkä kilon mötiköihin. Myös meritähtiä näkyi kallion reunalla. Joskus ikkunoista voi nähdä haita tai muita erikoisuuksia. Kaiken kaikkiaan reissu oli erinomainen!



Täältä on vain yksi tie takaisin, mitä lähdin ajamaan kohti itää. Tietyöt eivät paljon haitanneet nytkään etenemistä, mutta varmaan varustamolla on syynsä varoitella asiasta. Ajeltuani noin 50 kilometriä pysähdyin parkkipaikalle, mistä pääsee tekemään kävelyn Key Summit -huipulle. Vaihdoin kiipeilyvarusteet ylleni ja lähdin kapuamaan kohti huippua. Tämä oli vain kolmen tunnin vaellus, joten ei mitenkään pitkä, mutta lähes koko matka tehtiin ylöspäin. Ja tietenkin puolet alaspäin. Harvemmin tallustavalle reitti oli sopivan haastava, sillä nousua tuli yhteensä puolisen kilometriä. Ylhäältä oli erinomaiset maisemat ympärillä oleville vuorille ja kaikkeen siltä väliltä. Alkumatka kulki hyvin sademetsämaisessa metsässä. Täällä sataa jopa kuusi metriä vuodessa, joten ei ihme, että alhaalla on vihantaa. Noustessa yhtäkkiä puut loppuivat ja alkoi matalien pensaiden kattama alue.

Olin ottanut mukaan kävelysauvat. Aluksi pidin pöhkönä, että aikuinen mies kulkee keppien kanssa. Sitten näitä pöhköjä tuli vastaan paljonkin, joista osa oli tuskin puolet minun iästäni. Ylöspäin mennessä sauvoista ei paljon apua ollut, mutta alas tullessa niistä oli erittäin iso apu ja ne säästivät polvia huomattavasti. Muutaman kerran meinasin pyöräyttää nilkkani, sillä polulla oli huomattavan paljon irtokiviä. Onneksi urheilullinen ketteryyteni pelasti minut ja pääsin alas ainakin terveenä, jos en nyt niin hyvissä voimin. Huolto oli jälleen pettänyt minut. Olin hankkinut riittävästi vettä, mutta syötävä oli jäänyt hankkimatta. Onneksi olin risteilyn tilatessani ostanut myös piknik paketin. Kolmioleivät söin laivassa, mutta yllättävän paljon muuta naposteltavaa löytyi paketista, ja minulla oli lysti hetki Key Summitilla katsella jäätikön kaivertamia laaksoja ja nauttia mukavista yllätyksistä paketista.



Autolla jalkani olivat hämmentävän hyvässä kunnossa, mikä tietää tulevaisuudessa hyvää. Matkaa Te Anauhun oli tunnin verran ja ajaminen tuntui jälleen oikein kivalta. Hotellilla olin melko väsynyt, mutta suihkun jälkeen puin sortsit takaisin ja kävelin keskustaan. Suihkussa tuli tänään joka kymmenes sekunti kylmiä kohtia, mikä oli kiusallista, mutta selvästi turvallisempaa kuin eiliset kuumat aallot. Keskustassa menin suoraan intialaiseen ravintolaan, jonka olin huomannut eilen paluumatkalla. Siellä oli mukavan väljää ja tarjoilu toimi oikein ripeästi. Söin korman lampaalla, ja se maistui oikein hyvältä, kuten naan-leipäkin. Olin juuri sopivasti täynnä, kun kävelin noin kilometrin hotellilleni. Siellä netti toimi yhtä epävarmasti kuin eilenkin. Jännä, miten paljon matkalla joutuu turvautumaan nettiin. Toki olen suunnitellut kaiken varsin tarkasti ennen matkaa, mutta täällä pitää tarkistaa reittejä, katsoa uusia ideoita, varmistaa säätä ja viestiä niiden kanssa, jotka joutuvat tekemään töitä. Jos nettiä ei ole, pärjää, mutta moni asia jää hatarammalle tasolle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti